torstai 8. toukokuuta 2014

Musiikki ja rakkaus: pettymyksen ja pelon oikeutus

Luin tänään levyarvion, joka hieman provosoi minua. Sen kirjoitustyylistä päätellen niin sen oli tarkoituskin tehdä mahdollisimman monen kohdalla. Rakkauden varjopuolien ja erityisesti niiden pelon kuvaaminen musiikissa nähtiin jotenkin keskenkasvuisena ja hyvin epätoivottavana. En suostu linkittämään tähän kyseistä arviota, se saa lukijoita varmasti tarpeeksi muutenkin. Minut sen lukeminen sai närkästymään, koska rakastan musiikkia, jossa käsitellään rakastumista, rakkautta ja siihen liittyviä tunteita melankolisesti, synkemmän lähestymistavan kautta. Enkä kyllä pidä itseäni minään ihmissuhdetunarina, joka vain siksi pystyy samaistumaan juuri tällaiseen musiikkiin, vaan rakkauselämäni on viime vuodet ollut varsin tasapainoista.

Sydänsuruista, ongelmista ja epäonnistumisista rakkaudessa on tehty valtavasti musiikkia maailman sivu. Aina uudestaan ja uudestaan ihmiset löytävät tällaiset kappaleet ja juuri ne nousevat esim. ihmisten nuoruuden nostalgisista kappaleista hyvin usein esiin. Jotenkin tällainen musiikki siis koskettaa useimmiten meissä tiettyjä alueita syvästi. Monet tietysti pitävät myös iloisesta musiikista, jossa käsitellään positiivisia tunteita, suoranaista euforiaakin. Silti ne kaikkein suurimmat tunteet tuntuvat usein liittyvän musiikin kuuntelijasta ja musiikkityylistä riippumatta näihin tummasävyisiin ihmissuhdekertomuksiin.

Onko kyseisen arvion kirjoittaja siis valmis pitämään "kammottavana" tällaisia monia syvästi koskettaneita musiikkiteoksia, joissa aiheena on rakastumisen varjopuolien ja aallonpohjien esille tuominen? Teoksia, joita on kirjoitettu selvitäkseen tällaisista tuntemuksista kohti parempaa? Sillä monesti pelkoa tällä saralla aiheuttavat huonot, rikkovat kokemukset, eikä se, että rakkaus toiseen nähdään pelottavana sen takia, että se olisi jotenkin tuntematonta. Esimerkiksi tänään Suomessa esiintyvän Nine Inch Nailsin ensimmäiseltä levyltä kappale Something I Can Never Have:

You make this all go away.
You make this all go away.
I'm down to just one thing.
And I'm starting to scare myself.
You make this all go away.
You make this all go away.
I just want something.
I just want something I can never have.

Depeche Moden peräkkäin 2000-luvun puolella ilmestyneet Exciter- ja Playing the Angel -levyt ja niiden avaussinglet käyvät myös osuvana esimerkkinä. Ensin mainitulta löytyvällä Dream on -kappaleella Martin L. Gore on kirjoittanut siitä, miten peloista huolimatta voi ehkä tuntea vielä rakkautta:

There's no time for hesitating
Pain is ready, pain is waiting
Primed to do it's educating

Unwanted, uninvited kin
It creeps beneath your crawling skin
It lives without it lives within you

Feel the fever coming
You're shaking and twitching
You can scratch all over
But that won't stop you itching

Can you feel a little love
Can you feel a little love

Dream on, dream on

Jälkimmäisen levyn Precious puolestaan kertoo koruttomasti, mitä tapahtui, kun kaikki romahti:

Things get damaged
Things get broken
I thought we'd manage
But words left unspoken
Left us so brittle
There was so little left to give

Myös artisti, josta viittaamassani arviossa puhuttiin, on kirjoittanut uuden levynsä kappaleet rankan eroprosessin jälkimainingeissa. Tällöin kyseessä tuskin enää ovat maneerit rakkauden pelkäämisestä ihan vain pelkäämisen vuoksi, vaan taustalla on jotakin oikeasti jo tapahtunutta. Myös suuri idolini Tori Amos julkaisi vuonna 1996 vastaavassa tilanteessa syntyneen levyn Boys for Pele. Sen loppupuolella on hauskasti nimetty, mutta koskettava kappale Doughnut Song:

You told me last night
You were a sun now with your very own

Devoted satellite
Happy for you
And I am sure that I hate you
Two sons too many too many able fires

And if I'm wasting all your time
This time
I think you never learned to take
And if I'm hanging on to your shade
I guess I'm way beyond the pale

Tori käsittelee myös From the Choirgirl Hotelin Northern Ladissa ihmissuhteessa pelkäämisen teemoja niin hienosti, monipuolisesti ja raastavasti, että omat sanani loppuvat alkuunsa kesken, joten:

He don't show much these days, it's gets so fucking cold.
I loved his secret places but I can't go anymore.
"You change like sugar cane," says my northern lad.
I guess you go too far when pianos try to be guitars.
I feel the West in you, but I, I feel it falling apart too.

And don't say that you don't.
And if you could see me now... Said if you could see me now.
Girls you've got to know when it's time to turn the page.
Or when you're only wet because of all the rain.

Myös aina melankoliassaan mestarillisen The Nationalin kappaleessa Conversation 16 erilaiset pelot ja epävarmuudet tulevat hienosti esille:

It's a Hollywood summer
You'll never believe the shitty thoughts I think
Meet our friends out for dinner
When I said what I said I didn't mean anything
We belong in a movie
Try to hold it together 'til our friends are gone
We should swim in a fountain
Do not want to disappoint anyone

Now we'll leave the silver city 'cause all the silver girls
Gave us black dreams
Leave the silver city to all the silver girls
Everything means everything

I was afraid I'd eat your brains
I was afraid I'd eat your brains
'Cause I'm evil
'Cause I'm evil

Itse Nick Cavekin on joutunut aikoinaan ihmissuhdeongelmien keskelle ja teki näitä tuntemuksia esiin tuovan, mielestäni parhaan levynsä The Boatman's Callin. Kappale Where Do We Go Now But Nowhere summaa paljon:

Around the duck pond we grimly mope
Gloomily and mournfully we go rounds again
And one more doomed time and without much hope
Going round and around to nowhere

From the balcony we watched the carnival band
The crack of the drum a little child did scare
I can still feel his tiny fingers pressed in my hand
O where do we go now but nowhere

If I could relive one day of my life
If I could relive just a single one
You on the balcony, my future wife
O who could have known, but no one

O wake up, my love, my lover make up
O wake up, my love, my lover make up

Jotta suomalaista näkemystä ja suomenkielistä tekstiäkin saataisiin vielä mukaan, Leevi and the Leavingsin Rin Tin Tin on (monien muiden heidän kappaleidensa kera) vahva kertomus tästä aiheesta:

Ne sanat jotka sanomatta jäivät, sanat joita ei kai ollutkaan
Sanat jotka pettävät kun niitä tarvitaan
Ja minä olen miettinyt jo kauan jotain josta sulle kertoisin
Vaikka tuskin muistan enää osoitettakaan

Sun villakoirasi nimi oli Rin-Tin-Tin
Typerä piski joka murisi mulle
Hölmöksi tunsin minä itsenikin
Vaikka kaikesta halusin puhua sulle
Mä vain häntääni heilutin

Tämän katsauksen sopii hienosti lopettamaan Björkin kappale Pagan Poetry, joka on edelleen minulle joka kerralla taattu kylmien väreiden nostattaja. Intensiivisessä rakastumisen kuvauksessa on myös jotakin epävarmaa, tietoisuutta menneestä.

This time
She loves him, she loves him
I'm gonna keep it to myself
She loves him, she loves him
She loves him, she loves him
This time
I'm gonna keep me all to myself
She loves him, she loves him
And he makes me want to hand myself over

Oma loppukaneettini on siis: muusikot, älkää lakatko tekemästä lauluja rakastamisen vaikeudesta, peloista ja kaikesta muusta ikävästä, jota siihen voi liittyä. Paljon kuolemattomia kappaleita jäisi silloin tekemättä, sillä meitä rakkauden tummemmissa sävyissä vellojia ja niiden käsittelystä musiikissa voimaa saavia on varmasti muitakin.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Within Temptation - Hydra


Within Temptation on lähtenyt uudella Hydra-levyllään jälleen uusiin suuntiin, mikä on hyvin positiivinen piirre, sillä monet vastaavan genren yhtyeet tuntuvat jumittuvan paikoilleen ainakin jossakin vaiheessa levytysuraansa. WT sen sijaan on joka levyllään etsinyt jotakin uutta, ja vaikka kokeilut eivät aina ole olleet onnistuneita, bändi on säilyttänyt kiinnostavuutensa. Eikä taso hirveän alas ole missään vaiheessa vajonnut, vaan joka levyltä on kyllä löytynyt hyviä kappaleita. Sharon den Adel on tietysti bändin valttikortti ollessaan aina yhtä loistava laulajana.

Aloituskappale Let Us Burn on levyn avaajaksi juuri sopivan iskevä ja suoraviivainen kappale. Melko perinteinen, mutta toimiva. Toisena singlenä julkaistu Dangerous lähtee alkuun konemaisella riffillä. Kertosäe potkii mahtavasti ja saa voimaa vierailevasta vokalistista, Killswitch Engage -yhtyeessä laulaneesta Howard Jonesista. Seuraavassakin kappaleessa on vierailija, joka tällä kertaa on varsin yllättävä, räppäri Xzibit. And We Run alkaa kauniisti pianon säestyksellä, kertosäkeessä käytetään mahtipontisia syntikoita ja Xzibit astuu mukaan sointuen biisiin yllättävän sulavasti. Särökitarat pidetään edellisiin verrattuna hyvin minimissä.

Paradise (What About Us?) oli ensimmäinen levyltä julkaistu kappale, ja den Adel duetoi sen melko 50/50-suhteessa Tarja Turusen kanssa. Kahden erityylisen naislaulajan vuorottelu toimii tässä mahtipontisesti vyöryvässä kappaleessa hienosti, kertosäe on jälleen kerran timanttia. Kyseessä on varmasti Tarja Turusen Nightwish-uran jälkeen ensimmäinen hänen laulamansa kappale, josta pidän näin paljon. Tämän jälkeen sopiikin rauhoittua balladin äärellä. Edge of the World on tyypillisen herkkä WT-slovari, jossa käytetään vähäeleisesti kone-elementtejä ja jousia. C-osassa meininki tosin lähtee mielenkiintoisen kuuloiseksi, uusia kokeiluja on tehty piristävästi myös balladipuolella. Silver Moonlight alkaa myös rauhallisesti, mutta yllättäen käyntiin polkaistaan terävää kitarariffiä ja äänivallia. Tässä hyvin melodisessa kappaleessa on kertosäkeessä den Adelin laulun taustalla myös murinalaulua, mutta sen esittäjää ei mainita ainakaan Wikipediassa, kyseessä lienee joku bändiläisistä.

Covered by Roses lähtee käyntiin Within Temptationin mittapuulla harvinaisen rankalla kitaralla. Kappale miellyttänee siis bändiltä rankempaa menoa toivoneita, ja sen kertosäe on jälleen melodisesti hyvin onnistunut. Kitarasoolokin biisin sisältyy! Nimensä puolestaa mielleyhtymiä Florence and the Machinen kappaleeseen tuova Dog Days vaikuttaa ensimmäiseltä sellaiselta kappaleelta, jonka voisi kuvitella skippaavansa jatkossa levyä kuunnellessaan, vaikka ei sekään huono biisi ole. Tell Me Why edustaa jälleen hieman raskaampaa osastoa, taustamurinoita tulee taas mukaan. Melodisesti tämäkään kappale ei kuitenkaan nouse levyn alkupuolen tasolle. Levy päätetään Whole World is Watching -kappaleeseen, joka on akustisemmin soitettu ja yleistunnelmaltaan varsin valoisa muuhun levyyn verrattuna. Duettokumppaniksi on otettu Soul Asylum -yhtyeen Dave Pirner. Kappale on kaunis ja ilmavuudessaan hyvä lopetus levylle.

Hydra oli itselleni todella positiivinen yllätys, vaikka Within Temptationista olenkin jo vuosia pitänyt. Kokonaisuus on vahva, loistavat biisit seuraavat toisiaan, ja loppupään pari keskinkertaisempaakin vetoa voi antaa anteeksi muiden ollessa sen verran hyviä. Voisin hyvin kuvitella, että tästä kehittyisi oma suosikkilevyni yhtyeeltä.



torstai 1. toukokuuta 2014

Kuukauden biisit 4/2014

Lykke Li - No Rest for the Wicked

Ruotsalaisen laulaja-lauluntekijä Lykke Lin uusi albumi I Never Learn julkaistaan ilmeisesti useimmissa maissa 5. toukokuuta. Edellinen, vuonna 2011 ilmestynyt Wounded Rhymes oli mahtava kokoelma hienoja poplauluja. Uudelta albumilta ensimmäinen virallisesti julkaistu single on No Rest for the Wicked, joka nousi omalla listallani heti Lykke Lin kappaleiden parhaimmistoon. Melodioissa on isketty jälleen kultasuoneen ja tunnelmassakin on juuri sopivasti dramatiikkaa. Upea biisi. Jos levy lunastaa odotukset, se lienee vuoden parhaita helposti.

There'll be no rest for the wicked
There's no song for the choir
There's no hope for the weary
If you let them win without a fight
I let my good one down
I let my true love die
I had his heart but I broke it everytime





The Jezabels - Hurt Me

Tämä australialainen indie pop -ryhmä on viime aikojen parhaita löytöjäni. He tekevät tunteisiin käyvää, varsin monipuolista musiikkia. Kappaleissa käytetään paljon ja hienosti pianoa, mikä itselleni on tietysti mieluisaa. Hurt Me -kappale aloittaa yhtyeen She's so Hard -ep:n vuodelta 2009. Tässä kappaleessa tiivistyvät The Jezabelsin hienoimmat ominaisuudet. Soitossa on intensiivisyyttä ja vokalistikin revittelee lopussa hienosti.

Whole cities light up,
But nothing can compare to you, baby.
So I stay waiting,
Laying on the dinner table,
Waiting for you to hurt me





Daughter - Youth

Daughter puolestaan on englantilainen indie folkiksi ainakin Wikipediassa kuvailtu yhtye. Heitä kehuttiin jossakin vaiheessa eri musiikkiblogeissa niin paljon, että itsekin piti tutustua. Hienon tunnelman luomisen he ainakin taitavat. Voimakkaaseen tunteiden ilmaisuun ei musiikissa tarvita aina mättöä ja meteliä, vaan sen voi luoda nyanssien avulla. Daughterin Youth-kappaletta kuunnellessa loppupuolen "You caused it"-hokema todella tuntuu.

And if you're in love, then you are the lucky one
'Cause most of us are bitter over someone
Setting fire to our insides for fun
To distract our hearts from ever missing them
But I'm forever missing him

And you caused it
And you caused it
And you caused it





Yeasayer - O.N.E.

Lopuksi mennään iloisempiin tunnelmiin. Brooklyniläisen Yeasayer-yhtyeen kappale O.N.E. on toiminut itselläni loistavasti aurinkoisina loppukevään päivinä. Fiilis nousee samantien kattoon. Bändi vaikuttaa muutenkin kiinnostavalta ja oli mielenkiintoinen fakta, että he ovat olleet tuottamassa Bat For Lashesin Two Suns -albumia.

One's not enough
I won't stop till I've given you up
Here, right as I am, it's hard having fun
It's much easier said than it's done

Hold me like before
Hold me like you used to
Control me like you used to