Viikon biisit 32/2013

Festarit ovat usein erittäin inspiroivia uuteen musiikkiin tutustumisessa ja näin oli myös tällä kertaa.

Nick Cave & the Bad Seeds - Stagger Lee

Vanhoista tuttavuuksista tämä pitää mainita ensimmäisenä viime viikon kappaleista. Herra Caven ja bändinsä esitys kappaleesta Flow-festivaaleilla oli jotakin käsittämätöntä. Se onnistui luomaan tunnelman, jossa ajan ja paikan tajukin katosivat hetkeksi. Tämä oli voimakkaimpia ikinä todistamiani live-esityksiä.

Then in came the Devil...

Of Mosters and Men - Mountain Sound

Tähän yhteeseen tutustuin ennen Flow'ta, kun katselin esiintyjälistasta kiinnostavia ja ennestään itselleni tuntemattomia nimiä. Oli kyllä pieni ihme, että Of Monsters and Men on mennyt itseltäni ohi, niin suuren hypen islantilaiset ovat aiheuttaneet heti ensilevyllään. Musiikki on mukavan rentoa ja erittäin tarttuvaa folkpoppia mies- ja naislaulajan duetoimana.

Hold your horses now (We sleep until the sun goes down)
Through the woods we ran (Deep into the mountain sound)

Austra - Lose It

Austraankin ehdin hieman tutustua ennen festareita, mutta vain muutaman kappaleen verran. Katselin keikkaa jonkin aikaa, mutta pakottava tarve nähdä Pää Kiin keikka sai jättämään esityksen kesken, päällekkäisyys oli harmittava. Täytyy jatkaa kanadalaisyhtyeeseen tutustumista lisää, erittäin mielenkiintoisen kuuloista elektronista musiikkia hienon naislaulun kera. Lose It lienee yhtyeen suurin hitti tähän mennessä.

Don't wanna lose you, don't wanna lose
Don't wanna lose you, don't wanna lose
I never knew you, I never knew
I never knew you, I never knew
Your body's harmful, the very shape
The cracks are deeper, on every plate

Anna Eriksson - Je Suis Malade / Teit minusta sairaan

Siinä vaiheessa viimeistään on todella arvostettava artistia, kun hän julkaisee singlenä livenauhoituksen kappaleesta, ja esitys on täysin tyylipuhdas. Je Suis Malade on onnistunut koskettamaan aikaisemmin ranskaksikin, vaikka en kielestä juuri mitään ymmärrä. Anna on sanoittanut kappaleen itse suomeksi ja versiossa on aivan omanlaistaan voimaa. Hänen tapansa laulaa sana "sairaan" jo saa kylmät väreet kulkemaan. Coverin julkaisu toimii hienona jatkumona Mana-levyn musiikilliselle linjalle. Toivottavasti kuulisin tämän myös syksyllä Logomossa, jonne olen ensimmäistä kertaa Annan esiintymistä menossa katsomaan.