tiistai 26. tammikuuta 2010

Kamelot - The Black Halo



Päätin ottaa tämän levyn nyt käsittelyyn, koska olen menossa bändin keikalle Helsinkiin huhtikuussa. Se on sitten toinen kerta, kun näen Kamelotin livenä, ensimmäinen kerta oli Sauna Open Airissa viime vuonna. Kyseessä on siis yhdysvaltainen power metal -yhtye, jonka tekemä musiikki on hyvin melodista, ajoittain progressiivista (olematta liiaksi soitinmasturbointia) ja yleisesti ottaen monipuolisempaa, kuin power metal mielestäni yleensä on... Kuitenkin, The Black Halo on heidän seitsemäs albuminsa, ilmestynyt vuonna 2005 (kyllä, otan jossain vaiheessa tarkasteluun myös uusia levyjä, nämä tähän mennessä arvioimani ovat nyt sattuneet olemaan jo muutama vuosi sitten ilmestyneitä) ja se on melko massiivinen kokonaisuus, sisältäen 14 kappaletta. Siis normiversioissa, joissakin painoksissa on tietty tämän lisäksi bonuskappaleita. Kyseessä on konseptialbumi, itse en tosin lyriikoihin ole vielä tullut paljon perehtyneeksi.

Musiikissa itsessäänkin riittää jo puhumista. On todettava, että Roy Khan on mielestäni ehkä genren paras laulaja. Khan ja kitaristi Thomas Youngblood osaavat myös säveltää hienoja ja mieleenpainuvia melodioita, joita on riittänyt jo useamman levyn tarpeiksi eikä loppua näy. Tämän levyn aloittaa kappale March of Mephisto, joka sisältää Dimmu Borgir -vokalisti Shagrathin taustamurinoita, itse en niihin kyllä aluksi kiinnittänyt edes huomiota. Kyseessä on hidastempoinen, tosiaan marssimaisesti alkava kappale, joka toimii varsinkin livenä hyvin. Kolmas kappale The Haunting (Somewhere in Time) puolestaan on oma suosikkini, sen Khan duetoi tällä kertaa Epican Simone Simonsin kanssa, ja varsinkin kertosäe saa tästä uskomattoman hyvää potkua. Abandoned on levyn virallinen slovari, joka pesee sekin suurimman osan power metalin vastaavista kappaleista ollen oikeasti kaunis ja koskettava, eikä korni. Moonlight on myös toimiva nopeampi veto, siitä tulee lisäksi itselleni muistoja kun kuuntelimme sitä joskus porukalla Ihodessa yöllä kallioiden päällä täysikuun loistaessa, ah.

Levy kompastelee kuitenkin ajoittain tyypillisiin pitkien konseptialbumien ongelmiin. Osa kappaleista on väliinputoajia, vaikka eivät kovin huonoja olekaan, mutta jäävät niiden loistavien varjoon eivätkä painu mieleen. Muutama väliin laitettu n. minuutin mittainen välisoitto rikkoo myös mielestäni albumin tehoa, ja näistä syistä en levyä usein kokonaan kuuntelekaan.

Kuitenkin levy selviytyy niiden muutamien loistokappaleiden ja niitä täydentävien melko hyvien avulla ihan päteville arvosanoille. Odotan innolla klubikeikan näkemistä yhtyeeltä, monien mielestä bändi kun ei ollut silloin Sauna Open Airissa parhaimmillaan. No, huhtikuussa se nähdään.

2 kommenttia:

  1. Pitäis ostaa tämäkin. Lainasin äskettäin "Ghost Operan" ja se on tällä hetkellä parasta mitä mun mielestä on.

    -Ketkä hoivaavat loukkaantuneita metallisotilaita?
    -No kamelotat tietysti.

    VastaaPoista
  2. Hehe :D oon kuullut Ghost Operaakin, sieltä löytyy kans muutama tosi hyvä kappale. Tämä ja Karma on mun suosikit kyllä levyistä.

    VastaaPoista