Tenhi - Maaäet

Suomalainen Tenhi-yhtye tekee tunnelmallista, pääosin akustista musiikkia, jolle on hankala äkkiseltään määritellä genreä. Kuvauksia kuten progressiivinen folk ja neofolk on käytetty, ne antavat ehkä jonkinlaisen kuvan. Tunnelma on synkkä ja musiikkia voisi käyttää hyvin vaikka metsässä kävelyn taustalla.

Maaäet on yhtyeen kolmas levy, julkaistu vuonna 2006. Tätä aikaisemmin ilmestyneeseen Väre-levyyn verrattuna musiikki on muuttunut vähemmän shamanistiseksi, melodioita luodaan enemmän viululla ja pianolla. Varsinkin viuluosuudet kiinnittivät huomioni ensimmäisen kerran levyä kuullessani. Melodiat ovat monesti saaneet vaikutteita suomalaisesta kansanmusiikista. Synkkiä tunnelmointeja vahvistavat matalalta lauletut vokaalit, ja yhtyeen luomassa äänimaisemassa on vain jotakin sellaista, joka tempaa mukaansa heti alusta loppuun. Isäpuoleni totesi levyä kerran hänelle soitettuani, että musiikki luo päähän koko ajan mielikuvia, mikä on totta. Itse usein kuuntelen levyn viimeisenä ennen nukkumaanmenoa, se sopii hyvin myös rauhoittamaan mieltä.

12 kappaleen joukosta ei juuri huonoja hetkiä löydy. Esille voisi nostaa vaikka vahvimmin viulunsoittoon painottuvan Kuopan tai upean Vähäinen violetissa -kappaleen, joka sävellyksenä ja hyvin kauniilla soitannollaan nousee ehkä levyn parhaaksi teokseksi. Rannalta haettu päättää levyn raukealla tunnelmallaan, siitä tulevat mieleen Suomen valoisat kesäyöt ja istuskelu rauhaisalla järven rannalla... Kuten totesin, Tenhin musiikki on hyvin visuaalista. Yhteenvetona siis, hieno levy, joka kestää kuuntelua ja kuulostaa joka kerta yhtä upealta.