keskiviikko 29. tammikuuta 2014

UMK-finalistit 2014 - arviot esityksistä

Uuden musiikin kilpailun finaali käydään lauantaina 1.2. ja päätin tehdä myös omat arvioni tämän vuoden finalistien kappaleista ja esityksistä. Esiintyjät kappaleineen ovat tässä listauksessa jonkinlaisessa mieleni mukaan tehdyssä paremmuusjärjestyksessä. Kaikki UMK:n kappaleet ovat kuunneltavissa postauksen lopun Spotify-listasta, mukana ovat myös jo pudonneet neljä kappaletta.

Koska kyseessä on pieni maa ja joku saattaa tällaistakin vaatimatonta musiikkiblogia päätyä lukemaan, niin tahdon vielä todeta, että en halua mitenkään lannistaa aloittelevia artisteja, sillä kaikissa näissä kappaleissa on myös hyviä juttuja, ja kun niitä kehittää eteenpäin, tulevaisuudessa on mahdollisuus menestykseen! Näiden kannustavien sanojen myötä siis itse arvioihin.

1. Softengine - Something Better


(Kuva: YLE)

Kyllä, tämän haluaisin itse nähdä Kööpenhaminassa UMK-voiton myötä. Pojilla on soitossaan mukavaa nuoren bändin energiaa ja spontaanin oloista meininkiä, mutta myös huomattava määrä osaamista jo tässä vaiheessa. Kappale on genreltään hieman vaihtoehtoisempaa rockia, mutta erityisesti siinä on hienoja melodioita. Tämä on niin positiivinen asia aina UMK:ssa mukana olevalla artistilla, että sitä on syytä hehkuttaa ihan erikseen. Kappaleessa on oikeasti tarttuvia elementtejä (erityisesti c-osa iskee mahtavalla tavalla), mutta silti ratkaisut eivät ole missään nimessä helppoja, vaan on uskallettu kokeilla ja käyttää kaikkea osaamista mitä löytyy, niin soiton kuin laulunkin suhteen. Myös esiintyminen on nyt jo pätevää, tosin heidän puolestaan saattaa hieman joutua jännittämään, ettei ramppikuume pääse nuorilla kavereilla iskemään 100 miljoonan katsojan eteen päädyttäessä.

2. MIAU - God/Drug


(Kuva: YLE)

MIAUn kohdalla todella monet tekijät ovat kunnossa. Bändin asenne vaikuttaa hyvältä, esiintyminen nyt jo varmalta ja paranee koko ajan, he näyttävät lavalla hyvältä. Yhtyeen soitto myös toimii. Tästä kappaleesta en ole kuitenkaan niin varma kuin Softenginen tapauksessa, mikä johtuu juurikin niistä melodioista, tässä tapauksessa niiden puutteesta. Taustamelodia on toimiva ja kiinnostava ja sitä olisi mielestäni voinut tuoda enemmän pintaan, jotta kappaletta pystyisi vaikka tanssimaan sen tahtiin. Laulumelodiat jäävät kuitenkin turhan mitäänsanomattomiksi. Kitaran rankemmasta käytöstä kappaleen loppupuolella pidän paljon. Hieman liikaa epävarmuustekijöitä siis, mutta hyvä kakkonen.

3. Mikko Pohjola - Sängyn reunalla


(Kuva: YLE)

Tämä nousi mustana hevosena itselleni suosikkien joukkoon. Aluksi olin sitä mieltä, että kappale ei jää mieleen ja on turhan hiljaista hissuttelua, pianomelodiasta tosin pidin heti ensikuulemalla. Yhtäkkiä muistaakseni toisen kuuntelun jälkeen huomasin hyräileväni kappaletta, ja seuraavan kerran jälkeen se jäi jo päähäni soimaan. Mikko Pohjolan laulutapa kuulostaa miellyttävältä. Myös kappaleen sanoituksen sisäistettyäni tämä vaikutti uudella tavalla. Onhan näitä tästä teemasta kirjoitettuja kappaleita ilmestynyt suomalaisessa popmusiikissa viime aikoina, mutta miesartistin esittämänä näitä ei ole juuri osunut korvaan. Kappaleen hienot nyanssit tulevat esille uusien kuuntelujen myötä yhä paremmin, mutta euroviisukontekstia mietittäessä en kyllä tätä välttämättä niihin kisoihin haluaisi. Toivon ehdottomasti artistille menestystä, ja tämä kappale ansaitsee päätyä radiohitiksi, hyvässä mielessä.

4. Hukka ja Mama - Selja


(Kuva: YLE)

Monen kaverini mielestä MIAU on se hipsterien suosikkibändi näissä kisoissa, itse ehkä mieltäisin Hukka ja Maman vielä enemmän tälle osastolle. Selja on hieno sävellys ja bändin rentoa musisointia on todella miellyttävä kuunnella. Laulumelodioissa on tehty vähintäänkin, sanoisinko, omaperäisiä ratkaisuja. Paikoitellen puheenomainen laulu jää toisaalta mieleen, toisaalta taas kuulostaa turhankin erikoiselta. Mies- ja naislaulajan duetto loppupuolella kuulostaa hyvältä. Akustinen, haikea mutta hyväntuulinen pop kyllä toimii, mutta meininki on joissain kohdissa ehkä liiankin kotikutoisen oloista.

5. Lauri Mikkola - Going Down


(Kuva: YLE)

Lauri Mikkolalla taustabändeineen ja -laulajineen on esiintyminen kunnossa ja laulu kulkee hyvin. Kappale kuulostaa ihan kivalta. Homma vaikuttaa hyvältä paperilla, mutta lopputulos vaan jää omissa tykkäysmittareissani jotenkin puolitiehen. Ehkä se johtuu kappaleen lievästä siirappisuudesta ja siitä, ettei musiikkityyli ole sitä omintani. Jos tämä lähetettäisiin viisuihin, missään nimessä ei häpeämään joutuisi. Mutta en tästä kovin innoissanikaan tulisi olemaan.

6. Hanna Sky - Hope


(Kuva: YLE)

Tässä kappaleessa on ihan siistejä juttuja. Sekä soittimilla että laululla luodaan hyviä melodioita. Mitään punaista lankaa en kyllä tästä löydä. Erilaisia osioita toisensa perään. Millainen se kertosäe olikaan, mikä näistä oli se? Monessa kohtaa kyllä ajattelee, että tämähän kuulostaa hyvältä. Sitten pitääkin ihmetellä jo seuraavaa osiota ja se unohtuu. Esiintyminen ilmentää kappaletta kyllä täysin kaikkine kieppumisineen, niin hyvässä kuin pahassa. Yritystä on kuitenkin paljon, ja eri tavalla koottuna tästä varmasti saisi hyvän paketin.

7. Madcraft - Shining Bright


(Kuva: YLE)

Madcraft kärsii tässä kisassa siitä, että mukana on se toinenkin rock-yhtye, johon vertailtaessa vetää nyt lyhyemmän korren. Yhtyeen punkahtava rock kuulostaa sinänsä ihan mukavalta. Simppeliä ja mukavan iloista menoa. Wo-o-o-oo-osiot mukana ja silleen. Tästäkään ei kuitenkaan ole oikein innostamaan.

8. Clarissa feat. Josh - Top of the World


(Kuva: YLE)

Tämä puolestaan on sitä eniten euroviisuja silmälläpitäen tehtyä musiikkia ja esiintymistä. Koreografiat ovat tarkkaan mietittyjä, tyylinä on euroviisukliseinen diskopop, jota voi verrata mm. viimevuotisten kisojen Cascadan Gloriousiin. Sanoituksia myöten kaikki tuntuu laskelmoidulta. Kappale ei sinänsä tanssipoppiksena ole kovin huono. Mutta itselleni tämä ei kerta kaikkiaan lähde.



YLEn UMK-sivut

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vuoden levyt 2013

Tässä vaiheessa pitäisi kai jo katsoa eteenpäin ja siihen, mitä vuodella 2014 on tarjota, mutta itse suuntaan katseen vielä taaksepäin. En ole vielä ehtinyt tehdä perinteistä vuoden parhaat levyt -listaustani, ja onhan tällainen lista hyvä tehdäkin vasta siinä vaiheessa, kun vuosi on oikeasti jo ohi! Monet kun väsäävät näitä listoja jo joulukuun alussa. Joka tapauksessa, tässä on viime vuoden 5 mielestäni parasta albumia sekä kotimaasta että ulkomailta.

Kotimaiset levyt:

Minä ja Ville Ahonen - Mia



Minä ja Ville Ahonen oli merkittävin musiikillinen löytöni vuonna 2013. Heidän toinen levynsä Mia julkaistiin alkuvuodesta ja kirjoitin silloin levystä arvionkin, jota lainaankin tässä:

"Minä ja Ville Ahonen on bändinä todella taitava, jokainen instrumentti tukee täydellisesti kokonaisuutta. Kun tunteita välitetään musiikin avulla näin onnistuneesti, en itse ainakaan voi muuta kuin nostaa kädet pystyyn ihailusta. Sanoitukset ovat kautta linjan loistavia tinkimättömyydessään, ne eivät kaihda mitään aiheita, mutta käsittelevät kaikkea tyylikkäästi."

Sin Cos Tan - Afterlife



Turkulaisyhtyeen toinen levy ei ole niin täynnä hittejä kuin ensimmäinen, mutta musiikki on edelleen loistavaa ja yhtyettä ilo kuunnella. Onhan se Limbo yksittäisenä biisinäkin ihan mieletön, kuten viikon biiseissä jo fiilistelin.

Astrid Swan - Astrid4



Myös Astrid Swanin neljännestä sooloalbumista kirjoitin arvion marraskuussa:

"Astrid Swanin aikaisempaan tuotantoon tätä levyä vertaillessani totesin sen olevan hitaammin aukeava, mutta myös kuuntelujen myötä palkitseva, kuten loistavat levyt usein ovat. Kappaleet ovat pidempiä, monipuolisempia ja selkeästi toisiaan täydentäviä kokonaisuuden osia. Voin todeta olleeni ainakin tällä kertaa oikeassa, kun jo levyn ilmestyttyä totesin, että tähän ei varmasti joudu pettymään."

Eternal Tears of Sorrow - Saivon lapsi



Metallipuolella EToS jatkoi totutun laadukasta linjaa melodisen metallinsa parissa. Kokonaisuuden osat ovat Saivon lapsi -levyllä hyvin kasassa.

Sans Parade - Sans Parade



Sans Paraden samanniminen debyytti oli myös arvostelussa huhtikuussa:

"Sans Paraden levy on hyvä kokoelma sekä hitaita herkistelyjä että jopa rokkaavaksi yltyviä biisejä. Kuitenkin levyltä olisi voinut jättää pari [arviossa] mainitsematta jääneistä kappaleista pois, sillä näin pitkänä se on jo hieman raskas kokonaisuus. Levyn parhaimmistona on kuitenkin erittäin hyviä kappaleita, jolloin yleisarvosanani levystä nousee ehdottomasti kiitettävän tuntumaan. Hieno debyytti."

Ulkomaiset levyt:

Nick Cave & The Bad Seeds - Push the Sky Away



Huikea Push the Sky Away sai vuoden aikana uusia ulottuvuuksia nähtyäni herra Caven yhtyeineen livenä Flow-festivaaleilla. Sekä sävellyksinä että tunnelmaltaan upeat kappaleet seuraavat levyllä toisiaan. Esimerkiksi Jubilee Street, Mermaids, Higgs Boson Blues ja nimikappale jäävät varmasti elämään.

The National - Trouble Will Find Me



The Nationalin uusi levy vaikutti ensi kuunteluilla selkeästi vaisummalta kuin aikaisemmat. Se kuitenkin kasvoi ajan kuluessa ja ne loistavat kappaleet löytyivät tältäkin levyltä. Sea of Love, This is the Last Time, Graceless, Fireproof, I Need My Girl ja viikon biiseissäkin esiintynyt Pink Rabbits kuuluvat Nationalin parhaimmistoon.

Austra - Olympia



Austran löysin viime vuoden Flow'n ansiosta. Debyyttilevyä on tullut kuunneltua heiltä ehkä hieman enemmän, kuin 2013 alkupuolella julkaistua Olympiaa, joka on kuitenkin ehdottomasti mahtava levy myös. Kokonaisuutena se on ehkä vahvempi ja bändin oma näkemys tulee enemmän esiin, mikä onkin kakkoslevyille tyypillistä.

Amaranthe - The Nexus



Ruotsista räjähti toistamiseen, kun varsin poppia metallia tekevä Amaranthe julkaisi The Nexus -albumin. Tälläkin levyllä kokonaisuus on hieman ehjempi kuin debyytillä, ja biisit edelleen loistavia potkien varsinkin livetilanteessa väen liikkeelle.

London Grammar - If You Wait



London Grammarin puolestaan löysin musiikkiblogien kautta ja singlejulkaisut antoivat odottaa hienoa albumillista herkän tunnelmoivaa poppia. Kokonaisuudessaan levy on melko pitkä ja tällainen musiikki levymitassa toimii enemmän taustalla, mutta London Grammar on yhtyeenä niin hyvä, että sen kappaleisiin jaksaa keskittyä, vaikka tempo pysyykin hiljaisena. Hey Now, Wasting My Young Years, Strong, Metal & Dust (ks. viikon biisit 30-31)... Hienoja teoksia kaikki.