Marja Mattlar - Polku

Marja Mattlar on pitkän uran tehnyt muusikko Hartolasta. Hän on harmillisesti jäänyt varsin pienten piirien suosikiksi, mutta ne jotka hänen musiikkinsa ovat löytäneet ja siihen kerran päässeet sisälle, pysyvät mitä todennäköisimmin hyvin uskollisina musiikinystävinä. Mattlar löytää teoksissaan ihmisistä ja elämästä sellaisia herkkiä kohtia, joihin harvat kykenevät taiteen avulla koskettamaan.

Kun olin itse aloittamassa tutustumistani Mattlarin musiikkiin, sain tietää hänen viidennen levynsä olevan vuonna 2007 julkaistu Polku, joka on tehty yhdessä Tenhi-yhtyeen muusikoiden kanssa. Tämä synnytti minussa suorastaan pakkomielteen saada levy käsiini, sillä myös Tenhi on suuria suosikkejani. Jos Marja Mattlarin tuotannossa on hyvin tärkeää sanoitusten osuus musiikissa sen ollessa tyyliltään laulelmallista, Tenhi puolestaan maalaa pelkällä soitollaan kuvia, joita alkaa suorastaan vyöryä kuulijan mieleen kun keskittyy musiikkiin ja sulkee silmänsä. Tämä yhteistyö siis tuntui ajatuksena heti luonnolliselta ja asetti odotukset korkealle.

Odotukset myös täyttyivät. Polkua kuunnellessa huomaa heti alkuun Tenhi-tyylisen kädenjäljen musiikkitaustoissa Yön yli -kappaleen luonnonläheisten, surumielisten viulujen osalta. Pidemmälle levyä edetessä panee merkille kuitenkin myös sen, että levy on selkeästi Mattlarin ehdoilla tehty, mikä on luonnollista, kun hänen nimensä alle se on merkitty. Bändi palvelee Mattlarin laulua ja sanomaa, tukee niitä, mutta kiinnittää myös taitavuudellaan huomion itseensä. Yhdistelmästä syntyy vahvaa tunnelmointia, joka on samalla kuitenkin herkkää ja haurastakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita varovaisuutta, vaan esimerkiksi melodioilla ja artikulaatiolla leikitellään kiinnostavasti, esimerkkinä erityisesti kappale Päiväkirja. Kappaleet myös eroavat toisistaan sopivasti, vaikka levy on selkeästi kokonaisuus.

Tämänkaltaista levyä kuunnellessaan tulee harmitelleeksi vain sitä, että nykypäivän musiikkimaailmassa albumikokonaisuudet ja erityiseen syventymiseen sopiva musiikki eivät ole kovin pinnalla. Huomio kiinnittyy yksittäisiin kappaleisiin, hitteihin, ja tämän vian olen alkanut tunnistaa itsessänikin. Tällaisista lähtökohdista monilta menee ohitse paljon kuulemisen arvoista musiikkitaidetta, sellaista kuin tämä levy.

Tähän tekstiin liittyen voi lukea myös vanhan arvioni Tenhi-yhtyeen Maaäet-albumista.

Kuukauden biisit 11/2014

Sainpas vihdoin blogattua nämä! Mukana ei ole tällä kertaa mitään viimeisimpiä uutuuksia, joten jos sellaisia etsitte, täällä ei ehkä ole mitään nähtävää. Muuten vaan loistavien kappaleiden ystävät, tervetuloa!

CMX - Aura

CMX:n uran ehkä merkittävin albumijulkaisu Aura ilmestyi 20 vuotta sitten. Levyn tunnettujen sinkkujen lisäksi siltä löytyy monia helmiä, kuten kaunis päätöskappale, nimeltään myöskin Aura. Akustista soittoa, jousia, Yrjänän pakahduttava tulkinta... Tässä on mielestäni edelleen yksi yhtyeen parhaita kappaleita. Ajankohtainen se oli nyt siksikin, että työpaikkani johtaja siirtyi eläkkeelle viime viikolla, ja hänelle annettiin henkilökunnan puolesta lahjaksi kirja, jossa oli tervehdyksiä eläkkeelle jäävälle koko talon väeltä. Minun ja työkaverini yhteisessä tervehdyksessä lainasimme ehdotuksestani tämän kappaleen oheisia säkeitä:

askel ja pysähdys kerrallaan
yksi nurin yksi oikein
etsi tietä joka hehkuu
polkua joka puhuu

The Jezabels - A Little Piece

Upea The Jezabels nyt on aina ajankohtainen. En ole edelleenkään tosin päässyt näistä heidän muutaman vuoden takaisista ep-julkaisuistaan eteenpäin, mutta ne ovat kerta kaikkiaan täynnä hienoja kappaleita. Australialaisen indie rock -yhtyeen soitto on hengästyttävän intensiivistä tunteikkuudessaan, vaikka elementtejä ei olisikaan paljon. Tällä hetkellä suosikkini on A Little Piece. Ihan mieletön. Jos ette ole jo tutustuneet, niin tehkää se, esim. heti.

And have you been through the sea, on the night.
Hold me tight. Babe, we've got it.
And did you find, that you'd like
A little piece of cherry pie,
Hot from the oven, from the oven.

AlunaGeorge - Attracting Flies

Naislaulettua elektronista indietä viime aikoina taas kerran hamstrailtuani tutustuin kunnolla tähänkin yhtyeeseen, ja heidän ilmeisesti yksi suurimmista hiteistään lumosi minutkin. Kappaleen päämelodia on ihastuttava, hymyilyttävä, piristävä. Myös vokalistin laulu on sympaattista. Kivaa poppia kaikin puolin. Tämä biisi julkaistiin viime vuonna, mutta yhtyeeltä on tullut uuttakin musiikkia hiljattain, ja myös Supernatural-kappale on hyvä ja tutustumisen arvoinen!

Little grey fairy tales
And little white lies
Everything you exhale is attracting flies

And you can go off the rails
And you can cry your eyes out
But everything you exhale is attracting flies

Vaults - Premonitions

Tässäkin on elektronispohjaista poppia naislaululla, mutta lähestymistapa on tunnelmoivampi, mahtipontinenkin. Tähän vaikuttaa erityisesti laulajan tulkinta. Jousisoittimia tulee lopussa mukaan hienosti täydentämään kappaletta ja saattamaan sen huipennukseensa. Tämä on tällä kertaa mukana olleista yhtyeistä uusin, ensimmäisen biisinsä he latasivat Soundcloudiin viime vuoden syksyllä ja ensimmäinen virallinen singlejulkaisu tuli tämän vuoden keväällä.

No, we only look forward with all our faith
Hearts broken from the start
With the feel that we were born to a fault
Only to be held tall by the writing on the wall
We don't need no premonitions, no

Kuukauden biisit 10/2014

Hisser - Park Fiction

Tässä on nyt kerrankin ihan uusi biisi esittelyssä, siis vasta tällä viikolla julkaistu. Todellinen uutuus. Wau, miten olenkaan ajan hermoilla. Sitten taas itse asiaan. Disco Ensemblesta tuttu laulaja/kosketinsoittaja Miikka Koivisto julkaisi Hisser-nimellä ensimmäinen soolokappaleensa, jonka tyylilajina on varsin rauhallinen elektroninen pop. Biisi on mielenkiintoisen ja tuoreen kuuloinen, ja sai laittamaan artistin välittömästi seurantaan tulevien julkaisujen osalta. Duettona lauletun kappaleen naislauluosuuksista vastaa Rumban mukaan Lady Escape -yhtyeen Seidi Guzejev.



Milla Rumi - Luulaulu

Tästä artistista sain vähän aikaa sitten vinkin Twitter-viestillä! Vinkkaaja arvasi/tiesi selvästi makuni oikein, sillä Milla Rumi kolahti kyllä tajuntaani heti. Taiteilijanimen takaa löytyy 21-vuotias näyttelijä ja muusikko Milla-Mari Pylkkänen. Laulaja-lauluntekijän kivan, ja sanoisinko näppärän, kuuloinen sävellys ja tulkinta innostivat heti ensimmäisessä kuuntelemassani kappaleessa Luulaulussa. Artistin tänä vuonna julkaistu levy Ilot, halut ja valheet kuulostaa kokonaisuutenakin oikein hyvältä, ja musiikki on kotimaisten singer-songwritereiden joukossa yllättävän omaperäistä näinkin nuorelta tekijältä. Helpointa on varmaan vertailla Fiona Appleen, jonka Milla Rumi itsekin mainitsee tärkeäksi vaikuttajakseen, mutta ei tämä yksiselitteisesti Appleltakaan kuulosta. Kaiken kaikkiaan hieno löytö.

Sormenpäilläni muistan toisen kasvonpiirteet, muistan silmäluomet
Joka aistillani tunnen tilallasi tämän toisen
Nyt sinä olet vain sumea laikku näkökentässäni
Katselen sinusta läpi ja toiset kädet luikertelevat lanteilleni

SOHN - Artifice

Englantilainen, nykyään Wienissä asuva lauluntekijä ja tuottaja Sohn julkaisi myös debyyttialbuminsa tänä vuonna. Hänenkin musiikkinsa edustaa elektronista poppia, johon on otettu hieman vaikutteita myös ambientista ja r'n'b:stä, mikä tekee tästäkin jotenkin kiinnostavamman kuuloista kuin monista vastaavanlaista musiikkia tekevistä. Artifice on hieno, tehokkaasti tarttuva popkappale, joka onkin Sohnin kuunnelluin biisi ainakin Spotifyn mukaan. Melkein jopa tanssittavaa, ehkä kuitenkin enemmän fiilistelyyn sopivaa musiikkia.

Somebody better let me know my name
Before I give myself away
Somebody better show me how I feel
Cause I know I'm not at the wheel

Two Door Cinema Club - What You Know

Tämä indie rock -yhtye kuului pitkään sellaisiin nimiin, jotka olivat tulleet monesti vastaan, mutta musiikkiinsa en ollut saanut tutustuttua. No, viimein tutustuin, ja potkii kyllä. Tämä kappale on piristänyt esim. aamujani, ja satuttuaan töihin kävellessäni soimaan satunnaisella pyörivältä soittolistaltani se on saanut melkeinpä jatkamaan matkaani töihin tanssahdellen. Ainakin lip synchiä tämän tahtiin on tapahtunut. What You Know on julkaistu bändin debyyttialbumilla Tourist History.

And I can tell just what you want
You don't want to be alone
You don't want to be alone

And I can't say it's what you know
But you've known it the whole time
Yeah, you've known it the whole time

Vaihtoehtoisia treenimusiikkilistoja

Meinasin ensin nimetä tämän postauksen "treenimusiikkia hipstereille", mutta hillitsin itseni. No, nyt kerroin tämän kuitenkin. Asiaan!

Spotifyyn on ilmestynyt viime aikoina monia soittolistoja erilaisiin tilanteisiin. Tuollaisten listojen jakaminen on hauska idea ja jotkut niistä ovat ihan hyviäkin; niiden avulla voi jopa löytää uutta fiilistelymusaa. Tietenkin itse tehdyt listat ovat aina sitä ns. parhautta! Noiden Spotifyn listojen joukossa on myös treenimusiikkia, mutta läpikäymäni treenilistat painottuivat monesti hip hop -puolelle, varsinkin sellaiset joiden sanottiin sisältävän indie-musiikkia. Kun en tuosta räppiosastosta vieläkään joitain poikkeuksia lukuunottamatta välitä, ei noiden listojen kuuntelu treenaillessa innostanut.

Itse käytin pitkään treenaamisen taustalla vauhdikasta ja melodista, usein industrial-vaikutteista metallimusiikkia, kuten esim. Amaranthe, uusvanha Paradise Lost, Rammstein, Pain... Sittemmin aloin miettimään, löytyisikö myös kevyemmältä pop/rock-puolelta sopivaa musiikkia liikkumisen tueksi. Näistä siis syntyi muutama lista, jotka on koottu omalla koneellani olevista kappaleista, ei siis Spotifyn musiikkikokoelmien pohjalta. Itse kun en vieläkään maksa Spotifysta, enkä halunnut mainoksia väliin pilaamaan fiilistä. Nämä kappaleet eivät siis läheskään kaikki ole perinteisiä treenikappaleita, eli räväkkää mättöä, vaan näissä sitä energiaa haetaan ajoittain myös kappaleiden tunnelmasta ja sanomasta. Mitään varsinaisia slovareita mukana ei toki ole.

Päätinpä sitten hetken mielijohteesta laittaa nämä hyväksi havaitsemat listani julkisestikin jakoon. Biisien järjestys listoilla on tuollainen häiritsevä melkein-aakkosjärjestys, jota on hiukan fiiliksen mukaan muokkailtu tarvittaessa... Ne on koottu lyhyemmän puoleisia treenejä ajatellen, kun sellaisia tällä hetkellä itse kotioloissa harrastan, mutta näitä saa kätevästi yhdisteltyä halutessaan pitemmiksi kokonaisuuksiksi.

Lista 1 (49 min)

Arcade Fire - Ready to Start
Iisa - S€ pyörittää
The Ark - Father of a Son
Astrid Swan - 2000-2010 (I'm Not Even 30)
Austra - Lose It
Editors - Blood
Emiliana Torrini - Jungle Drum
Ewert & The Two Dragons - Good Man Down
Interpol - Slow Hands
Feist - My Moon My Man
Florence And The Machine - Shake It Out
Garbage - Push It
Indica - Viimeinen jyvä

Lista 2 (50 min)

Imogen Heap - Headlock
John ME - Love is My Drug
Lykke Li - Get Some
M83 - Midnight City
Manboy - Please Stop Crying
Mew - Am I Wry? No
MGMT - Time to Pretend
The National - Mr. November
Of Monsters And Men - Little Talks
Pariisin Kevät - Painovoimaa (Korkeushyppääjän rakkaus)
Passion Pit - Take a Walk
PJ Harvey - This Is Love

Lista 3 (49 min)

Placebo - Every You Every Me
PMMP - Kohkausrock
TV On The Radio - Wolf Like Me
Portishead - Machine Gun
Pää Kii - Apinoiden planeetalla
R.E.M. - It's the End of the World as We Know It (And I Feel Fine)
Regina - Totuus minusta
Regina Spektor - Your Honor
Sin Cos Tan - Sooner Than Now
Skunk Anansie - Charlie Big Potato
Treeball - Hey Punk
Ultramariini - Kalpea tähteni

Tässä vielä Spotify-lista mainituista kappaleista, poislukien palvelusta löytymättömät Astrid Swanin sekä Placebon kappaleet.

Kuukauden biisit 9/2014

Banks - This is What It Feels Like

Tummasävyinen, elektroninen r'n'b on ollut tämän syksyn erityinen juttu, alun perin kun en ole koko musiikkityyliä juuri diggaillut. Banks on genren uudehko tulokas, amerikkalaisartisti julkaisi ensilevynsä syyskuun viidentenä. Musiikki on tosiaan synkähköä, elektronispainotteista ja vahvasti tuotettua, mutta kuulostaa kuitenkin aidolta, tunteikkaalta ja ennen kaikkea todella hyvältä. Soundit ovat mukavan täyteläiset, niihin uppoutuu mielellään. Laulajana Banks on myös huippuluokkaa.

Bring it down, bring it on
Bring it now, bring it on
This is what it feels like now
It’s getting old
Bring it down, bring it on

Nine Inch Nails - Wish

Uudesta musiikista tehdään hyppäys vuoteen 1992, jolloin Nine Inch Nails julkaisi raivokkaan Broken EP:n. Levyn hittikappale Wish päätyy soimaan usein silloin, kun sisältään on purettava jotakin patoutunutta... Koneellisesti surisevat kitaravallit, Trent Reznorin tuskainen ulosanti ja muutenkin sysimusta tunnelma ovat näissä tilanteissa parhaimmillaan.

I'm the one without a soul
I'm the one with this big fucking hole
No new tale to tell
Twenty-six years on my way to hell

Feist - My Moon My Man

Tämä puolestaan on korviahivelevän mukavan kuuloista, huoletonta ja sensuellia musiikkia. Hienon kanadalaisartisti Leslie Feistin vuoden 2007 levyltä The Reminder singleksikin päätynyt My Moon My Man on pinnalta katsottuna varsin kepeän oloinen, tasaisesti etenevä "ralli", mutta paljastaa kuunnellessa paljon hienoja sävyjä. Livenä tästä kuultiin myös mielenkiintoinen versio Flow'ssa 2012.

My moon and me
Not as good as we've been
It's the dirtiest clean I know

My care, my coat
Leave on a high note
There's nowhere to go
There's nowhere to go

Amaranthe - Drop Dead Cynical

Amaranthen kolmas levy on tulossa, ja avaussingle muuten potkii jälleen, vieläpä aivan uudella tapaa! Meininki on tässä nyt rokkaavampi, en sanoisi varsinaisesti että rankempi tai metallisempi, mutta rokkaavampi. Hyvin tervetullut tuulahdus bändin tuotantoon, toivottavasti levyllä on samanlaista irtiottoa paljon. Kaksi ensimmäistä kun noudatti bändille tunnusomaista kaavaa ja teki sen erittäin toimivasti, mutta nyt kaipaisi jotain uuttakin. Massive Addictive -levy ilmestyy 21.10.

Welcome to the new world
Open up the gates of paradise
So let's get cynical
Run into a new maze
Open up your minds
and soon we'll all
Be drop dead cynical

Katatonia - Criminals

Lopuksi mennään vielä reilut kymmenen vuotta sitten julkaistuun, mutta ensikuuntelujen jälkeen tehoaan vieläkään yhtään menettämättömään musiikkiin. Katatonian Viva Emptiness on suosikkilevyjäni ikinä, siellä top 10:ssä kevyesti. Levyn musiikki ei kylläkään ole kevyttä, sillä tunnelmat ovat harmaita ja soitannossakin raskautta on Katatonian muuhun uudempaan tuotantoon vertaillessa varsin paljon. Näin bändin viime kuussa kolmatta kertaa livenä, tällä kertaa ns. kotikentällä eli Turun Klubilla. Mielenkiintoinen kokemus isompien lavojen jälkeen, kun musiikki tuli jos mahdollista vieläkin lähemmäs, suoraan luihin ja ytimiin. Muutaman vuoden takaisen levyarvioni Viva Emptinessistä voi lukea tästä.

The way the light hits the road
The way I am unable to protect you
Oh I'm running away
I will never forgive myself
For running away from you

Kuukauden biisit 8/2014

Punaisena lankana ovat pop ja vahvat naislaulajat, ei taida olla ensimmäinen kerta näissä listauksissani... No, minkäs sille voi että tällä yhdistelmällä tehdään usein laatumusiikkia.

Mø - Waste of Time

Tanskalaislaulaja Møn kovasti odottamani keikka Flow-festivaalien lauantaina lunasti ehdottomasti kaikki suuret odotukseni. Biisit potkivat livenä vielä paremmin kuin levyllä ja monet aikaisemmin varjoon jääneet kappaleet toimivat mielettömän hyvin. Uusin innostuksen kohteeni onkin Waste of Time, joka sai livenä entistä enemmän räväkkyyttä ja voimaa. Biisin välittämä turhautuminen ja epätoivo tulivat esille aivan uudella tavalla.

Wildest storm how
I'm walking on the glass of your broken vows
Well, what a scene
We were straight fooled by youth, okay

Röyksopp - This Must Be It

Flow'n kohokohtia oli myös Röyksoppin ja Robynin esiintyminen. Mielestäni Röyksoppin setin helmi oli uuden yhteistyössä tehdyn materiaalin esittämisestä huolimatta heidän hieman vanhempi kappaleensa This Must Be It vuoden 2009 levyltä Junior. Karin Dreijer Anderssonin laulama kappale on tanssittava ja kohti kliimaksia mahtavasti kasvava, taiten tehty elektropopteos.

Here comes darkness
Just afternoon
Waiting for a sign
If I survive, I’ll worship the moon
Or something
Anything

This must be it
Long for bliss
First it was so quiet
Now I know I’m not alone in here
And they talked
And they danced

Kiesza - Hideaway

Tässä puolestaan uudempaa musiikkia, kanadalaisartisti Kieszan kappale on julkaistu singlenä tämän vuoden huhtikuussa. Kyseessä on jälleen tanssilattiallakin toimivaksi testattua elektropoppia, joka tällä kertaa esitetään varsin vahvassa 90-lukulaisessa hengessä. EDM-syntikoita, ylärekisterissä ajoittain käyvää laulua ja hypnoottista biittiä yhdistävä kappale jää mielen perukoille salakavalasti, sen hienot melodiat tarttuvat helposti.

You send me the shiver up my spine, might overflow
You're bringing me closer to the edge of letting go

You're just a hideaway, you're just a feeling
You let my heart escape beyond the meaning
Putting my head into the clouds I'm floating home
When you get me going I can't find a way to stop

Nerdee - Broken Glass

Nyt mennään niin nostalgisiin tunnelmiin, ettei mitään rajaa. Jotkut saattavat naureskella valinnalle, mutta sehän ei itseäni kiinnosta. Mielestäni tämä kappale vuodelta 2003 on yksinkertaisuudessaankin erittäin hyvin toimiva sävellys ja laulajalla on valtavan kaunis ääni. Hieno ja herkkä biisi on nykyisin ilmeisesti karaokessa suosittua tavaraa ja itsekin kuulin sen juuri laulaessamme tätä pikkusiskon kanssa Singstarissa... Edelliskerrasta oli pitkä aika, ja nostalgiavyöryt aiheuttivat suorastaan kylmiä väreitä. Jo ne kertovat, että Broken Glass on todella hyvä ja todennäköisesti elämään jäävä kappale.

Now when people get close
They feel the thorns of the rose
And I'll break them, I'll tear them apart
I'm cruel 'cause you stole my heart

Broken glass under my bare feet
You are like a flame that burns me from within (haa, haa)
Like a curse you haunt me in my dreams
You are like an itch that's under my skin (haa, haa)

Kuukauden biisit 7/2014

Heinäkuun biisit ovat SMG:tä lukuunottamatta festareilla livenä nähtyjen bändien biisejä. Studio Killersin näin sekä Ruisrockissa että Ilosaarirockissa, Portishead ja Haim olivat myös Ilosaaressa.

Portishead - Machine Gun

Portishead oli livenä mieletön, esitys meni parhaiden keikkakokemusten joukkoon helposti. Varsinkin Third-albumin Machine Gun oli kokonaisvaltaisesti värisyttävä elämys. Maailman tapahtumat tällä hetkellä ovat mitä ovat, ja musiikin sekä sen taustalla esitetyn kuvaston yhdistelmä vaikutti varmasti tästäkin syystä voimakkaasti. Ovathan biisi ja sen kylmän karu maailma jo itsessään omaa luokkaansa. Beth Gibbons vaikuttaa vielä livenä näkemisen jälkeenkin jotenkin epätodelliselta olennolta, joka välittää musertavaa surua uskomattoman kauniilla tavalla. Yhtyeen ystävät tietänevät, mistä puhun.

I saw a saviour
a saviour come my way
I thought I'd see it
at the cold light of day
but now I realise that I'm
Only for me

Studio Killers - Jenny

Kepeämpiä tunnelmia tuli sen sijaan koettua Studio Killersin ns. live-esiintymisten myötä. Nämä keikathan olivat taustanauhoilta soitettuja ja lavalla oli vain DJ innostamassa yleisöä. Lisäksi lavan taustalla pyöri animaatioita ja valoshow oli näyttävä. Keikoilla oli siitä huolimatta mieletön meno, teltta oli aivan täynnä sekä Ruisrockissa että Ilosaaressa ja ihmiset tanssivat musiikin mukana valtavalla innolla. Jenny on kappaleena edelleen sympaattisessa bilemeiningissään mahtava. Sanoitukset ovat epätoivoisuudessaan jopa hieman ns. creepyt, minkä huomasin vasta äskettäin niitä lukiessani...

Jenny, darling, you're my best friend
I've been doing bad things that you don't know about
Stealing your stuff now and then
Nothing you'd miss but it means the world to me

I wanna ruin our friendship
We should be lovers instead
I don't know how to say this
'Cause you're really my dearest friend

Scandinavian Music Group - Tällaisena kesäyönä

Tämä kappale vuodelta 2002 oli tietysti pari päivää sitten taas täydellisen ajankohtainen. Yhä uudelleen piti todeta, miten tähän on saatu ladattua juuri sellainen tunnelma, kuin aihe vaatii.

Tällaisena kesäyönä en halunnut mennä nukkumaan
Käskin sua unohtamaan mutta itse en osannutkaan
Nyt on jo pimeää
Huomenna vaihtuu elokuuksi
Ja muistan ainoat silmät jotka tietää musta mitään

Haim - Forever

Haimin ihanat naiset kävivät valloittamassa tällä kertaa Ilosaarirockin yleisön. Näin yhtyeen myös heidän ensimmäisellä Suomen-keikallaan viime vuonna Flow'ssa ja silloin en tiennyt heistä mitään etukäteen. Ihmettelin täyteen pakkautunutta telttaa ja totesin, että jotain näissä on oltava, silloin ei tosin itseeni vielä kolahtanut, että mitä se on. Jälkeenpäin on kyllä kolahdellut kovastikin, ja heidät piti päästä taas näkemään livenä, kun mahdollisuus tuli. Forever on kova ja taidokkaasti tehty biisi, joka on jo pitkään ollut oma suosikkini heiltä.

Forever I see you and me,
Forever I'll try for you and I,
No I never believed in their insight,
Just another good reason to get it right.

Kuukauden biisit 6/2014

Grimes - Go

Grimes oli tehnyt kappaleen Rihannalle, jonka esitettäväksi biisiä ei sitten kuitenkaan haluttu. Niinpä Grimes päätti tehdä kappaleen itse loppuun ja esittää sen. Hän teki yhteistyötä tuottaja Blood Diamondsin kanssa ja Go saatiin valmiiksi. Kappale on toki Grimesin aikaisempaa tuotantoa selvästi popimpi, mutta ei nyt mitään peruskamaa vieläkään, vaan artistin kädenjälki näkyy kyllä. Hyvä biisi joka tapauksessa.

Dreams, they feel like memories when I dream of you
Time won't stay, it’ll stretch itself out from a minute to days
And I'd like to think that we don’t dream to win it all
'Cos I've been here

Sia - Chandelier

Mahtavaa, että lahjakas Sia on päässyt pinnalle nyt ihan omalla nimellään esitetyllä kappaleella. Chandelier on mahtipontinen pop-balladi, joka esittelee laulajansa monipuolisuutta hienosti, vaikka jää ehkä jotenkin turhan perinteiseksi soul-vaikutteiseksi radiopopiksi. Juuri tullutta levyä en ole vielä ehtinyt kokonaan kuunnella, mutta odotan sitä kyllä mielenkiinnolla, jos sieltä löytyisi viimein jopa iki-ihanan Breathe Men tasoinen kappale.

I'm gonna swing from the chandelier, from the chandelier
I'm gonna live like tomorrow doesn't exist
Like it doesn't exist
I'm gonna fly like a bird through the night, feel my tears as they dry
I'm gonna swing from the chandelier, from the chandelier

Softengine - Yellow House

Kunniakkaasti euroviisuissa edustanut Softengine sai valmiiksi toisen singlejulkaisunsa. Biisintekotaito ei selvästi ollut onnekasta sattumaa, vaan myös Yellow House on aivan valtavan hieno kappale. Nyt on uskallettu kokeilla ja tehdä täydellä innolla musiikkia, jollaisen esittäminen selvästi on bändille luontevaa ja he kuulostavat varsin valmiilta jo nyt. Toivottavasti menestys jatkuu edelleen, ainakin radiosoittoon Softengine on mukavasti päässyt.

Maybe I'll find you where all the black is white
Maybe I'll take you where we are undefined
Maybe I'm moderate but I'm not afraid
Maybe I'll save myself where it all began

Jaani Peuhu - Tonight's Music (Katatonia cover)

Bändin itsensä Facebookiin linkkaama cover Katatonian kappaleesta tavoitti silmäni ja korvani yllättäen. Biisi on ollut itselleni valtavan tärkeä ja ollut mukana monissa hetkissä tunnetilojen heijastajana ja purkajana. Olikin hienoa, että Jaani Peuhun versio oli oikeasti hyvä ja hänen viileä lähestymistapansa siihen toimii. Hieno lauluääni sopii melankolisen kappaleen tulkitsemiseen sulavasti. Soololevyään parhaillaan työstävä Jaani Peuhu tunnetaan varsinkin Iconcrash-yhtyeestä, tosin hän on tehnyt yhteistyötä monien suomalaisten yhtyeiden ja artistien kera.

Who could call my name without regretting
Who could see beyond this my darkness
And for once save their own prayers
Who could mirror down just a little of their sun

Kuukauden biisit 5/2014

Die Antwoord - Baby's on Fire

Tämä on kyllä varsinainen tapaus. Siis sekä se, että nyt postaan tästä yhtyeestä, että Die Antwoord yleensäkin. Päätin kuunnella heidän musiikkiaan Flow'n artistijulkistusten tultua ja se osoittautui melkoisen päräyttäväksi kokemukseksi. I Fink You Freeky kuulosti heti sen verran tutulta, että muistelin kuulleeni sen jossain klubillakin. Kuunteluita ja katseluita Spotifyssa ja Youtubessa on kymmeniä miljoonia, joten huomiota eteläafrikkalaiset ovat meiningillään herättäneet. Uusi levykin on tullut juuri, mutta sen singlekappaleet Cookie Thumper ja Pitbull Terrier eivät ihan pääse samanlaiseen tykitykseen, kuin vaikkapa tämä Baby's on Fire, jonka heiltä nyt valitsin esiteltäväksi. Flow teki kyllä rohkean valinnan buukatessaan Die Antwoordin, toivottavasti lunastavat odotukset. Livepätkät, joita olen katsonut, ovat tosin vaikuttaneet hieman turhan löysiltä. Itse ainakin toivoisin heiltä pimeää telttaa, valoshowta ja efektejä, hulluja ja pelottavia asuja sekä mieletöntä hyppimistä ja säntäilyä ympäriinsä. Nähtävksi jää mitä Suvilahdessa tuleman pitää.

Aaah, freak out!
No need to get so deep
Nothin' quite like a motherfuckin' techno beat
A techno beat - a techno beat
A techno - a techno - a techno beat
Just say what's up, don't try to get so deep
You know me, maar ek ken jou nie
Ek ken jou nie - ek ken jou nie
Ek ken jou - ek ken jou - ek ken jou nie

Baby's on fire
She's got me going fokken crazy soos a man naaier
O jirre God se Jesus

MS MR - Bones

Tämäkin laulajan ja tuottajan muodostama duo on minulle melko uusi tuttavuus. He tekevät elektronista, syntikkapainotteista ja varsin melankolista poppia. Hyvät, tarttuvat kappaleet sekä Lizzy Plapingerin mielenkiintoinen ääni riittävät nostamaan yhtyeen monien muiden melko samanlaista musiikkia tekevien seasta. Lisäksi MS MR:n musiikki on erittäin laadukkaasti tehtyä ja tuotettua. Komea Bones-kappale tuo hyvin esiin heidän synkempää puoltaan varsinkin sanoitusten osalta.

Dig up her bones but leave the soul alone
Let her find a way to a better place
Broken dreams and silent screams
Empty churches with soulless curses
We found a way to escape the day

Poliça - Lay Your Cards Out

Tässäkin jatketaan elektronisen, syntikoita tehokkaasti hyödyntävän popin linjalla. Myös Poliça saapuu tänä vuonna Flow-festivaaleille ja bongasin yhtyeen sen esiintyjälistalta. Heidän materiaalinsa on varsin tunnelmallista ja maalailevaa, lauluakin käytetään enemmän instrumenttina tunnelman luomisessa hyödyntämällä efektejä. Tästä varsinkin hypnoottisen rauhallinen Lay Your Cards Out on hyvä esimerkki, tosin Poliçalta löytyy myös tanssittavampaa materiaalia.

In these little moments, get your cards out, I am waiting
In these little moments, lay your cards out, I am waiting
By the waterside summer wading in sunder, girl get your head right
By the waterside, summer wading, get your head right

Insomnium - While We Sleep

Mikäpäs sopisi näin kesän korville paremmin, kun annos melankolista metallimusiikkia, heh. Melodista ja vahvaa tunnelmaa luovaa death metalia soittavan Insomniumin tekemisiin on aina voinut luottaa ja heidän linjansa on pysynyt, vaikka tyylissä onkin tapahtunut hienosäätöä ajoittain. Bändiä kuunnellessa voi vain ihmetellä, miten voivatkaan särökitaralla rouheasti soitetut riffit kuulostaa näin valtavan kauniilta. Soitannon ja laulun skaala vaihtelee melkeinpä kuiskauksesta suoraan huutoon, sillä akustiset suvannot ovat edelleen mukana. Singlenä ja videona julkaistu While We Sleep tiivistää hienosti bändin elementit, kuten pitääkin. Uusi levy Shadows of the Dying Sun ilmestyi 25. huhtikuuta.

And we drift far away in our dreams
Gather further distance while we sleep
Build a wall of glass thick and deep
We hear but choose not to listen

Musiikki ja rakkaus: pettymyksen ja pelon oikeutus

Luin tänään levyarvion, joka hieman provosoi minua. Sen kirjoitustyylistä päätellen niin sen oli tarkoituskin tehdä mahdollisimman monen kohdalla. Rakkauden varjopuolien ja erityisesti niiden pelon kuvaaminen musiikissa nähtiin jotenkin keskenkasvuisena ja hyvin epätoivottavana. En suostu linkittämään tähän kyseistä arviota, se saa lukijoita varmasti tarpeeksi muutenkin. Minut sen lukeminen sai närkästymään, koska rakastan musiikkia, jossa käsitellään rakastumista, rakkautta ja siihen liittyviä tunteita melankolisesti, synkemmän lähestymistavan kautta. Enkä kyllä pidä itseäni minään ihmissuhdetunarina, joka vain siksi pystyy samaistumaan juuri tällaiseen musiikkiin, vaan rakkauselämäni on viime vuodet ollut varsin tasapainoista.

Sydänsuruista, ongelmista ja epäonnistumisista rakkaudessa on tehty valtavasti musiikkia maailman sivu. Aina uudestaan ja uudestaan ihmiset löytävät tällaiset kappaleet ja juuri ne nousevat esim. ihmisten nuoruuden nostalgisista kappaleista hyvin usein esiin. Jotenkin tällainen musiikki siis koskettaa useimmiten meissä tiettyjä alueita syvästi. Monet tietysti pitävät myös iloisesta musiikista, jossa käsitellään positiivisia tunteita, suoranaista euforiaakin. Silti ne kaikkein suurimmat tunteet tuntuvat usein liittyvän musiikin kuuntelijasta ja musiikkityylistä riippumatta näihin tummasävyisiin ihmissuhdekertomuksiin.

Onko kyseisen arvion kirjoittaja siis valmis pitämään "kammottavana" tällaisia monia syvästi koskettaneita musiikkiteoksia, joissa aiheena on rakastumisen varjopuolien ja aallonpohjien esille tuominen? Teoksia, joita on kirjoitettu selvitäkseen tällaisista tuntemuksista kohti parempaa? Sillä monesti pelkoa tällä saralla aiheuttavat huonot, rikkovat kokemukset, eikä se, että rakkaus toiseen nähdään pelottavana sen takia, että se olisi jotenkin tuntematonta. Esimerkiksi tänään Suomessa esiintyvän Nine Inch Nailsin ensimmäiseltä levyltä kappale Something I Can Never Have:

You make this all go away.
You make this all go away.
I'm down to just one thing.
And I'm starting to scare myself.
You make this all go away.
You make this all go away.
I just want something.
I just want something I can never have.

Depeche Moden peräkkäin 2000-luvun puolella ilmestyneet Exciter- ja Playing the Angel -levyt ja niiden avaussinglet käyvät myös osuvana esimerkkinä. Ensin mainitulta löytyvällä Dream on -kappaleella Martin L. Gore on kirjoittanut siitä, miten peloista huolimatta voi ehkä tuntea vielä rakkautta:

There's no time for hesitating
Pain is ready, pain is waiting
Primed to do it's educating

Unwanted, uninvited kin
It creeps beneath your crawling skin
It lives without it lives within you

Feel the fever coming
You're shaking and twitching
You can scratch all over
But that won't stop you itching

Can you feel a little love
Can you feel a little love

Dream on, dream on

Jälkimmäisen levyn Precious puolestaan kertoo koruttomasti, mitä tapahtui, kun kaikki romahti:

Things get damaged
Things get broken
I thought we'd manage
But words left unspoken
Left us so brittle
There was so little left to give

Myös artisti, josta viittaamassani arviossa puhuttiin, on kirjoittanut uuden levynsä kappaleet rankan eroprosessin jälkimainingeissa. Tällöin kyseessä tuskin enää ovat maneerit rakkauden pelkäämisestä ihan vain pelkäämisen vuoksi, vaan taustalla on jotakin oikeasti jo tapahtunutta. Myös suuri idolini Tori Amos julkaisi vuonna 1996 vastaavassa tilanteessa syntyneen levyn Boys for Pele. Sen loppupuolella on hauskasti nimetty, mutta koskettava kappale Doughnut Song:

You told me last night
You were a sun now with your very own

Devoted satellite
Happy for you
And I am sure that I hate you
Two sons too many too many able fires

And if I'm wasting all your time
This time
I think you never learned to take
And if I'm hanging on to your shade
I guess I'm way beyond the pale

Tori käsittelee myös From the Choirgirl Hotelin Northern Ladissa ihmissuhteessa pelkäämisen teemoja niin hienosti, monipuolisesti ja raastavasti, että omat sanani loppuvat alkuunsa kesken, joten:

He don't show much these days, it's gets so fucking cold.
I loved his secret places but I can't go anymore.
"You change like sugar cane," says my northern lad.
I guess you go too far when pianos try to be guitars.
I feel the West in you, but I, I feel it falling apart too.

And don't say that you don't.
And if you could see me now... Said if you could see me now.
Girls you've got to know when it's time to turn the page.
Or when you're only wet because of all the rain.

Myös aina melankoliassaan mestarillisen The Nationalin kappaleessa Conversation 16 erilaiset pelot ja epävarmuudet tulevat hienosti esille:

It's a Hollywood summer
You'll never believe the shitty thoughts I think
Meet our friends out for dinner
When I said what I said I didn't mean anything
We belong in a movie
Try to hold it together 'til our friends are gone
We should swim in a fountain
Do not want to disappoint anyone

Now we'll leave the silver city 'cause all the silver girls
Gave us black dreams
Leave the silver city to all the silver girls
Everything means everything

I was afraid I'd eat your brains
I was afraid I'd eat your brains
'Cause I'm evil
'Cause I'm evil

Itse Nick Cavekin on joutunut aikoinaan ihmissuhdeongelmien keskelle ja teki näitä tuntemuksia esiin tuovan, mielestäni parhaan levynsä The Boatman's Callin. Kappale Where Do We Go Now But Nowhere summaa paljon:

Around the duck pond we grimly mope
Gloomily and mournfully we go rounds again
And one more doomed time and without much hope
Going round and around to nowhere

From the balcony we watched the carnival band
The crack of the drum a little child did scare
I can still feel his tiny fingers pressed in my hand
O where do we go now but nowhere

If I could relive one day of my life
If I could relive just a single one
You on the balcony, my future wife
O who could have known, but no one

O wake up, my love, my lover make up
O wake up, my love, my lover make up

Jotta suomalaista näkemystä ja suomenkielistä tekstiäkin saataisiin vielä mukaan, Leevi and the Leavingsin Rin Tin Tin on (monien muiden heidän kappaleidensa kera) vahva kertomus tästä aiheesta:

Ne sanat jotka sanomatta jäivät, sanat joita ei kai ollutkaan
Sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan
Ja minä olen miettinyt jo kauan jotain josta sulle kertoisin
Vaikka tuskin muistan enää osoitettakaan

Sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin
Typerä piski joka murisi mulle
Hölmöksi tunsin minä itsenikin
Vaikka kaikesta halusin puhua sulle
Mä vain häntääni heilutin

Tämän katsauksen sopii hienosti lopettamaan Björkin kappale Pagan Poetry, joka on edelleen minulle joka kerralla taattu kylmien väreiden nostattaja. Intensiivisessä rakastumisen kuvauksessa on myös jotakin epävarmaa, tietoisuutta menneestä.

This time
She loves him, she loves him
I'm gonna keep it to myself
She loves him, she loves him
She loves him, she loves him
This time
I'm gonna keep me all to myself
She loves him, she loves him
And he makes me want to hand myself over

Oma loppukaneettini on siis: muusikot, älkää lakatko tekemästä lauluja rakastamisen vaikeudesta, peloista ja kaikesta muusta ikävästä, jota siihen voi liittyä. Paljon kuolemattomia kappaleita jäisi silloin tekemättä, sillä meitä rakkauden tummemmissa sävyissä vellojia ja niiden käsittelystä musiikissa voimaa saavia on varmasti muitakin.

Within Temptation - Hydra

Within Temptation on lähtenyt uudella Hydra-levyllään jälleen uusiin suuntiin, mikä on hyvin positiivinen piirre, sillä monet vastaavan genren yhtyeet tuntuvat jumittuvan paikoilleen ainakin jossakin vaiheessa levytysuraansa. WT sen sijaan on joka levyllään etsinyt jotakin uutta, ja vaikka kokeilut eivät aina ole olleet onnistuneita, bändi on säilyttänyt kiinnostavuutensa. Eikä taso hirveän alas ole missään vaiheessa vajonnut, vaan joka levyltä on kyllä löytynyt hyviä kappaleita. Sharon den Adel on tietysti bändin valttikortti ollessaan aina yhtä loistava laulajana.

Aloituskappale Let Us Burn on levyn avaajaksi juuri sopivan iskevä ja suoraviivainen kappale. Melko perinteinen, mutta toimiva. Toisena singlenä julkaistu Dangerous lähtee alkuun konemaisella riffillä. Kertosäe potkii mahtavasti ja saa voimaa vierailevasta vokalistista, Killswitch Engage -yhtyeessä laulaneesta Howard Jonesista. Seuraavassakin kappaleessa on vierailija, joka tällä kertaa on varsin yllättävä, räppäri Xzibit. And We Run alkaa kauniisti pianon säestyksellä, kertosäkeessä käytetään mahtipontisia syntikoita ja Xzibit astuu mukaan sointuen biisiin yllättävän sulavasti. Särökitarat pidetään edellisiin verrattuna hyvin minimissä.

Paradise (What About Us?) oli ensimmäinen levyltä julkaistu kappale, ja den Adel duetoi sen melko 50/50-suhteessa Tarja Turusen kanssa. Kahden erityylisen naislaulajan vuorottelu toimii tässä mahtipontisesti vyöryvässä kappaleessa hienosti, kertosäe on jälleen kerran timanttia. Kyseessä on varmasti Tarja Turusen Nightwish-uran jälkeen ensimmäinen hänen laulamansa kappale, josta pidän näin paljon. Tämän jälkeen sopiikin rauhoittua balladin äärellä. Edge of the World on tyypillisen herkkä WT-slovari, jossa käytetään vähäeleisesti kone-elementtejä ja jousia. C-osassa meininki tosin lähtee mielenkiintoisen kuuloiseksi, uusia kokeiluja on tehty piristävästi myös balladipuolella. Silver Moonlight alkaa myös rauhallisesti, mutta yllättäen käyntiin polkaistaan terävää kitarariffiä ja äänivallia. Tässä hyvin melodisessa kappaleessa on kertosäkeessä den Adelin laulun taustalla myös murinalaulua, mutta sen esittäjää ei mainita ainakaan Wikipediassa, kyseessä lienee joku bändiläisistä.

Covered by Roses lähtee käyntiin Within Temptationin mittapuulla harvinaisen rankalla kitaralla. Kappale miellyttänee siis bändiltä rankempaa menoa toivoneita, ja sen kertosäe on jälleen melodisesti hyvin onnistunut. Kitarasoolokin biisin sisältyy! Nimensä puolestaa mielleyhtymiä Florence and the Machinen kappaleeseen tuova Dog Days vaikuttaa ensimmäiseltä sellaiselta kappaleelta, jonka voisi kuvitella skippaavansa jatkossa levyä kuunnellessaan, vaikka ei sekään huono biisi ole. Tell Me Why edustaa jälleen hieman raskaampaa osastoa, taustamurinoita tulee taas mukaan. Melodisesti tämäkään kappale ei kuitenkaan nouse levyn alkupuolen tasolle. Levy päätetään Whole World is Watching -kappaleeseen, joka on akustisemmin soitettu ja yleistunnelmaltaan varsin valoisa muuhun levyyn verrattuna. Duettokumppaniksi on otettu Soul Asylum -yhtyeen Dave Pirner. Kappale on kaunis ja ilmavuudessaan hyvä lopetus levylle.

Hydra oli itselleni todella positiivinen yllätys, vaikka Within Temptationista olenkin jo vuosia pitänyt. Kokonaisuus on vahva, loistavat biisit seuraavat toisiaan, ja loppupään pari keskinkertaisempaakin vetoa voi antaa anteeksi muiden ollessa sen verran hyviä. Voisin hyvin kuvitella, että tästä kehittyisi oma suosikkilevyni yhtyeeltä.

Kuukauden biisit 4/2014

Lykke Li - No Rest for the Wicked

Ruotsalaisen laulaja-lauluntekijä Lykke Lin uusi albumi I Never Learn julkaistaan ilmeisesti useimmissa maissa 5. toukokuuta. Edellinen, vuonna 2011 ilmestynyt Wounded Rhymes oli mahtava kokoelma hienoja poplauluja. Uudelta albumilta ensimmäinen virallisesti julkaistu single on No Rest for the Wicked, joka nousi omalla listallani heti Lykke Lin kappaleiden parhaimmistoon. Melodioissa on isketty jälleen kultasuoneen ja tunnelmassakin on juuri sopivasti dramatiikkaa. Upea biisi. Jos levy lunastaa odotukset, se lienee vuoden parhaita helposti.

There'll be no rest for the wicked
There's no song for the choir
There's no hope for the weary
If you let them win without a fight
I let my good one down
I let my true love die
I had his heart but I broke it everytime

The Jezabels - Hurt Me

Tämä australialainen indie pop -ryhmä on viime aikojen parhaita löytöjäni. He tekevät tunteisiin käyvää, varsin monipuolista musiikkia. Kappaleissa käytetään paljon ja hienosti pianoa, mikä itselleni on tietysti mieluisaa. Hurt Me -kappale aloittaa yhtyeen She's so Hard -ep:n vuodelta 2009. Tässä kappaleessa tiivistyvät The Jezabelsin hienoimmat ominaisuudet. Soitossa on intensiivisyyttä ja vokalistikin revittelee lopussa hienosti.

Whole cities light up,
But nothing can compare to you, baby.
So I stay waiting,
Laying on the dinner table,
Waiting for you to hurt me

Daughter - Youth

Daughter puolestaan on englantilainen indie folkiksi ainakin Wikipediassa kuvailtu yhtye. Heitä kehuttiin jossakin vaiheessa eri musiikkiblogeissa niin paljon, että itsekin piti tutustua. Hienon tunnelman luomisen he ainakin taitavat. Voimakkaaseen tunteiden ilmaisuun ei musiikissa tarvita aina mättöä ja meteliä, vaan sen voi luoda nyanssien avulla. Daughterin Youth-kappaletta kuunnellessa loppupuolen "You caused it"-hokema todella tuntuu.

And if you're in love, then you are the lucky one
'Cause most of us are bitter over someone
Setting fire to our insides for fun
To distract our hearts from ever missing them
But I'm forever missing him

And you caused it
And you caused it
And you caused it

Yeasayer - O.N.E.

Lopuksi mennään iloisempiin tunnelmiin. Brooklyniläisen Yeasayer-yhtyeen kappale O.N.E. on toiminut itselläni loistavasti aurinkoisina loppukevään päivinä. Fiilis nousee samantien kattoon. Bändi vaikuttaa muutenkin kiinnostavalta ja oli mielenkiintoinen fakta, että he ovat olleet tuottamassa Bat For Lashesin Two Suns -albumia.

One's not enough
I won't stop till I've given you up
Here, right as I am, it's hard having fun
It's much easier said than it's done

Hold me like before
Hold me like you used to
Control me like you used to

Kuukauden biisit 3/2014

Tori Amos - Trouble's Lament

Tori Amos on palannut ihan uudella, ihan omalla biisillä, iik! Edellisestä täysin itse sävelletystä uudesta levystä on jo muutama vuosi. Kyseinen Abnormally Attracted to Sin -albumi ei juuri sytyttänyt, mutta uutta kohtaan ovat odotukset varsin korkealla. Ensimmäinen single Trouble's Lament on hyvin mielenkiintoinen, varsin erilainen Tori-kappale. Akustinen kitara luo biisiin arvoituksellisen fiiliksen. Torin lauluääni vaikuttaisi ainakin olevan edelleen huippukunnossa. Unrepentant Geraldines -levyä sitten vaan odotellen.

She whispers “Hey Ginger, Danger’s loose behind his wheels”
And Satan knows how Danger makes you feel.
What will be will be, baby...

MØ - Say You'll Be There (cover)

Omaperäiseen ja onnistuneeseen Spice Girls -coveriin törmääminen oli kyllä mahtavan piristävä kokemus! Tanskalaisartisti MØ kävi juuri Suomessa, enkä ehtinyt ihan niin paljon hänen tuotantoonsa perehtyä, että olisin Helsinkiin matkustanut ja Tavastialle suunnannut. Lupaavan kuuloista indie poppia MØ kyllä tekee, ja keikalla ollut kaveri sekä pari musabloggaajaa tuntuivat olevan varsin liekeissä. Tämä cover vie ainakin hauskasti nostalgisiin ysäritunnelmiin... :D

Last time that we had this conversation I decided we should be friends
Yeah,
but now we're going round in circles, tell me will this deja vu never end?

Lacuna Coil - I Forgive (But I Won't Forget Your Name)

Tämä yhtye on mennyt parin viimeisen levynsä kanssa täysin ohi, en edes muistanut niiden nimiä, biiseistä puhumattakaan. Rakastin kuitenkin teini-iässä bändin Comalies- ja Unleashed Memories -levyjä. Silloin se oli juuri sopivaa angstimusiikkia, ja tekiväthän he todella hyviä kappaleitakin. Lisäksi Christina Scabbia on huikea laulaja. Olikin harmi, että bändin biisintekotaito viime levyillä tuntui ainakin omaan korvaan huonontuneen. Uusi levy tuli kuitenkin laitettua soimaan kaverin suosituksesta, ja ainakin I Forgive -kappale iski kyllä heti, vanhan kuuloinen Lacuna Coil -meininki tuntuu jossakin määrin palanneen.

I forgive the ones who hurt me
But I'll not forget your name
All the damages that you've done
I want to see you pay

Kraftwerk - Computer Love / Coldplay - Talk

Sitten näihin wanhoihin kappaleisiin. Tämä biisipari löytyy näistä kuukauden biiseistä ihan vaan sen takia, että se Computer Loven melodia, joka on sämplätty myöhemmin sitten Coldplayn Talkiin soi päässäni jatkuvasti sinä päivänä, kun teimme lähtöä lomamatkalta Wienistä. En tiedä, mistä se päähäni ilmestyi. Hieno melodia ja hienoja kappaleita sen ympärille on tehty joka tapauksessa. Biisien sanoituksia yhdistää jonkinlainen kommunikaation vaikeus, joka ilmenee eri tavoin.

Computer love
Computer love
Another lonely night
Stare at the TV screen

I don't know what to do
I need a rendezvous

Are you lost or incomplete?
Do you feel like a puzzle, you can't find your missing piece?
Tell me, how do you feel?
Well, I feel like they're talking in a language I don't speak
And they're talking it to me

Kuukauden biisit 2/2014

Helmikuun loppu tuli vastaan jotenkin yllättäen. Maanantaina havahduin siihen, että on jo kolmas päivä maaliskuuta, enkä ole vielä blogannut helmikuun biiseistäni! No, ne tulevat nyt tässä.

Tuomas Holopainen - A Lifetime of Adventure

Kuukauden uusista julkaisuista tämän maininta oli ilmiselvää. Kyseessä on kuitenkin muusikko, jonka uraa olen seurannut varmasti tarkemmin kuin kenenkään muun. Uuteen teokseen ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa, ja kauniin kappaleen sanat ja melodia sopivat täydellisesti laulajana toimivalle Johanna Kurkelalle. Myös englanniksi laulaminen vaikuttaa sopivan hänelle hyvin. Sitä, miten Tuomas Holopaisen ensimmäinen sooloalbumi toimii sitten kokonaisuudessaan eri laulajien kera, odotan kyllä mielenkiinnolla. The Life and Times of Scrooge -levy ilmestyy 11. huhtikuuta.

Story of your life
Time of solitude and strife
Freedom of an open road
Hope, and many miles to go

Iisa - Puutarhajuhla

Reginan laulajana tutuksi tullut Iisa debytoi myös nyt sooloartistina. Ensimmäisen kerran hänen soolomateriaaliaan kuultuani ajattelin, että levy tulee olemaan ihan Reginaa hiukan eri paketissa. Koko levyn kuunneltuani totesin kuitenkin olevani väärässä, sillä Iisan levy seisoo kyllä omillaan. Sitä ei voi vertailla mihinkään Reginan levyyn, jotka nekin ovat keskenään varsin erilaisia. Yhdessä Knipin kanssa tehty hienon levollinen Puutarhajuhla on levyn parhaita hetkiä.

Minä tiedän sen
Sinun salaisuuden
Tyhjäksi ne juotiin nopeaan
Minä tiedän sen
Kaiken susta luulen
Kun me kuviteltiin aikaa johon kumpikaan ei pääse takaisin

Tom Odell - Another Love

Tämän nuoren brittiartistin löysin niinkin epätodennäköisestä paikasta kuin Spotifyn Discover-suosituksista. Yleensä ne tuntuvat olevan aivan hatusta vedettyjä, mutta kerrankin löysin jotakin, mikä oikeasti kolahti. 23-vuotias Tom Odell julkaisi viime vuonna esikoisalbuminsa Long Way Down ja laulaja-lauluntekijä nousi heti suureen suosioon varsinkin Brittein saarilla ja osassa Keski-Eurooppaa. Another Love -kappaletta on kuunneltu esim. Spotifyssa yli 20 miljoonaa kertaa ja todella hieno kappale se onkin. Todella kaunista pianomelodiaa ja loppua kohden jopa hieman tuskaiseksi yltyvää tulkintaa sisältäen se on hyvin kypsän oloinen näyte nuoren miehen biisintekotaidoista jo tässä vaiheessa.

And if somebody hurts you, I wanna fight
But my hands been broken, one too many times
So I'll use my voice, I'll be so fucking rude
Words they always win, but I know I'll lose

Marina and the Diamonds - How to Be a Heartbreaker

Välillä sitä tekee mieli kuunnella aivan hävyttömän rehellistä popmusiikkia, joka on juuri sitä eikä mitään muuta. Myös Marina Lambrini Diamandis on brittiläinen singer-songwriter ja hän on julkaissut tähän mennessä kaksi levyä artistinimellään Marina and the Diamonds. Ensimmäisen levyn aikaan Marinaa vertailtiin muistaakseni jopa Kate Bushiin ja musiikki oli hieman vaihtoehtoisempaa poppia. Toisella levyllä on menty enemmän valtavirran suuntaan ja vertailua onkin tehty arvioissa mm. Katy Perryyn ja Gwen Stefaniin. Musiikki kuitenkin toimii edelleen, ja joulukuussa 2012 singlenä julkaistu How to Be a Heartbreaker varsinkin on täydellinen tanssilattiat täyttävä pophitti. Musiikkivideosta sanon vaan sen verran, että silmänruokaa löytynee itse kullekin.

Rule number three, wear your heart on your cheek
But never on your sleeve, unless you wanna taste defeat
Rule number four, gotta be looking pure
Kiss him goodbye at the door and leave him wanting more-more

Kuukauden biisit 1/2014

Päätin jättää Viikon biisit -sarjan vuodelle 2013 ja jatkaa tänä vuonna kuukausittain postattavilla kappaleilla. Konsepti on muuten sama kuin ennenkin; mukana on siis sekä uutta musiikkia että vanhaa, mikä nyt on sattunut kyseisenä aikana soimaan. Tällä kertaa painotus on kuitenkin varsin uusissa kappaleissa, joita on mukana kolme (okei, yksi niistä on cover), vanhempia puolestaan yksi.

Michael Burke - This Cold Life (Paradise Lost cover)

Vuoden alun musiikillisista kylmistä väreistä vastasi tämä yllättävä Paradise Lost -coverointi, jonka yhtye itse oli linkittänyt Facebook-sivuilleen. Tekijänä oli itselleni entuudestaan tuntematon Michael Burke. This Cold Life on niitä Paradise Lostin helmiä, joita ei usein muista mainita, mutta aina kuunnellessa kappale onnistuu säväyttämään. Alkuperäisversio on nimensä mukaisesti kylmähkö, mutta Burken pääosin akustinen versio tuo siihen koskettavalla tavalla lämpöä. Sävellyksen ja sanojen hienous tulee aivan uudella tavalla esiin.

I never needed foes
Forever feeling low
'Cause they break me down
Cannot fake this frown

I never took offence
I never swore in advance
But I'll break you down
With my poison mouth again

The Bird And The Bee ft. Matt Berninger - All Our Endless Love

Yllätyin iloisesti, kun kuulin sympaattisen kuuloista synapoppia soittavan The Bird And The Bee -yhtyeen tehneen yhdellä kappaleellaan yhteistyötä The Nationalin huikean laulajan Matt Berningerin kanssa. Kappale ei ole yhtä piristävän omaperäinen kun kuuntelemani The Bird And The Been aikaisempi tuotanto, mutta ihan kaunis duetto kuitenkin. All Our Endless Love -kappale on tehty leffan soundtrackille, mikä selittänee sen, että kappale on niin perinteinen pianoballadi.

Kappaleen pääsee kuuntelemaan mm. tästä linkistä. Ohessa biisi myös epävirallisella Youtube-videolla.

I am just blood, I am just blood
(You are just running through my veins)
I am just a heart (Keeping you alive) that’s beating up (Crushing everywhere)
every (Inside of me) second of your touch

Scandinavian Music Group - Ei paniikkia

SMG:n uutta levyä en ole vielä kokonaisuudessaan ehtinyt tai saanut aikaiseksi kuunnella. Tämä singlekappale antoi kuitenkin hyviä lupauksia, ja kun jossakin arvostelussa kerrottiin levyn olevan parasta Lailan jälkeen, sekin antaa luvan odottaa paljon. Ei paniikkia -biisistä ainakin on jätetty folk- ja country-vaikutteet sivummalle ja pääpaino on ihan vaan pehmeässä pop/rockissa, mikä on vaihteeksi oikein mukavan kuuloista.

Ajattelit sitä ensimmäistä kertaa vuosiin
Miten se tapahtuisi
Mitä jättäisit jälkeesi

Et kirjettä, et rahaa, et kuolematonta taidetta
Et viimeistä sanaa

Avantasia - The Seven Angels

Tämä oopperametallin eepos ansaitsee maininnan tässä blogissakin viimein. Tobias Sammet on tunnettu myös power metal -yhtye Edguyn laulajana ja samaan genreen hänen oma projektinsa, sittemmin ihan bändiksi kasvanut Avantasiakin menee osittain. Ideana on kuitenkin ollut tehdä musiikista oopperamaista käyttämällä vierailevia laulajia ja luomalla levyistä tarinallisia kokonaisuuksia. Lähes 15-minuuttinen The Seven Angels aloittaa Avantasian toisen levyn vuodelta 2002. Meno on massiivista ja tunnettuja metallinimiä vilahtelee laulajissa (mm. Michael Kiske) ja soittajissa (mm. Timo Tolkki). Tämä melodisesti todella rikas kappale tuntuu aina monta kertaa kestoaan lyhyemmältä.

Fire falling from the sky
Rage of god is coming down
Armaggeddon's drawing nigh
Sinner cry ! Heathen die !
Hear the toll of pain, gloria, gloria

Now the time has come, the end's begun
And the only one will come

UMK-finalistit 2014 - arviot esityksistä

Uuden musiikin kilpailun finaali käydään lauantaina 1.2. ja päätin tehdä myös omat arvioni tämän vuoden finalistien kappaleista ja esityksistä. Esiintyjät kappaleineen ovat tässä listauksessa jonkinlaisessa mieleni mukaan tehdyssä paremmuusjärjestyksessä. Kaikki UMK:n kappaleet ovat kuunneltavissa postauksen lopun Spotify-listasta, mukana ovat myös jo pudonneet neljä kappaletta.

Koska kyseessä on pieni maa ja joku saattaa tällaistakin vaatimatonta musiikkiblogia päätyä lukemaan, niin tahdon vielä todeta, että en halua mitenkään lannistaa aloittelevia artisteja, sillä kaikissa näissä kappaleissa on myös hyviä juttuja, ja kun niitä kehittää eteenpäin, tulevaisuudessa on mahdollisuus menestykseen! Näiden kannustavien sanojen myötä siis itse arvioihin.

1. Softengine - Something Better


(Kuva: YLE)

Kyllä, tämän haluaisin itse nähdä Kööpenhaminassa UMK-voiton myötä. Pojilla on soitossaan mukavaa nuoren bändin energiaa ja spontaanin oloista meininkiä, mutta myös huomattava määrä osaamista jo tässä vaiheessa. Kappale on genreltään hieman vaihtoehtoisempaa rockia, mutta erityisesti siinä on hienoja melodioita. Tämä on niin positiivinen asia aina UMK:ssa mukana olevalla artistilla, että sitä on syytä hehkuttaa ihan erikseen. Kappaleessa on oikeasti tarttuvia elementtejä (erityisesti c-osa iskee mahtavalla tavalla), mutta silti ratkaisut eivät ole missään nimessä helppoja, vaan on uskallettu kokeilla ja käyttää kaikkea osaamista mitä löytyy, niin soiton kuin laulunkin suhteen. Myös esiintyminen on nyt jo pätevää, tosin heidän puolestaan saattaa hieman joutua jännittämään, ettei ramppikuume pääse nuorilla kavereilla iskemään 100 miljoonan katsojan eteen päädyttäessä.

2. MIAU - God/Drug


(Kuva: YLE)

MIAUn kohdalla todella monet tekijät ovat kunnossa. Bändin asenne vaikuttaa hyvältä, esiintyminen nyt jo varmalta ja paranee koko ajan, he näyttävät lavalla hyvältä. Yhtyeen soitto myös toimii. Tästä kappaleesta en ole kuitenkaan niin varma kuin Softenginen tapauksessa, mikä johtuu juurikin niistä melodioista, tässä tapauksessa niiden puutteesta. Taustamelodia on toimiva ja kiinnostava ja sitä olisi mielestäni voinut tuoda enemmän pintaan, jotta kappaletta pystyisi vaikka tanssimaan sen tahtiin. Laulumelodiat jäävät kuitenkin turhan mitäänsanomattomiksi. Kitaran rankemmasta käytöstä kappaleen loppupuolella pidän paljon. Hieman liikaa epävarmuustekijöitä siis, mutta hyvä kakkonen.

3. Mikko Pohjola - Sängyn reunalla


(Kuva: YLE)

Tämä nousi mustana hevosena itselleni suosikkien joukkoon. Aluksi olin sitä mieltä, että kappale ei jää mieleen ja on turhan hiljaista hissuttelua, pianomelodiasta tosin pidin heti ensikuulemalla. Yhtäkkiä muistaakseni toisen kuuntelun jälkeen huomasin hyräileväni kappaletta, ja seuraavan kerran jälkeen se jäi jo päähäni soimaan. Mikko Pohjolan laulutapa kuulostaa miellyttävältä. Myös kappaleen sanoituksen sisäistettyäni tämä vaikutti uudella tavalla. Onhan näitä tästä teemasta kirjoitettuja kappaleita ilmestynyt suomalaisessa popmusiikissa viime aikoina, mutta miesartistin esittämänä näitä ei ole juuri osunut korvaan. Kappaleen hienot nyanssit tulevat esille uusien kuuntelujen myötä yhä paremmin, mutta euroviisukontekstia mietittäessä en kyllä tätä välttämättä niihin kisoihin haluaisi. Toivon ehdottomasti artistille menestystä, ja tämä kappale ansaitsee päätyä radiohitiksi, hyvässä mielessä.

4. Hukka ja Mama - Selja


(Kuva: YLE)

Monen kaverini mielestä MIAU on se hipsterien suosikkibändi näissä kisoissa, itse ehkä mieltäisin Hukka ja Maman vielä enemmän tälle osastolle. Selja on hieno sävellys ja bändin rentoa musisointia on todella miellyttävä kuunnella. Laulumelodioissa on tehty vähintäänkin, sanoisinko, omaperäisiä ratkaisuja. Paikoitellen puheenomainen laulu jää toisaalta mieleen, toisaalta taas kuulostaa turhankin erikoiselta. Mies- ja naislaulajan duetto loppupuolella kuulostaa hyvältä. Akustinen, haikea mutta hyväntuulinen pop kyllä toimii, mutta meininki on joissain kohdissa ehkä liiankin kotikutoisen oloista.

5. Lauri Mikkola - Going Down


(Kuva: YLE)

Lauri Mikkolalla taustabändeineen ja -laulajineen on esiintyminen kunnossa ja laulu kulkee hyvin. Kappale kuulostaa ihan kivalta. Homma vaikuttaa hyvältä paperilla, mutta lopputulos vaan jää omissa tykkäysmittareissani jotenkin puolitiehen. Ehkä se johtuu kappaleen lievästä siirappisuudesta ja siitä, ettei musiikkityyli ole sitä omintani. Jos tämä lähetettäisiin viisuihin, missään nimessä ei häpeämään joutuisi. Mutta en tästä kovin innoissanikaan tulisi olemaan.

6. Hanna Sky - Hope


(Kuva: YLE)

Tässä kappaleessa on ihan siistejä juttuja. Sekä soittimilla että laululla luodaan hyviä melodioita. Mitään punaista lankaa en kyllä tästä löydä. Erilaisia osioita toisensa perään. Millainen se kertosäe olikaan, mikä näistä oli se? Monessa kohtaa kyllä ajattelee, että tämähän kuulostaa hyvältä. Sitten pitääkin ihmetellä jo seuraavaa osiota ja se unohtuu. Esiintyminen ilmentää kappaletta kyllä täysin kaikkine kieppumisineen, niin hyvässä kuin pahassa. Yritystä on kuitenkin paljon, ja eri tavalla koottuna tästä varmasti saisi hyvän paketin.

7. Madcraft - Shining Bright


(Kuva: YLE)

Madcraft kärsii tässä kisassa siitä, että mukana on se toinenkin rock-yhtye, johon vertailtaessa vetää nyt lyhyemmän korren. Yhtyeen punkahtava rock kuulostaa sinänsä ihan mukavalta. Simppeliä ja mukavan iloista menoa. Wo-o-o-oo-osiot mukana ja silleen. Tästäkään ei kuitenkaan ole oikein innostamaan.

8. Clarissa feat. Josh - Top of the World


(Kuva: YLE)

Tämä puolestaan on sitä eniten euroviisuja silmälläpitäen tehtyä musiikkia ja esiintymistä. Koreografiat ovat tarkkaan mietittyjä, tyylinä on euroviisukliseinen diskopop, jota voi verrata mm. viimevuotisten kisojen Cascadan Gloriousiin. Sanoituksia myöten kaikki tuntuu laskelmoidulta. Kappale ei sinänsä tanssipoppiksena ole kovin huono. Mutta itselleni tämä ei kerta kaikkiaan lähde.



YLEn UMK-sivut

Vuoden levyt 2013

Tässä vaiheessa pitäisi kai jo katsoa eteenpäin ja siihen, mitä vuodella 2014 on tarjota, mutta itse suuntaan katseen vielä taaksepäin. En ole vielä ehtinyt tehdä perinteistä vuoden parhaat levyt -listaustani, ja onhan tällainen lista hyvä tehdäkin vasta siinä vaiheessa, kun vuosi on oikeasti jo ohi! Monet kun väsäävät näitä listoja jo joulukuun alussa. Joka tapauksessa, tässä on viime vuoden 5 mielestäni parasta albumia sekä kotimaasta että ulkomailta.

Kotimaiset levyt:

Minä ja Ville Ahonen - Mia



Minä ja Ville Ahonen oli merkittävin musiikillinen löytöni vuonna 2013. Heidän toinen levynsä Mia julkaistiin alkuvuodesta ja kirjoitin silloin levystä arvionkin, jota lainaankin tässä:

"Minä ja Ville Ahonen on bändinä todella taitava, jokainen instrumentti tukee täydellisesti kokonaisuutta. Kun tunteita välitetään musiikin avulla näin onnistuneesti, en itse ainakaan voi muuta kuin nostaa kädet pystyyn ihailusta. Sanoitukset ovat kautta linjan loistavia tinkimättömyydessään, ne eivät kaihda mitään aiheita, mutta käsittelevät kaikkea tyylikkäästi."

Sin Cos Tan - Afterlife



Turkulaisyhtyeen toinen levy ei ole niin täynnä hittejä kuin ensimmäinen, mutta musiikki on edelleen loistavaa ja yhtyettä ilo kuunnella. Onhan se Limbo yksittäisenä biisinäkin ihan mieletön, kuten viikon biiseissä jo fiilistelin.

Astrid Swan - Astrid4



Myös Astrid Swanin neljännestä sooloalbumista kirjoitin arvion marraskuussa:

"Astrid Swanin aikaisempaan tuotantoon tätä levyä vertaillessani totesin sen olevan hitaammin aukeava, mutta myös kuuntelujen myötä palkitseva, kuten loistavat levyt usein ovat. Kappaleet ovat pidempiä, monipuolisempia ja selkeästi toisiaan täydentäviä kokonaisuuden osia. Voin todeta olleeni ainakin tällä kertaa oikeassa, kun jo levyn ilmestyttyä totesin, että tähän ei varmasti joudu pettymään."

Eternal Tears of Sorrow - Saivon lapsi



Metallipuolella EToS jatkoi totutun laadukasta linjaa melodisen metallinsa parissa. Kokonaisuuden osat ovat Saivon lapsi -levyllä hyvin kasassa.

Sans Parade - Sans Parade



Sans Paraden samanniminen debyytti oli myös arvostelussa huhtikuussa:

"Sans Paraden levy on hyvä kokoelma sekä hitaita herkistelyjä että jopa rokkaavaksi yltyviä biisejä. Kuitenkin levyltä olisi voinut jättää pari [arviossa] mainitsematta jääneistä kappaleista pois, sillä näin pitkänä se on jo hieman raskas kokonaisuus. Levyn parhaimmistona on kuitenkin erittäin hyviä kappaleita, jolloin yleisarvosanani levystä nousee ehdottomasti kiitettävän tuntumaan. Hieno debyytti."

Ulkomaiset levyt:

Nick Cave & The Bad Seeds - Push the Sky Away



Huikea Push the Sky Away sai vuoden aikana uusia ulottuvuuksia nähtyäni herra Caven yhtyeineen livenä Flow-festivaaleilla. Sekä sävellyksinä että tunnelmaltaan upeat kappaleet seuraavat levyllä toisiaan. Esimerkiksi Jubilee Street, Mermaids, Higgs Boson Blues ja nimikappale jäävät varmasti elämään.

The National - Trouble Will Find Me



The Nationalin uusi levy vaikutti ensi kuunteluilla selkeästi vaisummalta kuin aikaisemmat. Se kuitenkin kasvoi ajan kuluessa ja ne loistavat kappaleet löytyivät tältäkin levyltä. Sea of Love, This is the Last Time, Graceless, Fireproof, I Need My Girl ja viikon biiseissäkin esiintynyt Pink Rabbits kuuluvat Nationalin parhaimmistoon.

Austra - Olympia



Austran löysin viime vuoden Flow'n ansiosta. Debyyttilevyä on tullut kuunneltua heiltä ehkä hieman enemmän, kuin 2013 alkupuolella julkaistua Olympiaa, joka on kuitenkin ehdottomasti mahtava levy myös. Kokonaisuutena se on ehkä vahvempi ja bändin oma näkemys tulee enemmän esiin, mikä onkin kakkoslevyille tyypillistä.

Amaranthe - The Nexus



Ruotsista räjähti toistamiseen, kun varsin poppia metallia tekevä Amaranthe julkaisi The Nexus -albumin. Tälläkin levyllä kokonaisuus on hieman ehjempi kuin debyytillä, ja biisit edelleen loistavia potkien varsinkin livetilanteessa väen liikkeelle.

London Grammar - If You Wait



London Grammarin puolestaan löysin musiikkiblogien kautta ja singlejulkaisut antoivat odottaa hienoa albumillista herkän tunnelmoivaa poppia. Kokonaisuudessaan levy on melko pitkä ja tällainen musiikki levymitassa toimii enemmän taustalla, mutta London Grammar on yhtyeenä niin hyvä, että sen kappaleisiin jaksaa keskittyä, vaikka tempo pysyykin hiljaisena. Hey Now, Wasting My Young Years, Strong, Metal & Dust (ks. viikon biisit 30-31)... Hienoja teoksia kaikki.