Tämä on jo toinen Moonsorrow-teemainen postaus tässä kuussa, mutta nyt arvioidaan keikka-arviossa sivuttua uusinta levyä.
Maailmanlopun tunnelmia jo edellisellä V: Hävitetty –levyllään kuvannut Moonsorrow on nyt täysin siirtynyt post-apokalyptiseen maailmaan. Tätä vaikutusta tehostavat uusimmalla levyllä sekä soitto että vokalisointi ja lyriikat. Ville Sorvali kuulostaa karjuvan ulos kaikkien kadonneiden sielujen tuskaa. Levyn tyylilaji on mielenkiintoinen sekoitus black-, death-, folk- ja pakanametallia. Varsinaisten kappaleiden pituudet nousevat lähelle 15 minuuttia ja välisoittoina kuullaan jäljellejääneiden vaellusta tuhoutuneen maan päällä.
Kuuntelukokemus on hypnoottisesti mukaansatempaava, kun komeita riffejä ja melodioita toistetaan moneen kertaan. Vaikutus oli sama myös livenä kuultaessa. Yhtyeen faneille levy sisältää taattua materiaalia. Ainoa miinus on mielestäni päätöskappale, joka ei sisällä niin mieleenjääviä elementtejä kuin muut neljä kappaletta ja on täten hieman puuduttava lopetus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti