maanantai 15. joulukuuta 2014

Marja Mattlar - Polku


Marja Mattlar on pitkän uran tehnyt muusikko Hartolasta. Hän on harmillisesti jäänyt varsin pienten piirien suosikiksi, mutta ne jotka hänen musiikkinsa ovat löytäneet ja siihen kerran päässeet sisälle, pysyvät mitä todennäköisimmin hyvin uskollisina musiikinystävinä. Mattlar löytää teoksissaan ihmisistä ja elämästä sellaisia herkkiä kohtia, joihin harvat kykenevät taiteen avulla koskettamaan.

Kun olin itse aloittamassa tutustumistani Mattlarin musiikkiin, sain tietää hänen viidennen levynsä olevan vuonna 2007 julkaistu Polku, joka on tehty yhdessä Tenhi-yhtyeen muusikoiden kanssa. Tämä synnytti minussa suorastaan pakkomielteen saada levy käsiini, sillä myös Tenhi on suuria suosikkejani. Jos Marja Mattlarin tuotannossa on hyvin tärkeää sanoitusten osuus musiikissa sen ollessa tyyliltään laulelmallista, Tenhi puolestaan maalaa pelkällä soitollaan kuvia, joita alkaa suorastaan vyöryä kuulijan mieleen kun keskittyy musiikkiin ja sulkee silmänsä. Tämä yhteistyö siis tuntui ajatuksena heti luonnolliselta ja asetti odotukset korkealle.

Odotukset myös täyttyivät. Polkua kuunnellessa huomaa heti alkuun Tenhi-tyylisen kädenjäljen musiikkitaustoissa Yön yli -kappaleen luonnonläheisten, surumielisten viulujen osalta. Pidemmälle levyä edetessä panee merkille kuitenkin myös sen, että levy on selkeästi Mattlarin ehdoilla tehty, mikä on luonnollista, kun hänen nimensä alle se on merkitty. Bändi palvelee Mattlarin laulua ja sanomaa, tukee niitä, mutta kiinnittää myös taitavuudellaan huomion itseensä. Yhdistelmästä syntyy vahvaa tunnelmointia, joka on samalla kuitenkin herkkää ja haurastakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita varovaisuutta, vaan esimerkiksi melodioilla ja artikulaatiolla leikitellään kiinnostavasti, esimerkkinä erityisesti kappale Päiväkirja. Kappaleet myös eroavat toisistaan sopivasti, vaikka levy on selkeästi kokonaisuus.

Tämänkaltaista levyä kuunnellessaan tulee harmitelleeksi vain sitä, että nykypäivän musiikkimaailmassa albumikokonaisuudet ja erityiseen syventymiseen sopiva musiikki eivät ole kovin pinnalla. Huomio kiinnittyy yksittäisiin kappaleisiin, hitteihin, ja tämän vian olen alkanut tunnistaa itsessänikin. Tällaisista lähtökohdista monilta menee ohitse paljon kuulemisen arvoista musiikkitaidetta, sellaista kuin tämä levy.

Tähän tekstiin liittyen voi lukea myös vanhan arvioni Tenhi-yhtyeen Maaäet-albumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti