maanantai 29. huhtikuuta 2013

Viikon biisit 17/2013

Within Temptation - Somebody That I Used to Know (cover)

Gotyen Somebody That I Used to Know on hieno kappale ja se oli yllättävä megahitti viime vuonna. Hollantilainen Within Temptation teki siitä raskaamman rock-version Sharon den Adelin aina yhtä upean laulun kera. Coveriin on saatu ladattua paljon tunnetta ja alkuperäisen kappaleen synkähkö tunnelma muokkautuu hienosti melankoliseksi metalliksi.

You can get addicted to a certain kinda sadness
Like resignation to the end, always the end
So when we found that we could not make sense
Well you said that we would still be friends
But I'll admit that I was glad that it was over



Depeche Mode - Precious

DM teki juuri uuden levyn ja olen sen kertaalleen saanut kuunneltua, mutta vaikka parannusta edelliseen oli tapahtunut, suuria tunteita en silti kokenut. Siksi päätin katsahtaa hieman taaksepäin. Tai no, on siitä näemmä jo 8 vuotta, kylläpä aika on rientänyt tässäkin asiassa... Vuoden 2005 Playing the Angel on loistava albumi. Ensimmäisenä singlenä siltä aikanaan julkaistu Precious on kaunis ja balladinomainen synapopkappale. Aiheena on Martin L. Goren ennen levyntekoa tapahtunut avioero, jota pohditaan kappaleessa lasten näkökulmasta. Koskettava aihe, ja biisikin nousee mielestäni bändin hienoimpien joukkoon.

Things get damaged
Things get broken
I thought we'd manage
But words left unspoken
Left us so brittle
There was so little left to give



perjantai 26. huhtikuuta 2013

Miniarvioita arkistosta: Amorphis - Skyforger



Kolmas laulaja Tomi Joutsenen kanssa tehty Amorphis-levy toistaa paljon jo kahdelta edelliseltä levyltä tuttuja elementtejä, mutta kappaleet ovat edelleen erittäin laadulla tehtyä ja iskevää melodista metallia, joten eipä voi suuremmin valittaa. Alkupuolelle on kasaantunut tyypillisen tapaan levyn laadullinen kärki, josta erityisesti progeileva aloitusbiisi Sampo sekä balladinomainen From The Heaven of My Heart ovat loistavia. Levyltä löytyy kasa tarttuvia riffejä ja hienoja laulusuorituksia sanoitusten liikkuessa edelleen Kalevalateemoissa. Jos piti Amorphisin edellisistä levyistä, pitää varmasti tästäkin.



torstai 25. huhtikuuta 2013

Miniarvioita arkistosta: Amiina - Puzzle



Islannista on tullut jälleen tunnelmallista musiikkia. Puzzle on Sigur Rósin taustallakin esiintyneen Amiinan toinen albumi. Yhtyeen musiikki on varsin minimalistista sisältäen elementtejä klassisesta, ambientista ja elektronisesta musiikista. Tunnelma levyllä on rauhallinen ja lauluosuudet on pitkälti upotettu musiikin sekaan huomaamattomiksi. Musiikki on lämmintunnelmaista ja rauhoittavaa, mutta ei tasapaksua. Pienet, mielenkiintoiset yksityiskohdat kiinnittävät usein huomion ja levyssä riittää varmasti kuunneltavaa useammallekin kuuntelukerralle.




keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Miniarvioita arkistosta: Battle Beast - Steel



Itse en pitkään aikaan ole juuri innostunut sankarimetallibändeistä, mutta kotimainen Battle Beast kyllä toimii ja tuntuu piristävästi uudelta tässä genressä. Varsinkin laulajansa avulla bändi erottuu, tällä kertaa naislaulaja ei laula heleästi tai oopperatyyliin, vaan rosoisesti ja revitellen korkealta. Yhtyeen vaikutteet ovat vahvasti monissa 80-luvun hevibändeissä. Debyyttilevyn kappalemateriaali on tarttuvaa ja potkivaa, heti avausraita Enter the Metal World tarttuu päähän soimaan. Levyn loppupuolelta löytyvässä balladissa Savage and Saint laulaja osoittaa, että osaa laulaa herkemminkin täysillä revittelyn lisäksi. Yhtyeen voisi kuvitella olevan livenä mahtava, toivottavasti tämän pääsisi joskus todistamaan.



tiistai 23. huhtikuuta 2013

Miniarvioita arkistosta -sarja blogiin

Löysin hiljattain netistä vanhoja kirjoittamiani musiikkisuosituksia, jotka on tehty edelliselle työpaikalleni. Päätin, että ne on julkaistava tässä blogissakin, koska ne saattavat kadota verkosta muuten kohta kokonaan. Tulossa on siis muutamia lyhyitä, mutta ytimekkäitä arvioita hyvin vaihtelevista musiikkigenreistä.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Viikon biisit 16/2013

The Cardigans - And Then You Kissed Me

The Cardigansin loistavalla Long Gone Before Daylight-levyllä olisi monia maininnan ansaitsevia kappaleita. Tämä on kuitenkin erikoislaatuinen ollessaan niin ristiriitainen sävelen ja sanojen suhteen. Leppoisan kuuloinen kappale kauniiden sävelten kera, ja sanoituksissa kerrotaan parisuhdeväkivallasta varsin suoraan. Aika rankkaa, mutta onnistunut biisi kuitenkin.

Oh you hold me with your violent heartbeat at night
Oh you strike me with your silence baby tonight
Why you hold me with your violence baby come hit me
You hold me with your violent heartbeat





Mew - 156

Tässä kappaleessa herkkyys, kauneus ja unenomaisuus ovat hallitsevat elementit. Kuten Mew'n musiikissa muutenkin. Kyseessä on erittäin taitava bändi rakentamaan erilaisia tunnelmia. Sanoitukset ovat tässä varsin hankalatulkintaisia, kyse lienee jonkin sortin häiriintyneestä ihmissuhteesta taas kerran. Säkeistöissä tunnelma on vaaniva, mutta samalla hauraan kaunis. Hämmentävä, mutta hieno kappale. Tästä on tehty kaksi varsin erilaista versiota, Youtube-videossa on alkuperäinen, Half the World Is Watching Me-levyn versio, ja Spotify-linkissä uudempi, Frengers-levyllä ollut versio.

From my boat I can see your house
but now the lights are off
and there is no one home
you are just like an avalanche
cold as I might have guessed
but at least I am covered up for now

In a big, big way
I am really small
I get off my feet
But i'm still distant

Don't you just love goodbyes?



sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Viikon biisit 15/2013

Feist - The Bad in Each Other

Kävimme katsomassa Warm Bodies -elokuvan alkuviikosta. Leffa oli varsin viihdyttävä muutenkin, mutta hyvä musiikki toi siihen vielä huomattavaa lisäarvoa. Tämä Feistin Metals-levyn aloituskappalekin soi eräässä kohtauksessa. Hieno biisi hienolta artistilta, mitäpä tähän muuta toteamaan.

Speak plain he said
But didn't see
He acted that way
And held me like a cup
Fill me up then pour me out
Therein lies the doubt.
We had the same feelings
At opposite times





Suburban Tribe - First Spring Day

Tänään oli mielestäni ensimmäinen kunnon kevätpäivä täällä Turussa, tuntui mukavan lämpimältä ja jäätkin olivat lähdössä joesta. Oli siis oikea hetki kuunnella tämä vanha Suburban Triben kappale, joka taisi olla bändin alkuaikojen ainoita jonkinlaisia hittejä. Tämä on todella aurinkoisen rento kevätbiisi, fiilis on kohdallaan.

Feel the warm breath of wind
Caressing my face in the light
Fill my lungs and taste the air
Spring is finally here






perjantai 12. huhtikuuta 2013

Sans Parade - Sans Parade



Sans Paraden debyyttialbumin ensimmäinen single Last Song is a love Song olikin jo aiemmin blogissa viikon biisinä. Perusasiat bändin musiikista tulikin sanottua jo tuossa kirjoituksessa, mutta tiivistettynä: he tekevät tunteikasta, tummasävyistä ja välillä mahtipontistakin "barokkipoppia".

Edellä mainitun aloituskappaleen lisäksi levyllä on komeita helmiä lisääkin. Indie rock -vaikutteisempi The End of the World 1964 sisältää kerrassaan mainioita melodioita. Myös kappaleen aloittava säe

I read the news today, oh boy

on hauska viittaus Beatles-klassikkoon. Kappaleen aihe tosin ei muuten ole kovin hilpeä. Synkkä on myös Dead Trees, jossa viulukin välittää epätoivon tunnetta. A Ballet in the Sea on taas eräs levyn parhaista hetkistä. Hidas ja herkkä kappale on hyvin kaunis, jouset ja elektroniset äänet soivat onnistuneesti yhteen. Seuraavana käyntiin pyörähtävä In a Coastal Town puolestaan kiihdyttää vauhtia hyvin ja iskee asenteella.

Fuck with the desperation
Fuck with the explanations
Fuck with the obligations
I need to be with you

Swept Away keventää hieman tunnelmaa akustisen kitaran tuodessa reippautta soundiin. Loppuun jäävä On December 13th on mukavan toiveikas ja muutenkin kappaleena oikein hyvä.

Sans Paraden levy on hyvä kokoelma sekä hitaita herkistelyjä että jopa rokkaavaksi yltyviä biisejä. Kuitenkin levyltä olisi voinut jättää pari mainitsematta jääneistä kappaleista pois, sillä näin pitkänä se on jo hieman raskas kokonaisuus. Levyn parhaimmistona on kuitenkin erittäin hyviä kappaleita, jolloin yleisarvosanani levystä nousee ehdottomasti kiitettävän tuntumaan. Hieno debyytti.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Viikon biisit 14/2013

Moonspell - Alma Mater

Tuli nähtyä Moonspell keikalla kuuden vuoden tauon jälkeen, tällä kertaa klubiolosuhteissa. Keikkakokemus oli huikea, melkoisella intensiteetillä bändi edelleen soittaa. Bändin uusimmilla levyillä on menty taas alkuaikojen tyyliseen hyvin raskaaseen ja synkkätunnelmaiseen metalliin. Biisivalintani on ensimmäiseltä levyltä Wolfheart, tämä Fernando Ribeironkin ilmeisesti yhtyeen ehkä parhaimpana teoksena pitämä ja keikalla jo etukäteen yleisön joukosta toivottu klassikko:

Mother Tongue has spoke to thee
In the strongest way they've ever seen
World can't you see?
I am not alone in my belief.

ALMA MATER!





Anna Eriksson - Maailma palelee

Hienossa, pitkässä haastattelussa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä Anna Eriksson tuntui saaneen viimein sanotuksi kaiken, mikä häntä menneissä vuosissaan musiikon uralla on painanut ja ollut hänelle taakkana. Jo viime vuoden mahtavalla Mana-levyllä Anna vaikutti itsensä löytäneeltä monellakin eri tavalla. Tämä kappale on yksi levyn parhaista, se on voimakas, epätoivoa ilmentävä ja kaunis.

Tämä palava mieli on täynnä pelkoo
Kun tiellä hiekka laskeutuu
Pikiyössä sokea silmä katsoo
Kun sodan kentät punertuu



tiistai 2. huhtikuuta 2013

Viikon biisit 12-13/2013

Nyt tuleekin kahden viikon biisit kerralla. Viime viikon alussa taisi lähinnä työnhausta stressaaminen viedä kaikki kirjoitushalut ja sitten tulikin jo pääsiäinen ja reissu Raumalle. Nyt on kuitenkin uusi työ aloitettu tänään ja jonkinlaiseen normaaliin arkeen ollaan taas pyrkimässä.

Tavaramarkkinat - Kevät

Kyllä se sieltä vielä saapuu, vaikka kovin ovat yöt vielä kylmiä eikä päivälläkään lumi ehdi paljoa auringossa sulaa. Reilu viikko sitten kävin myös Hakaniemessä.

Kevät - kuljen Hakaniemen rantaan,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa,
kevät - pystynkö mitään antaan?





Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Viimeisellä rannalla

Tätä yhtyettä ja tätä levyä äitini on kuunnellut hyvin paljon ollessani noin 5-vuotias. Kappaleet siis ovat väkisinkin nostalgisia. Viimeisellä rannalla on ajankohtainen kylmäävän ydinsotateemansa takia, kuunnelkaapa sanat (jotka kappaleen iloluontoisesta sävellyksestä poiketen ovat jotain täysin muuta) niin ymmärrätte.

Isä seisoo rannalla, ja ase kourassa myrskyä odottaa
Äiti painaa pikkusiskon syliin, kun taivas oudosti iltaisin punertaa





Mirel Wagner - The Well

Tästä synkkyyttä vasta löytyykin. Mirel Wagner teki aivan huikean debyyttilevyn vuonna 2011. Suurimmaksi osaksi levyllä esiintyy vain Mirel itse akustisen kitaran kera. Hänen musiikkinsa on varsinkin kuulokkeilla kuunnellessa läpitunkevaa ja tunnelmaltaan karun kaunista. Tämä on niitä vähiten mustan synkeitä kappaleita levyllä. Tunnelmaa ja erilaisia vivahteita kuuluu uskomattoman paljon.

I lean in
to the well
black water
what can you tell





Amorphis - The Way

Halusin tuoda esille Amorphikselta nyt vähän vanhempaa tuotantoa. Tämä on yli 10 vuoden takaa Tuonela-albumilta. Kauniita melodioita sisältävä ja varsinkin kosketintyöskentelyltään huikea kappale alkaa hitaasti, mutta kasvaa ja nopeutuu biisin edetessä huipentuen kertosäkeessä kerrankin kappaleen ansaitsemalla tavalla hienosti. Edelleen tämä on yksi bändin parhaista kappaleista.

As the flowers wither
I will forget my pain
Since the stars have shone
The devil has shown me the way