tiistai 27. huhtikuuta 2010

LIVE: Kamelot + Leaves' Eyes & Amaranthe, Nosturi, 13.4.

Koska nyt olisi tehtävänä kouluhommia, on täydellinen aika kirjoittaa vihdoin tästäkin keikasta ja vältellä niitä hommia tehokkaasti. Eli lähdin kaveriporukan kanssa Helsinkiin katsomaan Kamelotia, tosin itse olin ehkä enemmän innoissani tällä kertaa toisesta lämppäristä, Leaves' Eyesista. Heidän laulajansa Liv Kristine kun on ollut suosikki-naislaulajani metallimusiikissa jo vuosia, ihastuin hänen ääneensä välittömästi kuultuani Leaves' Eyesin Elegy-kappaleen joskus vuonna 2005. Kyseinen nainenhan on tehnyt pitkän musiikillisen uran oltuaan mukana Theatre of Tragedyn debyyttialbumilla jo vuonna 1995.

Kamelotiakin on tullut kuunneltua jo vuodesta 2006 lähtien muistaakseni. Yhtyeen Karma-levyä sain tuolloin kuunneltavakseni ja tykästyin kovasti. Tämän lisäksi olen kuunnellut varsin paljon heidän The Black Halo -levyään. Alkupään levyt ovat jääneet lähes täysin pimentoon, eikä uusin levy Ghost Operakaan ollut vielä kauhean tuttu, koitin kyllä tutustua levyyn lisää Spotifyn kautta ennen keikkaa.

No, siirryn nyt itse keikkoihin. Ensimmäisenä lämmittelijänä toimi ruotsalainen Amaranthe, jonka musiikille keksimme hauskan kuvauksen: euroviisumetalli. Kyseessä oli siis popahtavaa kolmen (!) eri laulajan voimin esitettyä kevyehköä metallia. Ihan tarttuvia kappaleita, mutta en usko, että niitä kovin montaa kertaa tulisi levyltä kuunneltua. Ihan pätevä lämppäribändiksi kuitenkin.

Tämän jälkeen oli vuorossa suuresti odotettu Leaves' Eyes. Liv Kristine saapui lavalla näyttävässä puvussa, kuten totuttua. Hänen miehensä, ja bändin toinen vokalisti Alexander Krull oli myös näyttävä ilmestys hiustensa puolesta, sen verran massiivisesta liuhuletistä on kyse. Keikka alkoi odotetusti uuden levyn ekalla biisillä Njord. Bändin lavasoundi oli hyvän kuuloinen, aluksi ehkä Liv Kristinen laulut eivät kuuluneet niin hyvin, mutta tilanne parani pian. Bändi soitti pääasiassa uuden levynsä materiaalia, ja huomasin keikan edetessä, että Liv käytti näissä kappaleissa enemmän korkealta vedettyä oopperalaulua, kuin matalampaa ja pehmeän kuuloista lauluaan, johon itse aikanaan juuri ihastuin. Ei sillä, että hänen korkeissa lauluissaan olisi valittamista, tuli vain mieleen. Yhtye sai yleisöäkin mukaan ihan kiitettävästi, käsiä sai pitää ylhäällä suuren osan keikasta. Vanhemmista kappaleista esitettiin ainostaan edellisen levyn hitti Elegy, joka itselleni oli ehkä keikan kohokohta, se kuitenkin on eniten kuuntelemani kappale Leaves' Eyesilta ja oli hienoa kuulla se viimein. Uuden levyn biiseistä suoraviivainen My Destiny, tarttuva Take the Devil in Me ja mahtipontinen Ragnarok toimivat mielestäni parhaiten. Yleisesti ottaen keikka oli kyllä odotuksen arvoinen.

Sitten tulikin pääbändi Kamelotin aika. Yhtye saapui yksi kerrallaan paikoilleen, mukana oli myös taustalaulajana Amaranthe-yhtyeen naislaulaja Elize. Sen kummemmitta puheitta keikka aloitettiin Ghost Opera-kappaleella, josta jatkettiin myös uudelta levyltä olevalla Eden Echolla. Laulaja Roy Khanin ääni kuulosti todella hyvältä, paremmalta kuin viime vuoden Sauna Open Airissa bändin edellistä kertaa nähdessäni. Mies jutteli välispiikeissään melko paljon ja muisti myös kehua Suomea ja suomalaisia tasaisin väliajoin. Yleisö hurrasi tietysti miehen puheille monta kertaa. Itse aivan eturivin tuntumassa olleena sain yhdessä vaiheessa myös kätellä Khania, joka oli kyllä mieleenpainuva kokemus, jolla voi vähän kehuskellakin aina joskus ;)

Kappaleita tuli useammalta eri levyltä eikä uusimpaan painotettu ylettömän paljon, mikä oli erittäin positiivista. Itse innostuin kunnolla 9. kappaleen kohdalla, kun soimaan alkoi The Black Halo -levyn kappale When the Lights Are Down. Kosketinsooloilun jälkeen jatkettiin toisella tämän levyn kappaleella, joka sattui olemaan oma Kamelot-suosikkini The Haunting (Somewhere in Time), joten olin luonnollisesti varsin fiiliksissä. Tätä kappaletta bändi ei Saunassa soittanut, joten kuulin sen livenä ensimmäistä kertaa. Varsinainen setti päättyi Rule the Worldiin ja Karma-levyn Forever-kappaleeseen, jonka kitaramelodia sai taas aikaan kylmät väreet hienoudellaan. Encoressa kuultiin ensin kappaleet Black Halo ja Seasons End. Tämän jälkeen oli luvassa todelliset hitit, kun ensin soitettiin Karma, joka on ensimmäinen Kamelotilta kuulemani kappale, ja todella hieno biisi onkin. Viimeisenä arvasikin jo mitä oli tulossa, kun kaksi ylimääräistä rumpua roudattiin lavalle. Oli March of Mephiston aika. Tämä biisi tappoi niskat ja äänen kyllä lopullisesti viimeisenä niittinä. Keikan loputtua tuli jäätyä eturivin lähelle kärkkymään, niin sain vielä settilistankin kaverini avustuksella :)

Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut keikkamatka, eikä haitannut pahemmin vaikka kotona olikin vasta neljän jälkeen aamuyöstä... Tällaiseen määrään hyvää livemusiikkia yhden illan aikana ei voi olla tyytymätön.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Festarit 2010

Tähän väliin on pakko kirjoittaa lyhyesti tulevan kesän festareista. Tänään nimittäin olin pudota tuolilta kun huomasin, että Tori Amos ja Massive Attack ovat tulossa Pori Jazziin. Ne tosin ovat eri päivinä ja liput sen verran kalliita, että luulen meneväni katsomaan noista pelkästään Toria. Hänet kuitenkin on pakko nähdä, koska kyseessä on henkilökohtainen jumalattareni musiikillisesti, heh. Aloin kuunnella hänen musiikkiaan vasta juuri sen jälkeen, kun hän oli Provinssirockissa 2007. Joten äärimmäisen odotettu keikka olisi kyllä kyseessä.

Aikaisemmin olin hyvin innostunut Regina Spektorin tulosta Ruisrockiin, sinnekin on siis pakko mennä ainakin sunnuntaipäiväksi. Tästä festarikesästä tuleekin erikoinen siinä mielessä, että nämä suurimmat innostuksen kohteet eivät ole metallimusiikkia. Tuskaan en välttämättä ole tänäkään vuonna menossa lainkaan, koska kaikki oikeasti kiinnostavat bändit siellä on tullut jo nähtyä, eikä ole mitään, mitä itse olisi pakko nyt nähdä. Toisaalta Tuskassa näkisi ihmisiä, joita ei ole nähnyt pitkiin aikoihin... Mutta yli 100 euron liput siitä hyvästä? Ja matkat Helsinkiin ja takaisin. Ja majoitukset. Enpä tiedä...

Joka tapauksessa olen hyvin innoissani siitä, että näitä ulkomaalaisia artisteja, joita olen viime aikoina kuunnellut hyvin paljon, on vihdoin saapumassa Suomeen.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

LIVE: Tarot, Turun klubi, 2.4.

Eilen tuli sitten katsastettua Tarot toista kertaa, eka kerta oli Tuskassa 2006. Tämä oli siis ensimmäinen näkemäni klubikeikka heiltä. Uuden levyn olin kerennyt muutamia kertoja läpi kuunnella, kiitos Harrin, joka levyn osti ja on sitä varsin paljon nyt kuunnellut. Keikka ei ollut tällä kertaa loppuunmyyty jo ennen ovien avaamista, kuten viimeksi kävi... Silloin itselläni ei ollut lippua etukäteen, nyt oli. Näin se mun tuuri menee. No, tällä kertaa pääsin kuitenkin sisälle asti.

Porukkaa kertyi kuitenkin melkoisesti siihen mennessä, kun keikan alkamisaikaan oli puoli tuntia. Melko täyteen paikka lopulta tuli. Noin 23.15 alkoi soitto uuden levyn kappaleella, jota en itse tunnistanut. Toisena kuultiinkin sitten tutun kosketinintron aloittamana vanhaa materiaalia, vuoden 1998 For the Glory of Nothing -levyllä julkaistu Warhead, joka itselleni oli ehkä keikan paras esitys. Uudelta levyltä tunnistin neljä kappaletta, jotka kyllä toimivat kaikki erittäin hyvin. Rise!-kappaleessa yleisöä laulatettiin kunnolla, ja myös TV:stä tuttu I Walk Forever innoitti yleisöä laulamaan mukana :D innostusta herätti selvästi myös yhtyeen vuoden 2003 hitti Pyre of Gods sekä Crows Fly Black -levyn slovarikappale Tides, joka kasvoi kyllä upean mahtipontiseksi esitykseksi. Traitor rankaisi kuulijoita kunnolla vielä keikan viimeisenä kappaleena, ja onkin muodostunut varsinaiseksi livehitiksi bändille.

Keikka oli mielestäni ehdottomasti hyvä, Marco Hietalan laulu kuulosti aivan täydelliseltä taas kerran, ja Tuple Salmelan osuudet sopivat erittäin hyvin kappaleisiin. Välispiikit eivät tällä kertaa olleet aivan niin levottomia kuin joskus, lukuunottamatta ennen Traitoria tullutta kehotusta yleisön miespuolisille jäsenille näyttää lavan suuntaan paljasta takamustaan, ja lähellä seisovien innostamista antamaan kunnon läimäyksiä, kun joku näin teki... No, hauskaa näytti kuitenkin olevan, ja yhtye näyttää selvästi nauttivan soittamisesta. Tuskinpa se meininkiä ainakaan haitannut on, että bändi on nyt suositumpi kuin koskaan, ensilevyn ilmestyttyä kuitenkin jo 24 vuotta sitten. Keikka tuntui hieman olleen vedetty rutiininomaisesti, mutta kun meno on näin osaavaa ja joka tapauksessa laadukasta, eipä tuosta paljoa voi valittaa. Hyvä veto jälleen näiltä suomalaisen metallimusiikin uranuurtajilta.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Välihuomautus

No niin, katkaisen nyt pitkän tauon blogin kirjoituksessa. Viime aikoina on esiintynyt suurissa määrin kiirettä, väsymystä ja yleistä luovuuden puutetta. Ajattelin nyt kuitenkin ryhdistäytyä. Tulossa on ainakin keikka-arviot Tarotin keikasta 2.4. sekä Kamelotista & Leaves' Eyesista 13.4. Lisäksi suunnitteilla on levyarvioita mm. Regina Spektorilta (joka saapuu Ruisrockiin kesällä!) ja Katatonialta.

Joten ei hätää, kyllä tämä tästä taas lähtee käyntiin.