torstai 29. syyskuuta 2011

LIVE: Tori Amos, Helsingin jäähalli, 28.9.2011



Tämän vuoden eniten odotettu musiikkikokemus omalla kohdallani toteutui eilen. Tori Amos aloitti Night of Hunters -kiertueensa Helsingistä saapuen samalla ensimmäiselle kokonaan omalle keikalleen Suomeen. Aikaisemmin Tori oli esiintynyt festareilla Provinssissa 2007 ja Pori Jazzeilla 2010, joista jälkimmäisen keikan olin itsekin katsomassa.

Juttua pitää alustaa vielä sen verran, että Tori on ollut suosikkiartistini jo pitkään, hänen musiikkiaan olen aktiivisesti kuunnellut syksystä 2007 lähtien. Täten vuorossa on suurten tunteiden vuodatusta ajoittain, koitan pitää sen kuitenkin suhteellisen hillittynä, ettei mene överiksi. Saavuimme siis kaverin kanssa Helsinkiin paria tuntia ennen ovien avaamista ja jäähallille saavuimme jonkin verran ennen lämppäri Mark Holen aloittamista. Paikoillemme menimme lämppärin ensimmäisen biisin aikana, jolloin valot oli jo sammutettu, jolloin istumapaikkojen löytäminen permannolta oli lievästi sanottuna haastavaa, järkkärit opastivat tässä kuitenkin taskulampuillaan. Paikkani löydettyäni totesin sen olevan ihan miellyttävän näköetäisyyden päässä, eikä jäähallin heikoksi ajoittain moitittu akustiikka päässyt ainakaan tuossa paikassa häiritsemään.

Mark Hole sopi hauskasti Tori Amosin lämmittelijäksi ollen myös pianoa soittava laulaja-lauluntekijä, tosin miespuolinen. Musiikki oli ihan sympaattisen kuuloista ja kaveri sai yleisön nauramaan välispiikillään kertoen biisinsä saaneen nimensä seksiklubista, jossa harrasti viimeistä kertaa seksiä ex-tyttöystävänsä kanssa... Jep jep. Mark Holen reilu puolituntisen esiintymisen jälkeen valot syttyivät, viimeiset tulijat hakeutuivat paikoilleen ja sitten odotettiin enää Toria.

Lopulta valot sammuivat ja neljä puolalaismiestä jousisoittimien kanssa saapui aplodien kera lavalle. Night of Hunters -levyllä soittava Apollon Musagète Quartett on mukana koko kiertueen ajan. Näiden alettua soittaa rauhallista intromusiikkia myös illan päätähti saapui paikalle pitkässä pinkissä mekossaan. Yleisö hurrasi valtoimenaan Torille, joka kumarsi syvään ja siirtyi pianon ja koskettimien väliin istumaan tutulla tavalla.

Sitten Tori aloitti pianon soiton ja Night of Huntersin avausraita Shattering Sea alkoi. Uhkaava ja voimakas kappale toimi keikan avaajana odottamallani tavalla täydellisesti. "That is not my blood on the bedroom floor" lauloi Tori, ja alusta lähtien oli selvää että hänen äänensä on loistavassa kunnossa, sen sointi oli koko keikan ajan erittäin puhdas ja kaunis. Jousikvartetti säesti Torin laulua ja soittoa tuoden kappaleeseen täydellisesti jäljiteltynä levyversiossa kuultavaa dramaattisuutta. Tunteikkaan avauksen jälkeen oli vuorossa lyhyt Graveyard, joka on aikoinaan ilmestynyt sinkun bonuksena. Itselleni tämä kappale ei ollut entuudestaan tuttu. Kolmantena soitettiin yllättäen Suede, joka oli erittäin mielenkiintoinen versio näin jousien kanssa. Levyltä kappale ei ole koskaan suuremmin iskenyt, mutta tämä versio miellytti. Tämän jälkeen alkoi soida vanhaa tuotantoa ja yksi itse etukäteen eniten toivomistani kappaleista, Baker Baker. Kauniin kappaleen teksti on ollut itselleni hyvin henkilökohtainen, ja kylmien väreiden kulkiessa selässä ei kyyneleiltäkään täysin vältytty... Tunnemyrskyn jälkeen oli koottava itsensä kuuntelemaan Fearlessness-kappaletta uudelta levyltä. Yksi levyn parhaista kappaleista sai arvoisensa käsittelyn livenä.

Tässä välissä jousikvartetti siirtyi hetkeksi pois lavalta jättäen Torin soittamaan soolona kappaleita, jotka olivat käsittääkseni sekä fanien toivomuksia että Torin omia päätöksiä. Mrs Jesus kuului kuulemma jälkimmäisiin, se oli mukava yllätys kuulla. Marianne kuultiin vielä tämän jälkeen soolona, tämän Boys for Peleltä tutun fanisuosikin olisi mielellään kuullut myös jousien kera, mutta sitä ei ollut todennäköisesti ehditty harjoitella vielä. Girl Disappearing tulikin sitten kvartetin kera, ihan kiva veto mutta ei keikan parhaimmistoa. Cloud on My Tonguen kuulin jo Porissa viime vuonna, tämäkin versio kuulosti hyvälle vaikkei suuria tuntemuksia herättänytkään. Sitten soitettiin uutta levyä, pitkä ja oikeastaan kahteen osaan jakautuva kappale Star Whisperer, joka olikin hieno kokemus. Cover-kappaleen vuoro tuli seuraavaksi, Torin mukaan kappale "halusi tulla soitetuksi teille" tms. Kyseessä U2:n Running to Stand Still, jota en paikan päällä tunnistanut. Tori soitti tämän soolona. Tämän jälkeen tuli alun perin bonuskappaleena ollut Sister Janet, joka innosti monia yleisössä olleita, hienoahan se oli tällaista harvinaisempaa tuotantoakin livenä kuulla. Caught a Lite Sneezen kuulin myös jo Porissa, eikä tämä versio poikennut yhtään siitä, joten se jäi vähän tylsäksi, vaikka hyvä kappale edelleen onkin. Yksi keikan hienoimpia hetkiä koitti tämän jälkeen: Tori oli harjoitellut kvartetin kanssa Cruel-kappaleen. Sovituksessa oli tarvittu hieman ulkopuolista apua, mutta se oli saatu kuitenkin valmiiksi jo Suomen keikalle. Ja mikä versio se olikaan. Alun perin melko paljon koneisiin perustuva kappale sai pysäyttävän käsittelyn jousilla soitettuna ja Torin tulkinta oli mahtavaa. Kylmiä väreitä kappaleen aikana ja yleisöltä aplodi- & hurrausmyrsky sen loputtua. Tämän jälkeen soitettu uuden levyn Nautical Twilight kuulosti hyvältä, mutta edellisen esityksen jälkeen se oli tosiaan vain hyvä, ei sen enempää. Vanhojen bonusten soittaminen jatkui sitten, kyseessä Snow Cherries from France, jonka aikana lava valaistiin kauniin väriseksi. Nätti kappale kuulosti livenä oikein miellyttävältä. Varsinaisen setin tullessa loppuunsa alkoi soida hyvin tuttu pianomelodia Little Earthquakes -albumilta. Suuresti odottamani Winter oli kyseessä, ja olikin hieno hetki kuulla tämä klassikko sellaisena kun alkuperäissovituskin levyllä on, eli tunnelmaa vahvistavien jousien kera. Kylmiä väreitä riitti taas. Kappaleen jälkeen Tori ja soittajamiehet kävivät kumartamassa ja yleisö nousi permannolla taputtamaan seisaaltaan.

Encoret alkoivat Torin ilmoittaessa, että hän haluaa antaa lahjakkaan jousikvartetin soittaa oman kappaleensa hänen itsensä poistuessa takavasemmalle siksi aikaa. Hienon kuuloista soitintaiturointia se olikin, kappale oli nimeltään A Multitude Of Shades. Sitten Tori palasi pianonsa luokse ja alettiin soittaa uuden levyn Your Ghost -kappaletta. Herkkä kappale sai herkän livesovituksen. Tämän jälkeen Tori ja muut poistuivat taas lavalta, ja toiseen encoresettiin hän saapui soittaakseen soolona. Ensin tuli reilun minuutin mittainen, hauska Mr Zebra. Sitten Tori alkoi soittaa Tear in Your Hand -kappaletta, mutta keskeytti sen melkein heti alkuunsa ja sanoi "It's okay, they can come up", koska järjestysmiehet olivat estäneet ylös paikoiltaan nousseita ihmisiä tulemasta lavan eteen, vaikka tämä "stage rush" kuului showhun ja oli tässä vaiheessa keikkaa sallittua. Tear in Your Handin jatkuessa takaa ryntäsikin valtava määrä ihmisiä eteenpäin, itse olin keskellä riviä ja ympäriltäni eivät ihmiset nousseet ylös, joten jäin istumaan ja onnistuin kuitenkin näkemään Torin edelleen. Kappaleen jälkeen Tori jutteli yleisölle, joka alkoi huudella toivomuksia soitettavasta kappaleesta, ja yhtäkkiä Tori päättikin soittaa vielä soolona Silent All These Yearsin jonkun yleisön jäsenen toivomuksesta, vaikka kappaletta ei ollut alkuperäisessä settilistassa. Lopuksi palattiin sitten suunniteltuun kaavaan, ja kvartetti liittyi mukaan illan viimeiseen, joka oli uuden levyn viimeinen kappale Carry. Tämä kauniita melodioita sisältävä kappale oli mukavan rauhallinen päätös hienolle keikalle. Sitten tulivat vielä lopulliset kumarrukset ja valot syttyivät.

Kokemuksena keikka oli musiikillisesti yksi parhaista ikinä kokemistani. Jäähallin akustiikka ei omalla paikallani ainakaan vaikuttanut huonolta, vaan sekä Torin laulu ja piano että jousisoittimet kuuluivat koko keikan ajan hyvin ja kauniisti. Oli hauskaa, että Tori jutteli yleisölle melko paljon, paljasti mm. jännittäneensä kovasti tätä aloituskeikkaa ja miten kaikki menee, koska ei ollut tehnyt tällaista kiertuetta aiemmin. Hän myös improvisoi yhdessä välissä kappaleen soitinten virittämisestä ja vitsaili asiasta, "real instruments need to be tuned." Lopussa random-päätöksellä soitettu Silent All These Years oli myös hauskaa spontaaniutta. Kaiken kaikkiaan keikkamatka oli upeasti onnistunut, ja jätti janoamaan uusien keikkojen näkemistä Torilta. Joskus sitten vielä, please?

torstai 22. syyskuuta 2011

Syksyn levyuutuudet ja keikat

Palaan jälleen pitkältä tauolta, pahoittelen liiaksi venähtänyttä kesätaukoani. Onneksi syksy on hyvin inspiroiva tätä blogia ajatellen. Kiinnostavia uutuuslevyjä tulee (tai on jo tullut) paljon. Tällä viikolla ilmestyi tietysti itselleni tärkeimpänä Tori Amosin Night of Hunters. Lisäksi Opethin Heritage ja Kemopetrolin A Song and a Reason on mainittava tämän viikon uutuuksista. Myös Reginan Soita mulle ilmestyi pari viikkoa sitten ja Astrid Swanin Hits (Pavement for Girls) muutama viikko sitten. Tulossa on vielä piiitkään valmisteltu Nightwish-levy, jota pelonsekaisin tuntein odotellaan. Samoin uusi Kate Bush -albumi on luonnollisesti merkittävä tapaus. Tämän lisäksi odotettujen joukossa ovat ainakin Feist, Björk ja Insomnium.

Keikkarintamalla isoin juttu itselleni on tietysti Tori Amos Helsingin jäähallissa ensi keskiviikkona 28.9. Tämä on myös Torin Night of Hunters -kiertueen avauskeikka, joten mielenkiintoinen tilanne on luvassa, kun mahdollisesti soitettavista kappaleista ei osaa sanoa juuri mitään.

Lisää uutuuksia saa vinkata, olen hyvinkin saattanut unohtaa jotain :) mutta lupailen kuitenkin syksyn aikana useita uutuusarvioita + keikka-arvion tuosta Torin keikasta.