LIVE: Scandinavian Music Group, Turun Klubi, 30.1.

Nyt olisi tämän blogin ensimmäisen keikkaraportin aika. Näin siis Scandinavian Music Groupin ensimmäistä kertaa livenä Turun Klubilla. Kyseessä on bändi, johon suhtautumisessa olen tehnyt täyskäännöksen viime vuoden kevään jälkeen. Kahden ensimmäisen levyn aikaan suunnilleen vihasin bändiä, enkä ollenkaan pitänyt niistä kappaleista, joita heiltä radiossa silloin soitettiin. Kolmannelta levyltä en juuri kappaleita kuullutkaan, en kuunnellut pahemmin radiota eikä vähempää voinut kiinnostaa. No, viime keväänä kuitenkin sain selville, että Paula Vesala laulaa SMG:n kappaleessa Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana. Kuuntelin sen, ja hämmästyksekseni pidin siitä. Piti sitten kirjastosta lainata Missä olet Laila? -levy, joka kolahti kyllä täysin. Myös uusin levy Palatkaa Pariisiin! ja kolmas levy Hölmö rakkaus, ylpeä sydän ovat olleet kovassa kuuntelussa sittemmin.

Keikalle lähdin hyvin innostuneissa ja odottavissa tunnelmissa. Paikalle saapuessa kävi ilmi, että liput oli loppuunmyyty, onneksi olin ostanut ennakkoon. Melkoista tungosta oli tiedossa, mutta sekään ei meininkiä haitannut. Lämppäri tuli missattua tällä kertaa, sen verran myöhään olimme paikalla.

No, SMG saapui lavalle jotenkin yllättäen, samantien aiemmin soitetun musiikin katkettua. Uusimman levyn Se sitä ja se tätä -kappale aloitti keikan vielä melko rauhallisesti ja tunnelmallisesti. Seuraavaksi soitettu Huutelen pimeään kuitenkin osoitti, että odotuksista poiketen jengi tanssi ja hyppi melkoisesti musiikin mukana. Setti oli yllättävänkin vauhdikas, levyllä rauhallisiin ja vähäeleisiin kappaleisiin oli saatu livenä kunnolla potkua. Kunnon yleisönhuudatustakin tarjoiltiin, erityisesti kappaleissa Valmis, Minne katosi päivät ja Vieläkö soitan banjoa.

SMG kuulosti lavalla musiikillisesti todella hyvältä. Terhi Kokkosen ja hänen sisarensa Pauliinan duetot toimivat loistavasti. Pidin myös setin kappaleiden jakautumisesta levyittäin, ne menivät suunnilleen sen mukaan, miten paljon itsekin kustakin levystä pidän. Eli niiltä ensimmäisiltä kahdelta tuli vain yksi kappale kummaltakin, ja juuri niistä kappaleista onneksi pidän, heh. Ja kyllähän ne suosikit muiltakin levyiltä tulivat, ei ollut montaa sellaista, joita olisin jäänyt kaipaamaan. Bändi näytti myös viihtyvän lavalla, ja ainakin Terhi näytti positiivisesti yllättyneeltä yleisön reaktioista ja mukana laulamisesta. Välispiikkejäkin oli melko paljon, ne olivat kuitenkin pääasiassa melko lyhyitä. Suoraa kontaktia yleisöön niiden aikana ei paljoa otettu, ja muutenkin yhtye jäi aavistuksen verran etäisen tuntuiseksi. Tämä ei kuitenkaan keikasta nauttimista haitannut ollenkaan, lavakarismaahan SMG:n jäsenistä löytyy kuitenkin vaikka muille jakaa.

Hieman hämmentävä hetki koettiin lopussa, yhtyeen vetäessä kaksiosaisen encoren. Itse olin jo lähdössä narikkaa kohti Vieläkö soitan banjoa -biisin jälkeen, kun oletin ehdottomasti sen olevan viimeinen, mutta bändi palasikin takaisin soittamaan vielä kaksi kappaletta. Eipä haitannut, varsinkin Lopulta olemme kuitenkin yksin oli todella hieno kokemus kuulla, ja olisi kyllä harmittanut, jos sitä ei olisi soitettu ollenkaan.

Yleisesti ottaen olin tyytyväinen ja keikka täytti odotukset. Musiikillisesti oli loistavaa, ja varmasti tulee lähdettyä katsomaan uudestaankin, kun Turkuun ovat seuraavan kerran tulossa.

Setissä olivat nämä kappaleet, järjestyksestä en ole 100 % varma (muut keikalla olleet saavat korjata):

Se sitä ja se tätä
Huutelen pimeään
Valmis
Katu päättyy aurinkoon
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Tahdon uudet silmät
Uusi biisi, en muista nimeä, vaikka Terhi sen sanoikin...
Kaikki nuoret tyypit (cover)
Minne katosi päivät
100 km Ouluun
Casablanca
Lupaus kesästä
Takarivin pojille
Näin minä vihellän matkallani
Hölmö rakkaus
-------------------
Rakas Maria
Vieläkö soitan banjoa?
-------------------
Lopulta olemme kuitenkin yksin
Joisin viskin ja nousisin