keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Vuoden biisit – ulkomaisten top 5

Years & Years – King

"Kingiin on melko vaikea ollut olla törmäämättä, ja kappale saikin aikaan huimaa yhteislaulua Flow'n sinisessä teltassa. – – King on ollut elokuun korvamato itselläni ilman, että biisiin on kyllästynyt oikein yhtään. Kyseessä on aivan timanttinen elektropoplaulu." -Kuukauden biiseissä 8/2015

"Tuo uskomattoman toimivan kosketinmelodian johtama suorastaan euforinen poptimantti lienee itselleni (syksyn kovista julkaisuista huolimatta) tämän vuoden ykköskappale" -Years & Yearsin Communion-levyn arviostani Levyhyllyt-blogissa

Florence + The Machine – What Kind of Man¨

"Kappale alkaa herkästi, ja ajattelin jo, että julkaiseeko Florence ensimmäisenä sinkkuna balladin, mutta sitten ne kitarat tulevat ja meininki rävähtää rokimmaksi. Mieletöntä ja hienoa. Uudenlaistakin." -Kuukauden biiseissä 2/2015

CHVRCHES – Leave A Trace

"The Bones of What You Believe -levyn kova taso näyttää jatkuvan tulevallakin, vaikka musiikin tyyli onkin muuttunut. Ei kuitenkaan ollenkaan huonompaan, musiikin elektronisuus on viety mielenkiintoiseen suuntaan. Hienot melodiat ovat onneksi edelleen tallella." -Kuukauden biiseissä 5-7/2015

Grimes – Flesh Without Blood

"Marraskuun 6. ilmestyneen levyn avaussinkkua Flesh Without Blood on tullut popitettua innolla sen ilmestyttyä viime kuun lopulla. – – Grimesin tapa yhdistää erilaisia kokeilujaan ja kikkailujaan melodisempaan menoon on se, joka minua hänen musiikissaan on aina viehättänyt eniten." -Kuukauden biiseissä 10/2015

Tove Lo – Talking Body

"Itse en ennen festariesiintymistä ymmärtänyt biisin olleen niin iso hitti, ja ajattelin että monen tietoisuus esiintyjästä koostui edelleen lähinnä Habits (Stay High) -kappaleesta, mutta onneksi hänen mainion Queen of the Clouds -ensilevynsä muutkin biisit ovat saaneet huomiota. Hyvää poppia ja tuhmahko sanoitus on hitin ydin tälläkin kertaa, ja kaava toimii kappaleessa juuri oikealla tavalla potkien." -Kuukauden biiseissä 8/2015

Vuoden biisit – kotimaisten top 5

Vesala – Tequila

"Paula Vesala lähti soolouralle tipauttamalla artistinimestään etunimensä ja julkaisemalla valtavan hyvän popbiisin, joka lunasti lahjakkaan tekijän pitkäaikaisen fanin odotukset kerralla. Kauneutta piisaa sekä sävellyksessä että sanoissa, välillä vihellellään. Lyriikoistakin löytyy itselleni valtavasti samaistumispintaa juuri nyt." -Kuukauden biiseissä 10/2015

Mariska – Sotilaat

"Sotilaat yllätti uudemman kerran, se onkin nimittäin tummaa elektropoppia iskevän sanoituksen kera. Kappale hurmasi tehokkaasti heti ensi kerrasta. Mariskan muuntautumiskykyä voi vain ihailla." -Kuukauden biiseissä 9/2015

Iisa – Yöllä uimarantaan

Vaikka Polulta harhaan onkin yksi tämän vuoden elämäni soundtrackille kuuluvista kappaleista, kuten heinäkuun lopussa totesin, on Kukaan ei oo kenenkään -levyn avausraita Yöllä uimarantaan kauniissa levollisuudessaan kuitenkin levyn paras hetki.

Nightwish – Edema Ruh

"Mistään tunkkaisesta menneiden muistelusta ei todellakaan ole kyse, vaan kappale on samalla myös tuoreen kuuloinen. Kuin vanhan rakkaan ystävän tapaaminen pitkästä aikaa: huomaat hänen muuttuneen, mutta se ei haittaa, se sopii hänelle." -Nightwishin Endless Forms Most Beautiful -levyn arviosta

Chisu – Tähdet

Chisu julkaisi levyllisen kylmän viileää, kauniisti tunnelmalmoivaa musiikkia (okei, lukuun ottamatta pöyristyttävää Ihana-kappaletta) ja Polariksen parhaaksi hetkeksi nousi mielestäni tämä sävelmä kaikessa voimassaan.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Years & Years -tekstini musiikkikirjastojen Levyhyllyt-blogissa

Suomalaisten musiikkikirjastojen valtakunnallista Musiikkikirjastot.fi-sivustoa toimittava kollegani kysyi minua kirjoittamaan sivuston blogiin levyvinkin. Innostuin tietty ideasta ja päätin kirjoittaa Years & Years -yhtyeen Communion-albumista. Teksti ilmestyi Levyhyllyt-blogissa eilen ja se on luettavissa kokonaisuudessaan sieltä otsikolla Years & Years: Communion - nykypäivän syntikkapopin helmi.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kuukauden biisit 10/2015

Tällä hetkellä mahtavia uutuuksia tulee niin kovaa tahtia, että viime kuun ykkösbiisit ovat vain ja ainoastaan niitä!

Vesala - Tequila

Paula Vesala lähti soolouralle tipauttamalla artistinimestään etunimensä ja julkaisemalla valtavan hyvän popbiisin, joka lunasti lahjakkaan tekijän pitkäaikaisen fanin odotukset kerralla. Kauneutta piisaa sekä sävellyksessä että sanoissa, välillä vihellellään. Lyriikoistakin löytyy itselleni valtavasti samaistumispintaa juuri nyt. Kasvavan kappaleen vauhti kiihtyy edetessään ja toivon samaa myös Vesalan soolomateriaalin kohdalla: räväkämpää olisi myös mahtava kuulla, vaikka tämä balladimainenkin meno toimii timanttisesti. Fanipoika kiittää ja kumartaa odotellen kuumeisesti lisää!

Kalliot suojaa mua
kun mä tahdon rakastaa sua
Lauluihin valaiden
ja sun kainaloon nukahtaen
Luottaen lepäämään
vahingoitettu jää
Kätes sun vielä mua silittää





Adele - Hello

Tätähän ei vaan voi sivuuttaa, Adelen uuden biisin julkaisu on aina nykyään sen tason ilmiö musiikkimaailmassa, ja parasta on, että se on nyt näin hieno. Riipaiseva vähäeleisen pianon kuljettama balladi, näitähän Adelella on ollut, mutta tämä ei ole mikään uusi Someone Like You, vaan nousee myös edetessään mahtipontisempiin sfääreihin, ja miten upeasti sen tekeekään. Rakastan myös "I'm in California dreaming..."-kohtaa, jossa tulee samalla viittaus popmusiikin historiaan, sillä itse ainakin ajattelin tässä kohtaa ensimmäisenä Beach Boysia, heh. Uusi albumi julkaistaan 20. marraskuuta.

Hello, can you hear me?
I'm in California dreaming about who we used to be
When we were younger and free
I've forgotten how it felt before the world fell at our feet

There's such a difference between us
And a million miles





Grimes - Flesh Without Blood

Hypätään indiempään osastoon Grimesin myötä. Marraskuun 6. ilmestyneen levyn avaussinkkua Flesh Without Blood on tullut popitettua innolla sen ilmestyttyä viime kuun lopulla. Levykokonaisuutta en ole vielä ehtinyt ottaa parissa päivässä haltuun, mutta havaintona on, että tämä kappale on sieltä suoraviivaisemmasta ja tarttuvammasta päästä, kuten ykkössinkuilla tietysti on tapanakin. Grimesin tapa yhdistää erilaisia kokeilujaan ja kikkailujaan melodisempaan menoon on se, joka minua hänen musiikissaan on aina viehättänyt eniten.

You claw, you fight, you lose
Got a doll that looks just like you
Remember when we used to say
"I love you" almost every day
I saw a light in you
Going out as I closed our window
You never liked me anyway





MØ - Kamikaze

Tämä oli puolestaan sellainen uutuus, joka aiheutti ensimmäiseksi lähinnä hämmennyksen eikä varauksetonta ihastusta. MØ oli tehnyt aivan uudenlaisen kappaleen, josta hänet kyllä tunnistaa, mutta silti tyylin muutos vaati totuttelua. Aloin hänet livenä nähneenä heti miettiä keikkoja, että miten tämä toimii siellä, ja ehkä tällaiselle rennosti ottavalle tanssahtelullekin olisi paikkansa ja suvantovaiheensa. Silti toivoisin uudelta materiaalilta kovasti myös niitä yleisön hyppimään räjäyttäviä tehobiisejä, jonka aikana laulaja crowdsurfaa. Olen kyllä huomannut lämpeneväni Kamikazellekin kuuntelujen myötä.

You say you want
Someone to be wasting your time
Well I am your partner-in-crime, boy
You should fly away with me
Saturday night
Was never really meant to do right
So come on, feed the meat to the tiger
We need to get in too deep



torstai 1. lokakuuta 2015

Kuukauden biisit 9/2015

Mariska - Sotilaat

Mariskan uuden levyn ensimmäinen single Itserakkausjuttuu ilmestyi kesän alussa ollen hyvin piristävä ja räppiä jälleen Mariskan musiikkiin tuova kappale, mainio kesähitti siis. Äskettäin julkaistu Sotilaat yllätti uudemman kerran, se onkin nimittäin tummaa elektropoppia iskevän sanoituksen kera. Kappale hurmasi tehokkaasti heti ensi kerrasta. Mariskan muuntautumiskykyä voi vain ihailla ja on hyvin kiinnostavaa nähdä, millaisen levykokonaisuuden hän saa näistä aineksista koottua. En ole kertaakaan aiemmin odottanut Mariskan uutta levyä näin innostuneena, hän on kahdella uusimmalla kappaleellaan tehnyt räjähtävän paluun kotimaisen popmusiikin kiinnostavimpien seurattavien joukkoon.

Kuin sotilaat
me rakkautemme raunioissa rämmimme
toisemme raatelemme
niin kuin sotilaat
kiväärit olkapäillä
katkeruuden pettämillä kevätjäillä





Sia - Alive

Sia julkaisi tulevan This is Acting -levynsä ensimmäisen singlen, joten se oli tietysti tapaus. Kirjaamani ensireaktio oli, että kappale on "jännä yhdistelmä soulahtavaa menoa ja ison luokan powerballadia." Alive on kirjoitettu yhdessä Adelen kanssa ja se oli alun perin menossa Adelen kolmannelle albumille. Yksinkertaisesti pianolla alkavasta kappaleesta ei puutu dramatiikkaa heti säkeistön ensi tahdeista lähtien. Jatkuvasti kasvaen edetään "I'm still breathing"-hokemaa sisältävän pre-choruksen kautta kertosäkeen "I'm alive"-revittelyyn ja sitä revittelyä todella riittää, voimalla ja tunteella. Vaikka kuuntelen mielellään Siaa venyttämässä äänensä kapasiteettia äärirajoille, tässä sen toistaminen ei ehkä palvele tarkoitustaan tarpeeksi hyvin, joten vähempikin riittäisi. Kokonaisuudessaan kyseessä on kyllä komea, mieltä nostattava kappale.

I had a one way ticket to a place where all the demons go
Where the wind don't change
And nothing in the ground can ever grow
No hope, just lies
And you're taught to cry in your pillow
But I'll survive





Ella Henderson - Glow

Tämä kappale onkin sitten vähän vanhempi, melkein tarkalleen vuosi sitten julkaistu. Ella Henderson on brittiläinen poplaulaja, joka on tullut tunnetuksi nähtävästi X Factor -ohjelman kautta. Törmäsin tähän kappaleeseen muistaakseni jollakin Spotify-listalla. Henderson laulaa hienosti ja äänessä on vahvaa tunnetta. Glow pitää sisällään erityisesti kauniita melodioita ja sopivasti myös mahtipontisuutta sekä tummempaa lähestymistapaa. Tummasävyinen elektroninen pop jatkaa selkeästi voittokulkuaan eniten kuuntelemani musiikin joukossa, heh.

Like a chest of hidden gold
Shimmers in the depths below
We are, we are, the treasures that
They hide
Like the sun that saves the night
Bursting through a darkened sky
We are, we are, soldiers of the light

And we will glow





Mumford & Sons - Believe

Lopuksi esiteltäköön tämän vuoden alkupuolella julkaistu kappale, joka on muista poiketen vähän rokimpi sekä miehen laulama! Lainasin joskus kaveriltani Mumford & Sonsin levyn Sigh No More enkä juuri innostunut. Bändi jäi siis epäkiinnostavien joukkoon, kunnes taannoin jonkin Radio Helsingin ohjelman yhteydessä soitettiin vieraan toivebiisinä yhtyeen Believe-kappale, ja korvani heräsivät. Tällä kertaa Mumford & Sons onnistui koskettamaan. Uskomisen ja elossa olemisen suuria teemoja pyöritellään ja Marcus Mumford tulkitsee sisintä hivelevästi. Bändi on jättänyt uusimmalla levyllään aikaisemmat folk-elementtinsä ja musiikki on enemmän jonkinlaista vaihtoehtorockia, mutta minulle tämä ainakin putoaa paremmin.

You may call it in this evening
But you've only lost the night
Preset all your pretty feelings
May they comfort you tonight
And I'm climbing over something
And I'm running through these walls



tiistai 1. syyskuuta 2015

Kuukauden biisit 8/2015

Elokuun biiseissä näkyvät jälleen tietysti Flow-festarit, mutta myös muut löydöt. Loppukesä on musiikillisesti ollut taas suurten, jopa hurmokseen asti yltyvien tunteiden aikaa. Parhaimpia näistä yritän tässä postauksessa välittää. Hurmioitukaa musiikista siis! Tyylilajina tällä kertaa hallitsee varsin vahvasti elektropop.

Years & Years - King

Tämä englantilaistrio oli suurin löytöni tämän vuoden Flow-artisteista ja onneksi päädyin kaverin myötä tutustumaan heihin kunnolla juuri ennen festareita, vaikka toki olin kuullut biisejään radioaalloilla ennen tätä tarkempaa perehtymistäkin. Kingiin on melko vaikea ollut olla törmäämättä, ja kappale saikin aikaan huimaa yhteislaulua Flow'n sinisessä teltassa. Olisin voinut laittaa tähän yhtyeen kappaleista monta muutakin, kuten Shine, Desire, Take Shelter, Worship, Eyes Shut... Communion-levy on kokonaisuudessaan hieno, ja King on ollut elokuun korvamato itselläni ilman, että biisiin on kyllästynyt oikein yhtään. Kyseessä on aivan timanttinen elektropoplaulu. Musiikkivideokin on muuten katsomisen arvoinen, sillä vaikka ulkomusiikillisuuteen en yleensä keskitykään, ei bändistä innostumista ole ainakaan haitannut, että laulaja Olly Alexander on todella söpö. Kun herra ripusti taskustaan roikkuneen sateenkaarilipun koskettimiin keikan päätteeksi tämän biisin aikana, sulin lopullisesti lätäköksi teltan lattialle.

Cut cover, take that test
Hold courage to your chest
Don't want to wait for you
Don't want to have to lose
All that I compromised to feel another high
I've got to keep it down tonight

And oh oh oh, I was a king under your control
And oh oh oh, I want to feel like you've let me go





Tove Lo - Talking Body

Toinen hurmosta Flow'ssa aikaansaanut oli ruotsalaisartisti Tove Lo mustassa teltassa, jossa jonkun toteamuksen mukaan tehdään tähtiä artistien noustessa siellä heitetyn keikan jälkeen maailmanmaineeseen. Itseäni harmitti vietävästi, että Tove Lo oli laitettu esiintymään juuri ennen Florencea, enkä nähnyt keikkaa siksi loppuun, mutta ehdin onneksi kuulla Not on Drugsin ja Talking Bodyn, joista erityisesti tämä jälkimmäinen räjäytti teltan. Itse en ennen festariesiintymistä ymmärtänyt biisin olleen niin iso hitti, ja ajattelin että monen tietoisuus esiintyjästä koostui edelleen lähinnä Habits (Stay High) -kappaleesta, mutta onneksi hänen mainion Queen of the Clouds -ensilevynsä muutkin biisit ovat saaneet huomiota. Hyvää poppia ja tuhmahko sanoitus on hitin ydin tälläkin kertaa, ja kaava toimii kappaleessa juuri oikealla tavalla potkien.

Day drunk into the night
Wanna keep you here
Cause you dry my tears
Yeah, summer lovin' and fights
How it is for us
And it's all because





Ladytron - Destroy Everything You Touch

Tämän kappaleen löysin puolestaan ihan vaan kotona musiikkia kuunnellen, olisiko jopa ollut Spotifyn viikoittaisista suosituksista. Ladytronia muistin kyllä monen tutun hehkutelleen, ja Destroy Everything You Touch sitten sohaisi niin sopivasti omiin tunnelmiin, että piti heti tarkistaa, mikä esittäjä olikaan. Tämän heti omalle soittolistalleni päätyneen synkemmänpuoleisen elektronisen popkappaleen myötä intouduin tutustumaan Ladytroniin muutenkin. Sellaista goottidiskoon sopivaa musiikkia brittibändi vaikuttaa varsinkin uusimmilla levyillään soittavan, mikä ei ole ollenkaan huono musiikkityyli. Varmasti syksyn tullen heidän kappaleensa tulevat pyörimään soitettavana entistä enemmän.

What you touch you don't feel
Do not know what you steal
Destroy everything you touch today
Please destroy me this way





Elliphant - Down on Life

Brittien ja ruotsalaisten vuorottelun tällä listalla täydentää tukholmalainen laulaja-lauluntekijä-räppäri Elliphant. Hänkin esiintyi Flow'ssa mutta jo perjantaina, jolloin en itse vielä ollut paikalla. Satuin muuten vain kuuntelemaan hänen kappaleitaan vähän ennen festareita ja totesin artistin kiinnostavaksi, innostun kuitenkin edelleen melko harvoin räpistä. Elliphantilla tosin elektropopmeininki onkin selvästi enemmän pinnalla kuin perinteinen hip hop. Biiseistä Down on Life kolisi selkeästi eniten, musiikkitaustat ovat täynnä kiinnostavia juttuja ja Elliphantin omalaatuinen ääni tähdittää sävellyksenäkin toimivaa kappaletta.

Please stay, life is a calling
Life not a waiting life is running away
But long after you're gone, your question would still be answered
If you're here, now you'll be a God forever

I could use a break, me need to go down, down, down, down on life
I need you to take all my shadows for a walk tonight



torstai 30. heinäkuuta 2015

Kuukauden biisit 5-7/2015

Tällä kertaa bloggaustauko pääsi venymään pitkäksi. Olen potenut täyttä kirjoitusjumia johtuen elämässä tapahtuneista aika rankoista muutoksista, jotka oli läpikäytävä. Minulle kirjoittaminen ei toiminut terapianakaan, en vain kerta kaikkiaan saanut mitään vähääkään luovuutta vaativaa ulos. Nyt olen kuitenkin taas sellaisessa vaiheessa, että tekee mieli kirjoittaa, joten musiikilliset ajatukset virratkoon tämän "kesätauon" jälkeen samaan malliin.

Eva & Manu - Between Us

Evasta ja Manusta olen kirjoitellut ennenkin ja nyt tämä heidän toisen levynsä kappale ansaitsi ehdottomasti paikan tämän biisilistauksen kärjessä. Between Us on hieno, balladimainen sävellys ja summaa sanoituksellaan aika lailla sen, mitä olen viime aikoina käynyt läpi. Kappaleessa on myös paljon toiveikkuutta, ja muistan hienon voimaantumishetken olleen sellaisen, kun tämä soi sattumalta soittolistaltani hetkenä, kun tunsin itseni taas tyytyväiseksi elämään. Moving on.

We're not the same
Yeah, people change
It's helpless

---

We're better off
Distant





Iisa - Polulta harhaan

Iisan uusi levy ilmestyy noin kuukauden päästä ja sitä odotellessa on voinut kuunnella Polulta harhaan -sinkkua, joka myös on toiminut elämäni soundtrackina alkukesän. Se ei ehkä musiikillisesti pääse ensilevyn parhaimmiston tasolle, mutta on hyvä biisi silti ja ollut itselleni erityisen tärkeä, minkä takia muistan sen varmasti pitkään jatkossakin.

Sillä mitä jos mulle kävis niin
pettäis jää ja mä putoisin pohjaan
tietäisin että ääneen sanottiin
se minkä hukkua ei voinut antaa





Sufjan Stevens - Fourth of July

Tämän kuulin jo toukokuun alussa erään radio-ohjelman aikana ja ihastuin välittömästi. Mikä tunnelma! Vähäeleinen kappale iskee suoraan sisimpään ja kun kuuntelee kappaleen sanat tarkemmin, saattaa huomata roskan menneen silmään. Kappaleen loputtua voi tunnelatauksen jäljiltä hetken aikaa vain istua ja olla. Aikaisemmin Sufjan Stevens ei ollut itselleni tuttu, mutta Fourth of July innosti kyllä tutustumaan artistin muuhunkin tuotantoon. Tämän tason lauluntekijyyteen törmää enää harvoin.

Well you do enough talk
My little hawk, why do you cry?
Tell me what did you learn from the Tillamook burn?
Or the Fourth of July?
We’re all gonna die





Calvin Harris feat. Ellie Goulding - Outside

No, nyt siirrytään hyvin erilaisiin tunnelmiin! Tämä on ollut myös kesähittini siitä lähtien, kun kuulin sen livenä Ruisrockin perjantaina. Ellie Gouldingia ei ole muuten paljoa tullut kuunneltua, vaikka tuttavapiirissäni häntä hypettäviä onkin. Toki joitakin biisejä olin kuullut radiosta ja baareissa. Tämä Calvin Harris -kappale oli tietysti yksi niistä aloittaen Gouldingin festarikeikan. Loppuun asti hiotusta listapopistakin nauttii, kun fiilis on kohdallaan ja sehän on lopulta tärkeintä, kuten olen jo tätä blogia perustaessani todennut.

Now I'm holding on
Myself was never enough for me
Gotta be so strong
There's a power in what you do
Now every other day I'll be watching you





CHVRCHES - Leave A Trace

CHVRCHESilta tuli ihan vastikään uutta materiaalia, ja ilokseni saatoin todeta, että The Bones of What You Believe -levyn kova taso näyttää jatkuvan tulevallakin, vaikka musiikin tyyli onkin muuttunut. Ei kuitenkaan ollenkaan huonompaan, musiikin elektronisuus on viety mielenkiintoiseen suuntaan. Hienot melodiat ovat onneksi edelleen tallella.

And you had best believe
That you cannot build what I don't need
And I know I need to feel relief
And I know you'll never fold
But I believe nothing that I'm told
And I know I need to feel relief





Hurts - Some Kind of Heaven

Hurtsilta olen aikaisemmin pitänyt lähinnä heidän läpimurtokappaleestaan Wonderful Life, mutta tämä uusi sinkku potki itselleni yllättävän hyvin. Mahtipontisuutta on jälleen, mutta myös riemukasta eikä kovin ryppyotsaista menoa. Biisi on tehokas tunnelmannostatus-feelgood-ralli, eikä kuitenkaan liian korni sellainen, mikä minulle alkaisi tökkiä hyvin äkkiä. No okei, sanat ovat varsin sentimentaaliset, mutta muuten ei häiritse.

I don't need a god to tell me that I'm wrong
I don't need hell to make me scared of love
I don't need a symphony to sing my song
'Cause there's a choir of angels deep inside my lungs
And I can hear them sing



maanantai 4. toukokuuta 2015

Nightwish - Endless Forms Most Beautiful


On tullut aika kirjata arvion muotoon ajatuksiani ehkä pisimpään osana musiikillista maailmaani olleen yhtyeen uusimmasta levystä. Elán-sinkusta olikin juttua jo kuukauden biiseissä 2/2015. Sen yhteydessä tuli myös todettua yhtyeen kokoonpanossa edellisen levyn jälkeen tapahtuneet muutokset ja näiden synnyttämät odotukset, joten annetaan itse levyn musiikin puhua puolestaan.

Shudder Before the Beautiful alkaa pätkällä puhetta Richard Dawkinsilta, jonka esiintyminen levyllä oli aiheuttanut etukäteiskohua. Ajatella, rock-yhtye ei tunnusta kristillistä sanomaa, jo on aikoihin eletty... En kuitenkaan lähde tämänkään ruotimiseen yhtään enempää mukaan. Musiikissa sinfoninen linja jatkuu odotetusti ja kappale lähtee liikkeelle sopivan räväkästi. Floor Jansen pääsee käyttämään ääntään selvästi pehmeää ensimmäistä singlejulkaisua paremmin. Biisin puolivälin tienoilla tulee pitkähkö instrumentaaliosuus sooloiluineen ja varsin tutunkuuloinen kuorokohta. Elementit ovat tasapainossa ja kappale on melko perinteinen Nightwish-levyjen avaus, joka tulee toimimaan keikkojen aloituskappaleena varmasti hyvin.

Weak Fantasy on sitten jo raskaampi, ja säkeistöissä soitellaan akustista kitaraakin, mutta hyvin painostavan kuuloisesti tunnelmasta tinkimättä. Marco Hietalakin pääsee loppupuolella ääneen. Tämän jälkeen on vuorossa jo aiemmin ruodittu Elán, joka levyllä erottuu entistäkin kevyempänä vetona, mikä ei lopulta ole oikeastaan huono asia.

Sinfoniameiningeillä alkava Yours Is An Empty Hope tuo nimittäin mahtipontisuuden rytinällä heti takaisin, kitarariffissäkin on reippaammassa määrin raskautta. Uhkaavan kuuloisen bassottelun voimalla etenevä c-osa vie kappaleen kiinnostavampaan suuntaan, muuten se jää mieleenpainuvuudeltaan vähän vaisummaksi.

Our Decades in the Sun on levyn balladi ja sellaisena oikein onnistunut. Biisi säilyttää kiinnostavuutensa ollessaan rakennettu hieman epätyypillisemmällä kaavalla. Floor tulkitsee tässä erityisen upeasti ja piano-osuudet tuovat mukaan sopivasti dramatiikkaa.

My Walden on sitten tätä Nightwishin levyillä jo tutuksi käynyttä nopeahkoa irkkumeininkiä tuoden Troy Donocleyn puhaltimet esille selkeimmin Elánin jälkeen. Uskoisin kappaleen avautuvan livenä paremmin, samaan tyyliin kuin edellislevyn I Want My Tears Back, vaikka tämä ei lopulta olekaan yhtä hitikäs loppuosan heittäytyessä kokeilevammaksi.

Hittimateriaalia löytyy reilusti kuitenkin seuraavasta kappaleesta, levyn nimibiisistä, joka onkin julkaistu toisena sinkkuna. Vauhtia ja melodiaa, suoraviivaisuutta ja myös mahtipontisuutta. Mainio kappale, lienee myös livenä tehokas.

Edema Ruh'ssa heti alun koskettimet heittävät kuulijan vuosien taakse, suunnilleen Wishmaster-levyn (2000) tienoille. Mistään tunkkaisesta menneiden muistelusta ei todellakaan ole kyse, vaan kappale on samalla myös tuoreen kuuloinen. Kuin vanhan rakkaan ystävän tapaaminen pitkästä aikaa: huomaat hänen muuttuneen, mutta se ei haittaa, se sopii hänelle. Biisi on todella hieno, koskettava ja tuulahdus ehkä juuri sitä viattomuutta, jonka katoamisesta Tuomas Holopainen on puhunut ja tehnyt myös musiikkia yhtyeelleen eräässä vaiheessa hyvin paljon. The verse we leave with you will take you home päättyy kertosäe, ja liikuttumiselta ei enää voinut välttyä.

Huipputaso pysyy myös Alpenglow'n myötä. Kappale on sinfonisemman Nightwishin tyyliä täydellisesti hyödyntävä, mutta kitaroissa on mukavankuuloista terävyyttä. Komea kertosäe on levyn suurimpia täysosumia.

The Eyes of Sharbat Gula on instrumentaali, joka sisältää nättiä soittoa, tästä erityismaininta huiluille, ja loppupuolella kuullaan myös kuoro-osuuksia. Sopii tähän väliin.

Pianon ja sitä seuraavien jousien myötä aloitetaan lähes 24 minuutin matka, The Greatest Show on Earth. Sinfoniaelementeillä luodaan sitä pystykarvaisuutta ja kylmiä väreitä, joihin totuimme aikaisemmin mm. kappaleissa Ghost Love Score ja The Poet and the Pendulum. Ensimmäisessä osassa Four Point Six Floor Jansen pääsee esittelemään myös klassisemman laulun osaamistaan. Dawkinsin puheosuuden jälkeen lähdetään vauhtiin suorastaan euforisen melodisella osuudella. Yleismeininki kulkee enemmän duurissa kuin näissä äsken mainituissa kappaleissa, nyt ei vuodateta verta ikuisesti eikä soimata itseään kylmän maailman huoraksi. Life-osion jälkeen tuleva The Toolmaker vie toki rankempaan suuntaan, mutta ei kovin synkäksi sekään. The Understanding saavutetaan herkän pianomelodian kera. Dawkinsin puheosuudessa asiat ovat suuria ja muistamisen arvoisia. Sea-Worn Driftwood päättää evoluution ihmettä kunnioittavan matkan meren kohinalla ja eläinten äänillä. Kappaleen lisäksi päätöksensä saa näin myös koko 78-minuuttinen levy.

Nightwish on onnistunut sulauttamaan uudet jäsenensä osaksi bändikokonaisuutta saumattomasti, yhtye kuulostaa luonnolliselta ja vapautuneelta. Kappalemateriaalinkin osalta koetaan hienoja hetkiä, jotka painottuvat tällä kertaa loppupäähän kolmen viimeisen biisin ollessa ainakin toistaiseksi omia suosikkejani levyltä. Kokonaisuus on kasassa mielestäni kuitenkin paremmin kuin kahdella edellisellä albumilla. On hienoa, että nykyään on edelleen yhtyeitä, joiden albumikokonaisuuksien tasoon voi luottaa, kuten niiden musiikkiin muutenkin.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kuukauden biisit 4/2015

Carly Rae Jepsen vs. Nine Inch Nails - I Really Like A Hole (YITT Mashup - Duet Mix)

Ensimmäinen kerta kun haluan nostaa esille mashupin, ja tämänkin lähinnä siksi, että haluan kaikkien nauttivan (kärsivän), siis nauttivan (kärsivän) tämän uskomattomasta tarttuvuudesta! Muutenkin tämä on aivan hysteerinen ja perverssi. Carly Rae Jepseniä ja Nine Inch Nailsia on yhdistetty aiemminkin (nimellä Call Me A Hole muun muassa), mutta itse pidän eniten tästä, koska tämä tosiaan myös toimii ja hemmetin hyvin, tätähän voisi bilettääkin aivan täysillä. Joku sanoi Youtube-kommenteissa, että tästä tulee mieleen hullu ex-tyttöystävä, joka stalkkaa entistä miestään eikä suostu päästämään irti, mikä tuo tähän vielä hillittömämmän näkökulman.

- I really, really, really, really really, really like you
- I'd rather die than give you control!



Burning Hearts - Ticket

Burning Hearts on palannut uudella biisillä ja ihanalta kuulostaa jälleen. Jotain jännää uuttakin tässä on, kiva melodiakoukku löytyy myös. Saa nähdä, onko uusi levy samantasoinen kuin ns. viiden tähden arvoinen edellislevy Extinctions, sanoisin sen olevan täysin mahdollista.

I've got a ticket to a new life
Prepare and be ready for a ride



The National - Sunshine on My Back

The Nationalin uusi biisi tuli jopa vähän puskista. Jännitys oli suuri kun kappaleen laittoi soimaan. Kuulostaa tutulta, mitä Nationalin tapauksessa vähän odottaakin, sillä se on niitä bändejä joiden hyväksyy pysyvän samanlaista musiikkia soittavana, koska sen vain kuuluu olla niin. Kappale ei ehkä ole varsinaista hittimateriaalia, mutta ei ollut edellislevyn eka sinkku Demons myöskään sellainen, eikä levyn parhaimpia.

Sunshine on my back
Is the only kind I lack
Sunshine in my brain
Is the lonely kind of pain
It's the sunshine
Of a lonely mind



Spotify

Ex Cops - Black Soap

Tämän viime vuonna julkaistun kappaleen löysin eräältä valmiiksi kootulta Spotify-listalta, olisiko ollut jonkinlainen alternative-lista. Joka tapauksessa mainio biisi on kyseessä. Laiskana lainaan omaa Facebook-postaustani, kun hehkutin biisiä ihan erikseen myös siellä: "Bändin musiikkia on vertailtu Garbageen ja Cranberriesiin, ja kai niitä jossain määrin kuuluu, mutta kyllä tää ihan nykypäivän meiningiltä myös kuulostaa, hyvällä tavalla." Harvoin itselleni iskee kappale välittömästi niin lujaa kuin tämä.

If you go into the city
dry your eyes, your thighs are pretty
Naked hearts and imitation
Take your picture, congratulations
stay so clean, but you're obscene
Black Soap
Black Soap



keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kuukauden biisit 3/2015

Marina and The Diamonds - I'm a Ruin

Marina timantteineen saapuu Ruisrockiin ja varmistaa näin sen, että siellä on oltava paikalla perjantaipäivänä! Lahjakkaan ja monipuolisen artistin showsta voi odottaa biletystä ja suuria tunteita. Uuden Froot-levyn biiseistä ehkä suurimmaksi hitiksi nousemassa oleva I'm a Ruin kuuluu siihen tunteellisempaan osastoon. Pinnalta aluksi kepeän oloisesta popista kuoriutuu biisin tekstien osalta esiin sanomaa, joka pistelee kipeästikin.

And I’ve tried to say
Babe, I’m gonna ruin you if you let me stay
You still mean everything to me, to me
But I wanna be free

I’ll ruin, yeah, I’ll ruin you
I’ve been doing things I shouldn't do



Spotify

Color Dolor - Measures

Tunteikasta on meno myös Color Dolor -yhtyeen kappaleessa Measures, joka on julkaistu heidän levyllään Cuckoo in a Clock (2013). Ystävä suositteli minulle yhtyettä, ja päädyin katsomaan Youtubesta alla olevan live-esityksen kappaleesta. Se oli lumoava heti ensitahdeista. Laulajan omaperäinen tulkinta pysäyttää kuuntelemaan tarkkaan. Bändin huomaa muutenkin heti olevan hyvä. Jälkipuoliskolla alkava trumpenttiosuus yhdistettynä kohta mukaan tulevaan selloon on lopullisen aseistariisuvaa. Biisi on 9-minuuttisena bändin tähän mennessä julkaistuista pisin, mutta siinä ei ole yhtään liikaa. Color Doloria tulen varmasti kuuntelemaan vielä lisää, paljon.

Measures have new meanings
Everytime we're meeting
Go ahead and blame me
For making such a crime



Spotify

FKA twigs - Two Weeks

FKA twigsia hehkutettiin paljon viime vuonna. Olen kuunnellut itsekin biisejään paljon ja ollut sitä mieltä, että musiikki kuulostaa hyvältä, mutta en nyt ihan viittä tähteä olisi ollut antamassa. Sitten tämä kappale pyörähti satunnaisessa järjestyksessä soivalta Spotify-listaltani soimaan, kun tuijotin bussin ikkunasta pimeyteen väsyneenä palatessani lomamatkalta kotiin. Silloin tämä osui suoraan johonkin syvälle. Two Weeksissa hurmasi ensimmäiseksi samanlainen yhdistelmä kuin esimerkiksi Banksin musiikissa: jokseenkin täydellinen soundimaailma yhdistettynä hyvään kappaleeseen sielua hivelevästi tulkittuna. Saavutin jonkinlaisen ymmärryksen, miten FKA twigsia kannattaisi lähestyä saadakseen siitä eniten irti, ja uskonkin saavani tätä kautta melkoisia "säväreitä" myös jatkossa.

Feel your body closin', I can rip it open
Suck me up, I'm healin' for the shit you're dealin'
Smoke on your skin to get those pretty eyes rollin'
My thighs are apart for when you're ready to breathe in
Suck me up, I'm healin' for the shit you're dealin'
Hi, motherfucker, get your mouth open, you know you're mine



Spotify

Cut Copy - Lights & Music

Myös Cut Copya suositteli eräs kaverini pari vuotta sitten. Yhtyeen biiseistä lähinnä Lights & Music on jäänyt elämään soittolistalleni tummasävyisen mutta tanssittavan meininkinsä myötä, ja sekin sattui hyppäämään eräs päivä työmatkalla korviini erityisesti siksi, koska kyseisellä viikolla oli avopuolisoni syntymäpäivä. Tuon sattuman lisäksi kappale ansaitsee muutenkin maininnan viime kuun biiseissä, koska onhan se vaan niin hyvä. Myös sen sanat ovat mielenkiintoiset ja saavat aikaan pohdiskelua...

Tell me what you hoped to say on your birthday
The secrets that we held that day will be kept straight
Everyone will be dismayed if your promise breaks
But you'll be back again to say who you want next

Lights and Music
Are on my mind
Be my baby
One more time



Spotify

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Klassikkoarvio: Nightwish - Oceanborn

Luova hulluus. Sellainen voi taiteessa johtaa vaihteleviin lopputuloksiin. Joissakin tapauksissa, kuten Nightwishin toisella levyllä, se on onnistunut tuottamaan unohtumatonta, ennenkuulumatonta ja säväyttävää materiaalia. Mielestäni juuri luova hulluus on terminä se, joka kuvaa parhaiten levyä ja sitä, mitä olen kuullut ja ymmärtänyt sen syntyprosessista.

Nyt kun Nightwishin uusi levy on ilmestymässä, tuntuu olevan sopiva hetki katsoa taaksepäin. Tämän kirjoittamisen inspiroikin bändin uusista biiseistä syntynyt keskustelu, joka johti sitten vanhojen levyjen muisteluun. Päädyin taas ylistämään Oceanbornia. Se on edelleen levy, jonka pariin voi palata silloin tällöin, ja tietää kylmien väreiden tulevan. Vaikka Nightwishin tuotannossa on sen jälkeenkin ollut hienoja levyjä, kokonaisuuksinakin, Oceanbornin kanssa on tuntunut siltä kuin tulisi kotiin. Tästä se lähti, tähän lopulta palaa.

Oceanbornhan on tavallaan yhtyeen "oikea" debyyttilevy. Angels Fall First oli käytännössä demo, joka sitten julkaistiin levynä, raakileena. Onhan siinä jotakin viehättävyyttä, joka syntyy siitä aloittelun viattomuudesta, mutta silti sitä voisi verrata työharjoitteluun. Moniko haluaisi ensimmäisen työharjoittelunsa suorituksia arvioitavan osana uraansa, tasavertaisesti sen jälkeisen työntekonsa kanssa?

Toisen levyn kanssa vaihde laitettiin heti isolle. Soittajista ja laulajasta otettiin kaikki irti, ja suorastaan vimmainen tekemisen into myös kuuluu. Musiikin tyylilajeja yhdisteltiin uudella tavalla. Nykyään jos joku tekee power metal -levyn koulutetun klassisen naislaulajan kera, alkaa haukottelu välittömästi, että tämähän on niin nähty. 17 vuotta sitten, vuonna 1998 ei ollut. Power metaliksi kutsuminenkaan ei tee Oceanbornille oikeutta, kun se ei sitäkään ole perinteisimmillään, sillä tyyli on kautta levyn varsin synkkä tuoden mieleen goottimetalliset sävyt, ja välillä meno yltyy lähelle death metalia Tapio Wilskan päästessä ääneen. Tunnelma on kautta levyn ainutlaatuinen, ja vaikka tällaisen sanominen tuntuu kuluneelta ja ympäripyöreältä, levyn kuulleet varmasti tietävät mitä tarkoitan. Kaiken musiikillisen hienouden lisäksi myös levyn kansitaide on onnistunut ja näyttää ainakin omassa mielessäni juuri siltä, miltä levyn musiikki kuulostaa.


Nightwishin kokoonpano levyllä oli:

Tuomas Holopainen – syntetisaattorit, piano
Jukka Nevalainen – rummut, lyömäsoittimet
Tarja Turunen – laulu
Erno "Emppu" Vuorinen – kitarat
Sami Vänskä – basso

Tosiaan, yhtyeen jäsenistä otettiin kaikki irti. Levyä tehtiin kuulemma itkun ja hammastenkiristyksen kautta. Erityisesti laulaja Tarja Turunen on kertonut olleensa kovilla oltuaan kuitenkin tuolloin koulutettunakin laulu-uransa alkutaipaleella. Syy tähän on kuultavissa heti ensimmäisessä kappaleessa Stargazers. Mahtipontisten syntikoiden avaama, kuulijan voimalla levyn maailmaan heittävä kappale sisältää sekä erittäin nopeaa soittoa että todella haastavia laulumelodioita. Kertosäkeen kohta "Watching the eyes of the night" on mieletön, sanan kaikissa merkityksissä. Tarja Turunen kertoi vuosia myöhemminkin, ettei vieläkään oikeasti pysty laulamaan kappaletta siten kuin Tuomas Holopaisen sävellys edellyttäisi.

Toinen kappale Gethsemane hyödyntää kertosäkeessään kahta täysin erilaista lauluraitaa päällekkäin, mitä on käytetty tehokeinona myöhemminkin yhtyeen kappaleissa (esim. Once-levyn Ghost Love Score). Piano ja kitarat toimivat yhteen saumattomasti luoden hienoa äänimaisemaa. Huiluakin kuullaan. Kappaleen tunnelma ja tunnelataus on jotakin aivan omaa luokkaansa, ja se on varkain noussut itselleni vuosien saatossa yhdeksi Nightwishin uran parhaista kappaleista. Loppua kohden voimistuen laulettava viimeinen lause tuo kyyneleet silmiin edelleen: "Without it / the poetry within me is dead".

Seuraavaksi Emppu Vuorisen kitara pääsee vauhtiin kunnolla. Devil & the Deep Dark Ocean on ensimmäinen levyn kappaleista, jossa Tapio Wilskan möreää ääntä hyödynnetään Turusen vastapainona, tässä kappaleessa Wilska on "paholainen". Tunnelma on kohtalokas, ja Tuomas Holopainen joutui pieniin vaikeuksiin kotipaikkakunnallaan, kun muistaakseni paikallinen opettaja kauhisteli laulun sanoja ja kielsi oppilaitaan kuuntelemasta tätä paheellista musiikkia...

Sinkkuna julkaistu aikansa listaykkönen Sacrament of Wilderness kuuluu myös ehdottomasti Nightwishin tuotannon parhaimmistoon. Melodioiden osalta täyttä upeutta alusta loppuun. Tämä on ehkä se perinteisin metallikappale levyllä, mutta silti niin hyvä, uskomatonta sävellystyötä.

The Passion and the Opera menee sanoitusten osalta jo erotiikaksi, jotenkin aika sympaattisella tavalla: Naked limbs reflecting from the moon / I'll be there for you soon / First wish for this night: / Let me be your delight / Body of a virgin / Soul to the Devil's kin / Your God is me / In all that you see. Kappale alkaa levyn mittapuulla aika simppelisti (se on sävelletty kitaralla, jota Tuomas Holopainen osasi jonkin verran soittaa), mutta loppupuoli taas sisältää Yön kuningattaren aariaa mukailevaa klassisella laululla leikittelyä.

Sitten lähdetään balladilinjalle. Swanheart on oikein nätti kappale, josta kuulee Holopaisen Disney-innostuksen, sillä onhan biisi aika Disney-balladi. Sopiva keventäjä se kyllä on levyllä tässä kohdassa. Satuklassikotkin mainitaan Ruman ankanpoikasen myötä.

Moondance-instrumentaali alkaa kivalla pianomelodialla. "Hei hoi"-tyyppiset huudahdukset loppupuolella ovat ihan hauskoja. Muuta sanottavaa kappaleesta ei oikein ole, ei suosikkejani.

Reipastahtinen The Riddler on hyvä kappale, mutta tällä levyllä turhan laadukkaassa seurassa, olen todennut. Mainio sävellys, mutta ei tarpeeksi säväyttävä noustakseen esiin.

The Pharaoh Sails to Orion puolestaan säväyttää. Tapio Wilska on jälleen äänessä, nyt "faaraona", ja kappale kuuluu Devilin tavoin levyn raskaampaan päähän. Pianon yhdistäminen "kaahaaviin" kitaroihin ja tuplabasarirummutukseen toimii todella mahtavasti. Kertosäe on taas melodioiden juhlaa. Levyn pisimmän kappaleen (n. 6 ja puoli minuuttia) loppu tulee äkkiä vastaan.

Levylle tehtiin cover-kappale, joka on eräs yhtyeen ikonisimmista, monien jouluun kiinteästi kuuluva Howard Blaken Walking in the Air animaatiosta Lumiukko (Snowman). Turunen laulaa kappaleen upeasti, ja metallisemmille vesille lähteminen loppupuolella on sovitettu erittäin onnistuneesti, kuin tämä olisi nimenomaan tarkoitettu esitettäväksi juuri näin.

Albumin ensimmäinen versio päättyy Walking in the Airiin, mutta myöhempiin painoksiin on lisätty balladi Sleeping Sun, joka on tehty tilaustyönä saksalaisille auringonpimennysjuhlille vuonna 1999. Huolimatta taiteenteon mittatilausmaisesta luonteesta kaunis kappale on yhtyeen rakastetuimpia. Omassa painoksessani (jonka sain joululahjaksi vuonna 2002) Sleeping Sun on mukana, ja maailmassani levyn kuuluu päättyä tähän kappaleeseen. "A moment for the poet's play / Until there's nothing left to say"



Spotifyssa ei ole ainakaan ilmaisversiolla kuunneltavissa koko levyä, ainoastaan kappaleet Stargazers, Sacrament of Wilderness, Swanheart, Walking in the Air ja Sleeping Sun.

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kuukauden biisit 2/2015

Helmi-maaliskuun vaihde vierähti lomaillessa Kanarialla, joten helmikuun kuukauden biisit tulevat (taas) vähän myöhässä. Hyvää kannattaa odottaa, nyt on luvassa kerrankin koko postauksen verran uutuusbiisejä! Monilta vanhoilta suosikeiltani on tullut uutuuksia, joiden pohjalta musiikkivuosi näyttää jatkuvan laadukkaana.

Nightwish - Élan

Aloitetaan ilmiselvimmästä. Nightwish on ollut musiikilliselle kehitykselleni merkittävä, tai voisin jopa sanoa että se kaikkein merkittävin yhtye, ja on kulkenut mukanani elämässä jo yli 12 vuotta. Siksi heidän uutuuksiensa julkaisu on aina merkittävä juttu minulle. Laulaja on vaihtunut toistamiseen ja hollantilaista Floor Jansenia kuultu livenä bändin kanssa jo useaan kertaan, joten uuden keulanaisen osaamista ei tarvinnut enää jännittää, kun tiesi hänen olevan loistava. Millainen Élan sitten on kappaleena, miltä uusi Nightwish musiikillisesti kuulostaa ja miten Floor siihen levyllä sopii? No, Élan on perinteistä Nightwish-poppia, eli sellainen tavanomainen heidän levyjensä ensimmäinen sinkkujulkaisu jatkumossa, johon voidaan mielessäni liittää aiemmilta levyiltä Ever Dream, Nemo, Amaranthe ja Storytime. En toki sano, että nämä mainiot kappaleet olisivat toistensa kopioita, mutta kaikki kulkevat varsin perinteisesti popkaavan mukaan. Élanin aloittava melodia on oikein nätti, bändin toisen uuden vakijäsenen Troy Donockleyn puhallinsoittimet tuovat irkkuhenkeä mukaan. Floorin laulu kuulostaa pehmeältä ja kauniilta. Kappale ei ehkä iske samalla tavalla kuin aiemmat avaussinkut, ja erityisesti kertosäe jää nousematta esiin selkeästi, mutta sanoisin, että tässä on potentiaalia kasvaa kuuntelujen myötä. Nyt kun kuuntelin kappaleen taas parin viikon tauon jälkeen, näkemykseni tästä tuntuu vahvistuvan. Varsinkin loppupuolen nostatus saa aikaan jo jonkin verran niitä väreitä, joita olen tottunut Nightwishin tuotannosta saamaan. Yleisesti ottaen hieman ehkä varovainen aloitus tälle odotetulle levylle, mutta odotetaan, odotetaan! Kiltisti!

Leave the sleep and let the springtime talk
In tongues from the time before man
Listen to a daffodil tell her tale
Let the guest in, walk out, be the first to greet the morn





Florence + The Machine - What Kind of Man

Myös Flow-festivaaleille tänä kesänä tuleva, suuresti odottamani Florence julkaisee uuden levyn ennen tuota keikkaa, joten jännitystä on ilmassa. Jos uudessa NW-sinkussa mikään ei hypännyt erityisesti heti esille, niin What Kind of Manissa kyllä hyppäsi: artistin tuotannolle harvinaisen terävät kitarat. Kappale alkaa herkästi, ja ajattelin jo, että julkaiseeko Florence ensimmäisenä sinkkuna balladin, mutta sitten ne kitarat tulevat ja meininki rävähtää rokimmaksi. Mieletöntä ja hienoa. Uudenlaistakin. Jos suunta on myös yleisesti suoraviivaiseen päin Ceremonialsin paisuttelun jälkeen, levystä voi odottaa todella hyvää, kiinnostavaa ja tulevaa keikkaa ajatellen myös livenä toimivaa. Kappaleen musavideokin on aika raju. How Big How Blue How Beautiful -albumi julkaistaan 1.6.2015.

What kind of man loves like this
What kind of man
What kind of man loves like this
What kind of man

But I can't beat you
Cause I'm still with you
Oh mercy I implore
How do you do it
I think I'm through it
Then I'm back against the wall





Passion Pit - Lifted Up (1985)

Passion Pitin 21.4. julkaistavalta Kindred-albumilta tuli myös ensimmäinen single helmikuun puolivälissä. Pirteä amerikkalainen syntikka/elektropop-yhtye jatkaa edellislevyltään Gossamer tutulla tarttuvan melodisella linjalla. Tällä uudella kappaleella on paljon potentiaalia kevään voimabiisiksi!

Tell me what does it take to make good now
How many years do you wait?
Oh, and now all of the clouds are combining
The flickering light's just a flame
Oh but yeah, I'm so tired
I've been away for so many years
But I guess I'll just wait a bit longer
I'll stay 'til they open the gates





Ewert and the Two Dragons - Million Miles

Etelänaapuristamme tulevan loistavan Ewert and the Two Dragonsin uusi levy ilmestyikin jo, ja sen biiseistä pari olikin keikoilta ennestään tuttuja, mutta uusi sinkku Million Miles julkaistiin vielä juuri ennen Circles-levyn julkaisua. Kappale aloittaa levyn ja hienosti sen tekeekin. Asiaan mennään mukavan suoraan ja ripeätahtisesti. Kuulostaa bändiltä itseltään, mutta tyyli ei toista kyllä aiempaa tuotantoa liikaa. Tästä kappaleesta levyä onkin pakko jatkaa, ja loputkin kuuntelee mielellään, vaikka albumi kokonaisuudessaan vielä pyörityskertoja tuntuukin vaativan auetakseen lisää. Toivottavasti bändi saa ansaitsemaansa suosiota uuden levyn myötä laajemminkin.

And I tried, tried, tried
But no one could help
Take the covers from my eyes
You, it's always been you
I can see it clear and bright



sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kuukauden biisit 1/2015

Vuosi 2015 on alkanut uuden hyvän musiikin rohmuamisella. Myös vanhoilta suosikeilta on kuultu uutisia, mm. Tori Amos tulee Suomeen ja lippu keikalle on ostettu, joten 9.6. Finlandia-talolle kuuntelemaan kolmatta kertaa livenä musiikillista jumalatartani, ah. Lisäksi Björkiltä tuli yllättäen uusi albumi, jota on nyt jo hehkutettu selvästi muutamaa edellistä levyä enemmän, enkä ole uskaltautunut tähän uutuuteen vielä tarttua. Loogista, kyllä... Mutta, itse niihin tammikuun biisi-innostuksiini:

Marika Hackman - Ophelia

Kaunisääninen nainen, akustista soittoa, hienoja melodiakulkuja sisältävä kappale. Kirjoitettuna tämä on tutunkuuloinen kaava monien pitämieni artistien musiikissa, mutta tässä on kyllä jotakin ihan uudella tavalla kiehtovaa, hieman mystistä. Ophelia-kappale lumosi minut heti, ja Spotifysta löytyy vasta 22-vuotiaan tekijän aikaisempaa tuotantoa jonkin verran. Kuuntelumäärien perusteella varsin indieartisti on toistaiseksi kyseessä, taitava kyllä. Bongasin Marika Hackmanin muutama viikko sitten Slow Show -blogin Viiden kappaleen tiistai -postauksesta, kiitokset sinne tästä löydöstä! Hackmanin debyyttialbumi We Slept At Last julkaistaan 16. helmikuuta.



Phantom - Scars

Phantomista muistan lukeneeni joskus, kun bändi oli mediassa esillä pari vuotta sitten tultuaan ulkomaisten musiikkiblogien hehkuttamaksi. En ole varma, kuuntelinko yhtyeen musiikkia silloin, mutta nyt törmäsin siihen uudestaan Pigeons & Planesin Music you should know from Finland -artikkelissa, jossa bändin vertailukohdiksi annettiin The xx, Haerts ja London Grammar, joista pidän hyvin paljon. Synkeän elektronista menoa trip hop -henkisesti on bändin musiikki yhteen lauseeseen tiivistettynä. Laulajan tulkinta on erityisen kaunista. Itse olisin valmis tekemään vertailuja enemmänkin juuri trip hop -suuruuksiin kuin edellä mainittuihin yhtyeisiin. Joka tapauksessa Phantom on nyt jo hyvin vakuuttava tekijä.





The Naked And Famous - No Way

Tämänkin bongasin edellisen kappaleen kohdalla mainitsemastani artikkelista, The Naked And Famous mainittiin Sin Cos Tanin vertailukohtana. Tutustuessa ei tarvinnut pettyä, ja eräs junamatka Turusta Helsinkiin kuluikin mukavasti bändin musiikin parissa. Kasarimeininkiä, syntikoita ja melodisuutta piisaa. Tähän valitsemani No Way on tosin balladimaisemmin alkava kappale, jossa paisuttelu alkaa vasta ensimmäisen minuutin jo kuluttua. Biisin sanat sattuivat kolahtamaan itselleni nyt erityisesti.

When the night descends
I sleep in
All the things you've done
Come to hold me
All that we can do
Is smile
It would be like this
For a while

No way, no way
No we're never gonna talk about it...





George Ezra - Blame It on Me

George Ezran bongasin jostakin englanninkielisestä tulevaisuuden lupauksia esittelevästä artikkelista. 21-vuotias brittiartisti kuulostaa laulaessaan hyvin paljon muulta kuin ikäiseltään, "a voice beyond his years", kuten hänestä on todettu (ja musiikkivideota katsoessakaan ei voi uskoa, että hän on se, joka laulaa). Folk- ja blues-vaikutteista, kuitenkin varsin hyväntuulista musiikkia tekevä nuori mies on noussut suosioon erityisesti Budapest-kappaleellaan, mutta hieno kappale on myös Blame It on Me, jossa Ezran äänen syvyys tulee erityisesti esille.

When I dance alone, and the sun's beating down,
Blame it on me
When I lose control and the veil's overused,
Blame it on me
What you waiting for?
No, What you waiting for?



perjantai 2. tammikuuta 2015

Vuoden biisit – kotimaisten top 5

Iisa – Puutarhajuhla

Kappale on melankoliaa hienoimmillaan ja kauneimmillaan. "Yhdessä Knipin kanssa tehty hienon levollinen Puutarhajuhla on levyn parhaita hetkiä." - Kuukauden biiseissä 2/2014

Softengine – Yellow House

"Biisintekotaito ei selvästi ollut onnekasta sattumaa, vaan myös Yellow House on aivan valtavan hieno kappale. Nyt on uskallettu kokeilla ja tehdä täydellä innolla musiikkia, jollaisen esittäminen selvästi on bändille luontevaa ja he kuulostavat varsin valmiilta jo nyt." - Kuukauden biiseissä 6/2014

Hisser – Park Fiction

"Disco Ensemblesta tuttu laulaja/kosketinsoittaja Miikka Koivisto julkaisi Hisser-nimellä ensimmäinen soolokappaleensa, jonka tyylilajina on varsin rauhallinen elektroninen pop. Biisi on mielenkiintoisen ja tuoreen kuuloinen, ja sai laittamaan artistin välittömästi seurantaan tulevien julkaisujen osalta." - Kuukauden biiseissä 10/2014

Sin Cos Tan – Heart of America

Sin Cos Tanin kolmas levy jatkoi yhtyeen hyvää linjaa vahvalla kappalemateriaalillaan, jonka kärkeen omalla listallani meni komean melodinen Heart of America.

Milla Rumi – Luulaulu

"Laulaja-lauluntekijän kivan, ja sanoisinko näppärän, kuuloinen sävellys ja tulkinta innostivat heti ensimmäisessä kuuntelemassani kappaleessa Luulaulussa." - Kuukauden biiseissä 10/2014

Pinnan alla kuplii: Insomnium – While We Sleep, Jaani Peuhu – Tonight's Music (Katatonia cover), Mikko Pohjola – Sängyn reunalla, Scandinavian Music Group – Nuorukainen, Tuomas Holopainen – A Lifetime of Adventure

Vuoden biisit – ulkomaisten top 5

Lykke Li – No Rest for the Wicked

"No Rest for the Wicked nousi omalla listallani heti Lykke Lin kappaleiden parhaimmistoon. Melodioissa on isketty jälleen kultasuoneen ja tunnelmassakin on juuri sopivasti dramatiikkaa. Upea biisi." -Kuukauden biiseissä 4/2014

Mø – Don’t Wanna Dance

Tämä vuoden parhaan uuden artistilöytöni biisi pakottaa nimestään huolimatta liikkumaan! Møn Flow-festivaalien keikalla Don't Wanna Dancen aikana teltan katto meinasi lähteä lentoon meiningin voimasta.

Kiesza – Hideaway

"Kyseessä on jälleen tanssilattiallakin toimivaksi testattua elektropoppia, joka tällä kertaa esitetään varsin vahvassa 90-lukulaisessa hengessä. EDM-syntikoita, ylärekisterissä ajoittain käyvää laulua ja hypnoottista biittiä yhdistävä kappale jää mielen perukoille salakavalasti, sen hienot melodiat tarttuvat helposti." -Kuukauden biiseissä 8/2014

Banks – This is What It Feels Like

"Musiikki on tosiaan synkähköä, elektronispainotteista ja vahvasti tuotettua, mutta kuulostaa kuitenkin aidolta, tunteikkaalta ja ennen kaikkea todella hyvältä. Soundit ovat mukavan täyteläiset, niihin uppoutuu mielellään. Laulajana Banks on myös huippuluokkaa." -Kuukauden biiseissä 9/2014

Röyksopp & Robyn – Do It Again

Tämä oli se vuoden bilebiisi ja tanssilattianräjäyttäjä! Do It Again on Röyksoppin ja Robynin yhteistyötä timanttisimmillaan.

Bubbling under: Die Antwoord – Pitbull Terrier, Grimes – Go, Sia – Chandelier, SOHN – Artifice, Tori Amos – Weatherman, Vaults – Premonitions, Within Temptation – Dangerous