maanantai 15. joulukuuta 2014

Marja Mattlar - Polku


Marja Mattlar on pitkän uran tehnyt muusikko Hartolasta. Hän on harmillisesti jäänyt varsin pienten piirien suosikiksi, mutta ne jotka hänen musiikkinsa ovat löytäneet ja siihen kerran päässeet sisälle, pysyvät mitä todennäköisimmin hyvin uskollisina musiikinystävinä. Mattlar löytää teoksissaan ihmisistä ja elämästä sellaisia herkkiä kohtia, joihin harvat kykenevät taiteen avulla koskettamaan.

Kun olin itse aloittamassa tutustumistani Mattlarin musiikkiin, sain tietää hänen viidennen levynsä olevan vuonna 2007 julkaistu Polku, joka on tehty yhdessä Tenhi-yhtyeen muusikoiden kanssa. Tämä synnytti minussa suorastaan pakkomielteen saada levy käsiini, sillä myös Tenhi on suuria suosikkejani. Jos Marja Mattlarin tuotannossa on hyvin tärkeää sanoitusten osuus musiikissa sen ollessa tyyliltään laulelmallista, Tenhi puolestaan maalaa pelkällä soitollaan kuvia, joita alkaa suorastaan vyöryä kuulijan mieleen kun keskittyy musiikkiin ja sulkee silmänsä. Tämä yhteistyö siis tuntui ajatuksena heti luonnolliselta ja asetti odotukset korkealle.

Odotukset myös täyttyivät. Polkua kuunnellessa huomaa heti alkuun Tenhi-tyylisen kädenjäljen musiikkitaustoissa Yön yli -kappaleen luonnonläheisten, surumielisten viulujen osalta. Pidemmälle levyä edetessä panee merkille kuitenkin myös sen, että levy on selkeästi Mattlarin ehdoilla tehty, mikä on luonnollista, kun hänen nimensä alle se on merkitty. Bändi palvelee Mattlarin laulua ja sanomaa, tukee niitä, mutta kiinnittää myös taitavuudellaan huomion itseensä. Yhdistelmästä syntyy vahvaa tunnelmointia, joka on samalla kuitenkin herkkää ja haurastakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita varovaisuutta, vaan esimerkiksi melodioilla ja artikulaatiolla leikitellään kiinnostavasti, esimerkkinä erityisesti kappale Päiväkirja. Kappaleet myös eroavat toisistaan sopivasti, vaikka levy on selkeästi kokonaisuus.

Tämänkaltaista levyä kuunnellessaan tulee harmitelleeksi vain sitä, että nykypäivän musiikkimaailmassa albumikokonaisuudet ja erityiseen syventymiseen sopiva musiikki eivät ole kovin pinnalla. Huomio kiinnittyy yksittäisiin kappaleisiin, hitteihin, ja tämän vian olen alkanut tunnistaa itsessänikin. Tällaisista lähtökohdista monilta menee ohitse paljon kuulemisen arvoista musiikkitaidetta, sellaista kuin tämä levy.

Tähän tekstiin liittyen voi lukea myös vanhan arvioni Tenhi-yhtyeen Maaäet-albumista.

torstai 4. joulukuuta 2014

Kuukauden biisit 11/2014

Sainpas vihdoin blogattua nämä! Mukana ei ole tällä kertaa mitään viimeisimpiä uutuuksia, joten jos sellaisia etsitte, täällä ei ehkä ole mitään nähtävää. Muuten vaan loistavien kappaleiden ystävät, tervetuloa!

CMX - Aura

CMX:n uran ehkä merkittävin albumijulkaisu Aura ilmestyi 20 vuotta sitten. Levyn tunnettujen sinkkujen lisäksi siltä löytyy monia helmiä, kuten kaunis päätöskappale, nimeltään myöskin Aura. Akustista soittoa, jousia, Yrjänän pakahduttava tulkinta... Tässä on mielestäni edelleen yksi yhtyeen parhaita kappaleita. Ajankohtainen se oli nyt siksikin, että työpaikkani johtaja siirtyi eläkkeelle viime viikolla, ja hänelle annettiin henkilökunnan puolesta lahjaksi kirja, jossa oli tervehdyksiä eläkkeelle jäävälle koko talon väeltä. Minun ja työkaverini yhteisessä tervehdyksessä lainasimme ehdotuksestani tämän kappaleen oheisia säkeitä:

askel ja pysähdys kerrallaan
yksi nurin yksi oikein
etsi tietä joka hehkuu
polkua joka puhuu





The Jezabels - A Little Piece

Upea The Jezabels nyt on aina ajankohtainen. En ole edelleenkään tosin päässyt näistä heidän muutaman vuoden takaisista ep-julkaisuistaan eteenpäin, mutta ne ovat kerta kaikkiaan täynnä hienoja kappaleita. Australialaisen indie rock -yhtyeen soitto on hengästyttävän intensiivistä tunteikkuudessaan, vaikka elementtejä ei olisikaan paljon. Tällä hetkellä suosikkini on A Little Piece. Ihan mieletön. Jos ette ole jo tutustuneet, niin tehkää se, esim. heti.

And have you been through the sea, on the night.
Hold me tight. Babe, we've got it.
And did you find, that you'd like
A little piece of cherry pie,
Hot from the oven, from the oven.





AlunaGeorge - Attracting Flies

Naislaulettua elektronista indietä viime aikoina taas kerran hamstrailtuani tutustuin kunnolla tähänkin yhtyeeseen, ja heidän ilmeisesti yksi suurimmista hiteistään lumosi minutkin. Kappaleen päämelodia on ihastuttava, hymyilyttävä, piristävä. Myös vokalistin laulu on sympaattista. Kivaa poppia kaikin puolin. Tämä biisi julkaistiin viime vuonna, mutta yhtyeeltä on tullut uuttakin musiikkia hiljattain, ja myös Supernatural-kappale on hyvä ja tutustumisen arvoinen!

Little grey fairy tales
And little white lies
Everything you exhale is attracting flies

And you can go off the rails
And you can cry your eyes out
But everything you exhale is attracting flies





Vaults - Premonitions

Tässäkin on elektronispohjaista poppia naislaululla, mutta lähestymistapa on tunnelmoivampi, mahtipontinenkin. Tähän vaikuttaa erityisesti laulajan tulkinta. Jousisoittimia tulee lopussa mukaan hienosti täydentämään kappaletta ja saattamaan sen huipennukseensa. Tämä on tällä kertaa mukana olleista yhtyeistä uusin, ensimmäisen biisinsä he latasivat Soundcloudiin viime vuoden syksyllä ja ensimmäinen virallinen singlejulkaisu tuli tämän vuoden keväällä.

No, we only look forward with all our faith
Hearts broken from the start
With the feel that we were born to a fault
Only to be held tall by the writing on the wall
We don't need no premonitions, no