lauantai 14. heinäkuuta 2012

Regina Spektor - What We Saw from the Cheap Seats + Garden Partyn keikka 29.6.


Regina Spektor on ollut muutaman vuoden eräs suosikkiartistejani, kiitos opiskelukaverini, joka minut hänen musiikkiinsa tutustutti tuolloin :) levyjä Soviet Kitch, Begin to Hope ja Far on kuunneltu hyvin paljon tässä osoitteessa. Tämän kesän alussa julkaistiin uusin levy, joka on hieman jakanut mielipiteitä kriitikoiden keskuudessa. Sekä fanina että jonkinlaisena wannabe-musiikkitietäjänä yritän taas kirjoittaa omia tuntemuksiani levystä fiksuun muotoon...

Small Town Moon ensimmäisenä biisinä avautui itselleni enemmän parin viikon takaisella Garden Partyn keikalla, josta enemmän arvion päätteeksi. Nyt pidän siitä todella paljon. Tekstin teema puhuttelee, itsekin pikkukaupungista lähteneenä siihen tietysti pystyy samaistumaan. Rokkaavat bändiosuudet tuovat energiaa kappaleeseen, joka pelkkänä pianoballadina olisi jäänyt selvästi tylsemmäksi. Oh Marcello taas jää heti ensimmäisestä kerrasta mieleen "I'm just a soul whose intentions are good..." lainauksen ansiosta. Vakava dramaattisuus ja hauska kepeys vuorottelevat, kuten Reginan tuotannossa yleensäkin. Don't Leave Me (Ne Me Quitte Pas) on uusi versio vanhasta kappaleesta ja ihastuttavan, pirteän kepeä. Firewood puolestaan perinteisen kaunis piano & laulu -kappale. Patron Saint on myös tyypillistä Reginaa, mutta se ei biisinä muuten ole innostavimmasta päästä.

How puolestaan on överin sentimentaalinen balladi, jonka epäilimme ystäväni kanssa olevan jossain määrin parodiaa dramaattisista rakkauslauluista. Hyvinhän tämäkin Reginan esittämänä toimii. All the Rowboats on todella hieno kappale, joka sinkkuna julkaistuna hämmensi ensin päällekäyvällä tummasävyisellä dramaattisuudellaan. Kappaleen teksti on mielenkiintoinen ajatusleikki museoihin jumiin jääneistä taideteoksista: "Masterpieces serving maximum sentences". Ballad of a Politician on myös tummasävyinen, mutta ei edellisen kappaleen jälkeen iske läheskään yhtä paljon. Open on herkkä ja sisältää erityisen kauniita piano-osuuksia. The Party vaikuttaa, kuten jossakin toisessa arviossa jo sanottiin, olevan jollekin ystävälle tehty syntymäpäivälaulu, joka tällä levyllä tuntuu ehkä hieman irralliselta. Biisinä kuitenkin ihan kiva. Jessica on levyn päätöskappaleeksi ihan hyvin sopiva, ollen lyhyt akustisen kitaran säestämä kappale, josta ainoana tällä levyllä puuttuu piano kokonaan.

What We Saw from the Cheap Seats on todella hyvä levy, jossa on kaikki Regina Spektorille ominaiset hienot jutut, mutta myös uutta. Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan säväytä niin paljon kuin toivoisi. Tähtinä antaisin tälle ehkä neljä viidestä, eli superlatiiveja ei ihan kuitenkaan voi käyttää.

--------------------------------------------------------------------------------

Keikka Garden Party -festarin toisen päivän pääesiintyjänä oli sen sijaan sellainen, josta voi käyttää vain ylisanoja ja superlatiiveja. Kun Regina oli ensimmäisen kerran Suomessa Ruisrockissa 2010, olin myös paikalla. Silloin tunnelma oli kuitenkin hyvin synkkä ja keikka loppui kesken, koska taustabändin sellisti oli kuollut vain muutamaa päivää aikaisemmin tapaturmaisesti. Artistin olemuksesta todella näki, että hän ei olisi ollut valmis esiintymään vielä siinä vaiheessa.

Nyt kaikki oli kuitenkin toisin, ja lavalle Helsingin Hietaniemessä nousi iloinen, sinivalkoiseen pukeutunut ja esiintymisestä selvästi nauttinut nainen. Keikka alkoi musiikillisestikin iloisesti edellisen Far-levyn aloituskappaleella The Calculation, jonka myötä tunnelmaan pääsi oikein mukavasti. Uutta levyä soitettiin tietysti paljon, mielestäni kaikki muut biisit paitsi Patron Saint, Open ja Jessica. Reginalla oli taustallaan yksi sellisti, rumpali ja kosketinsoittaja. Itse hän oli pianonsa ääressä muuten, paitsi Dance Anthem of the 80'sin aikana hän oli koskettimien takana kasvot yleisöön päin, mikä oli hänestä mukavaa, että hän näki esiintyessään välillä koko yleisön. Regina oli selkeästi välillä häkeltynyt saamastaan hienosta vastaanotosta ja suurista suosionosoituksista. Välillä jopa ujon oloinen artisti oli lavapersoonana kyllä sympaattisin, jonka olen nähnyt. Kuten ystäväni sanoi, jos viimeksi itketti sen takia, että Regina oli niin surullinen, nyt meinasi itkettää, koska hän oli niin iloinen ja onnellisen näköinen. Myös Hotel Songin aikana Regina poistui pianon äärestä seisaalleen laulamaan taustabändin hoitaessa soiton.

Olin settilistaankin todella tyytyväinen, varsinkin kun loppuun soitettiin peräkkäin Us, Fidelity, Hotel Song ja Samson. Oli mahtava yllätys kuulla myös Sailor Song. Aina yhtä ihana Eet kuultiin myös tällä kertaa. Uusista biiseistä All the Rowboats toimi todella hienosti livenäkin, ja How oli myös todella tunteellinen Reginan tulkitessa kappaletta antaumuksella, vaikka olimmekin sitä mieltä, että kappale saattaa olla jossain määrin parodiaa... Aivan mahtava keikka, yksi parhaista koskaan näkemistäni ehdottomasti, sillä yleinen tunnelma vain oli niin upea.