sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Vuoden levyt 2012

Nyt on viime hetket tehdä vielä vuoden 2012 puolella listaus kuluneen vuoden parhaimmista levykokonaisuuksista. Vastaan on tullut monia itselleni uusia yhtyeitä, joiden levytyksiin olen ihastunut, mutta myös vanhoilta tutuilta suosikeilta on tullut hienoja julkaisuja. Listaan tässä sen verran levyjä, kuin halusin erityisesti nostaa esille vuoden musiikkitarjonnasta. Satunnaisessa järjestyksessä ovat sekaisin sekä kotimaiset että ulkomaiset levyt, tänä vuonna tosin kotimaisten artistien uutuuksia olen kuunnellut huomattavasti enemmän.

Burning Hearts - Extinctions


Tästä levystä kaikki mahdollinen on melkeinpä sanottu jo musiikkimedioissa, mutta yritän silti itsekin, koska on se niin upea. Viileän tunnelmallinen popmusiikki eteerisen ja kauniin naislaulun kera on yhdistelmänä itselleni jo ajatuksen tasolla toimiva, ja Burning Hearts tekee sen erityisen nautittavasti. Kappaleet uppoavat yksi toisensa jälkeen mielen syövereihin ja ne haluaa kuunneltavakseen säännöllisesti uudestaan. Extinctions sisältää omalla tavallaan hurmaavia kappaleita koko levyllisen verran ja parhaiden nimeäminen on hankalaa, mutta yritän sitäkin. Into the Wilderness oli se ensimmäinen kosketus yhtyeeseen ja se saa lempeän suloisena kappaleena edelleen hymyilemään onnellisesti. Modern Timesin melodiat ovat omalaatuisuudessaan hyvin kiehtovat. The Swallows nyt vaan on aivan täydellisen kaunista popmusiikkia. Onnea ja menestystä vaan jatkoa ajatellen Burning Heartsille.

PMMP - Rakkaudesta



Eipä tarvinnut pettyä Paulaan, Miraan ja Joriin uusimman PMMP-levyn kohdallakaan. Uudistumista oli jälleen tehty ja uusia ideoita otettu mukaan biiseihin. Tämänkin levyn kaikki kappaleet ovat tulleet omalla tavallaan rakkaiksi (heh) ja suosikit siltä muuttuneet. Tavallaan levy on koostettu tyypillisen PMMP-levyn tapaan: on keikoilla hyvin toimivia tanssimis-, pomppimis- ja mukanalaulamisbiisejä (Rakkaalleni, Koko show), mutta on myös niitä herkempiä tunnelmointeja (Pahvinaamari, Korkeasaari) ja sanomaltaan voimakkaita, iskevästi vasten naamaa lävähtäviä kappaleita (4ever Young, Tytöt). Näiden ryhmittymien ulkopuolelta tulevat lopulta ehkä ne kiinnostavimmat biisit, kuten mahtipontiseksi kasvava ihmissuhdetta metaforien kera pohdiskeleva Heliumpallo tai synkkää elämänkuvausta tarjoava, raastavan kaunis Toivo. Kokonaisuudessaan täydellisyyttä hipova levy heiltä, taas kerran.

Anna Eriksson - Mana


Tästä olen kirjoittanut aiemminkin, joten lainaan itseäni:

Yhtään edes keskinkertaiseksi jäävää kappaletta ei levyn yhdeksän teoksen joukosta löydy. Huippuhetket ja omat suosikit löytyvät Manalta kuitenkin helposti, itselleni ne ovat tällä hetkellä Sanokoot mitä vaan, hyvin kaunis Tikaritaivas ja loppupuolen intensiiviset Paha mies ja Maailma palelee.

Anna Eriksson on siirtynyt tämän levyn myötä kotimaisten laulaja-lauluntekijöiden parhaimmistoa kohti vauhdilla. Yli 15 vuotta kokemusta suomalaisella musiikkikentällä kuuluu esiintymisessä suurena taitona, varmuutena ja uskalluksena.

Anathema - Weather Systems


Weather Systems päätyi kuunneltavakseni melko pitkän aikaa julkaisunsa jälkeen, koska skeptisyys Anatheman suhteen oli päässyt aika suuresti, kun en mistään 90-luvun jälkeen tekemästään musiikista juuri ollut innostunut. Kaverit kuitenkin hehkuttivat varsinkin levyn aloituskappaletta Untouchable part 1 niin paljon, että pakko oli kuunnella. Ja onhan se niin, että pelkästään tämän kappaleen ansiosta Weather Systems ansaitsee paikkansa tällä listalla. Musiikki välittää lyriikoiden ilmaisemia suuria tunteita täydellisesti, ja bändin soitto kuulostaa upealta. Vielä loppulevykin sisältää kaunista musiikkia, jossa metallielementit sointuvat hienosti akustiseen soittoon, kuten bändin menneisyyden parhaimpina aikoina. Loppupuolen helmi The Beginning and the End muistuttaakin synkkyydessään erityisesti niistä ajoista. Anathema on nyt selkeästi palannut.

Regina Spektor - What We Saw from the Cheap Seats


Tässäkin lainaan aiempaa tekstiäni:

What We Saw from the Cheap Seats on todella hyvä levy, jossa on kaikki Regina Spektorille ominaiset hienot jutut, mutta myös uutta. Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan säväytä niin paljon kuin toivoisi. Tähtinä antaisin tälle ehkä neljä viidestä, eli superlatiiveja ei ihan kuitenkaan voi käyttää.

Eva & Manu - Eva & Manu


Heidänkin levystään kirjoittelin kesällä:

Huomaa heti, miten kahden hyvän laulajan äänet sopivat todella yhteen ja täydentävät toisiaan.

...levyn musiikki painottuu pääasiassa akustisen kitaran ja koskettimien soittoon, ajoittain heitä säestävät basisti, rumpali ja sähkökitaristi.

Kappaleiden sanoitukset liittyvät rakastumiseen, matkalla olemiseen ja muuhunkin pohdiskeluun.

Eva ja Manu ovat saaneet tehtyä hyvän debyyttialbumin, toivottavasti jatkoa on luvassa. Itse toivoisin ilmaisuun ja kappaleiden välille lisää monipuolisuutta, koska uskoisin heidän osaamisensa ja tyylissään pysymisen kestävän vielä lisää kokeiluja ja rohkeampia musiikillisia ratkaisuja.

----------------------------------------------------------------------------------

Bubbling under:

Wintersun - Time I

Tämä voisi hyvinkin olla listalla, jos olisin tullut perehtyneeksi tähän enemmän. Pidän Jari Mäenpään musiikintekotyylistä, joka kuuluu tälläkin levyllä, mutta hukkuu ehkä hieman mahtipontisuuden ja runsaiden yksityiskohtien alle. Levy vaatinee paljon lisää soittokertoja auetakseen kunnolla, hienoja kohtia siitä löytyy jo nyt.

Johanna Kurkela - Sudenmorsian

Tämä on erityisesti avopuolisoni paljon soittama levy, mutta pidän tästä kyllä itsekin. Johannan herkän kaunis ääni on saanut tuekseen erittäin hyviä kappaleita ja tekstejä. Folkahtavia elementtejä ja tummasävyisyyttä on lisätty, mikä miellyttää itseäni paljon. Varsinkin Sinä nukut siinä on kappaleena aivan hengästyttävän hieno.

Lana Del Rey - Born to Die

Mielipiteitä jakava ja ristiriitainen artisti on saanut hienolla äänellään vangittua minut sen verran, että levynsä epätasaisesta kappalemateriaalista huolimatta tämä on mainittava. Niin paljon Video Games, Born to Die ja Summertime Sadness ovat kuitenkin soittolistallani viihtyneet.