Vuoden 2010 huhtikuussa kuolleen keulakuvansa Peter Steelen myötä loppunut Type O Negative teki merkittävän uran metallimusiikin saralla toimien innoittajana lukemattomille synkän melodista raskaampaa rockia soittaville yhtyeille. Erityisesti siksi tämä syksyinen klassikkolevy ansaitsee tulla nostetuksi esiin.
Type O Negativelle tyypilliseen tapaan October Rust alkaa parillakin humoristisella introlla ennen varsinaista aloituskappaletta, joka onkin heti yksi yhtyeen hienoimpia teoksia. Kauniin dramaattinen pianointro aloittaa Love You to Death -kappaleen, ja pian mukaan astuu Peter Steelen ainutlaatuinen, hyvin matalalta mutta voimalla tuleva lauluääni. Ensimmäisen säkeistön pätkän jälkeen tulevat bändille ominaiset surisevat kitarat myös mukaan. Koskettimilla on koko levyn ajan varsin suuri rooli soundimaailmassa, joka on yleisesti ottaen bändin aiempia levyjä ns. siistitympi. Komealtahan se kuulostaa, tälle levylle silotellummat soundit sopivat.
Vaikka meininki on nyt ehkä hieman vakavampaa kuin aiemmin, sanoituksissa Peter Steelen omintakeinen huumorintaju pääsee edelleen vähän väliä esille. Erityisesti se isoin hitti, My Girlfriend’s Girlfriend, on osoitus tästä, koska kovin monen muun sanoittajan ei voisi edes kuvitella keksivän ilmaisua “meat triangle”… Itsensä ottaminen vähemmän vakavasti on aina ollut yksi Typen rakastettavimpia puolia, koska tämä humoristisuus ei kuitenkaan heikennä musiikin laatua tai arvoa mitenkään.
Lyriikoissa käsitellään toki myös oikeasti vakavia aiheita, kuten poisnukkuneiden läheisten muistelua jouluna Red Water (Christmas Mourning) -kappaleessa, joka on myös sävellyksenä upea. Majesteettisen komea Wolf Moon on levyn loppupuolen helmi, vaikka sanoitukset käsittelevätkin häiritsevällä tavalla kuukautisverta. Kai tämä on samanlaista ironista gooteille naureskelua, kuten edellislevyn Black no. 1 ulos menemisen estävine juurikasvuineen. Välillä pelataan musiikin ja sanoitusten tunnelman kontrasteilla, koska Die With Me on musiikillisesti levyn kepeimmästä päästä leppoisan kuuloisten akustisten kitaroiden kera. Yleisesti ottaen levyn kappaleet pohjautuvat varsin pitkälti koskettimiin, joiden käyttö tällä levyllä on todella melkeinpä upeinta mitä olen kuullut.
Levyn päätyttyä doomahtavaan Haunted-kappaleeseen voi todeta, että October Rust on lukuisia loistavia, klassikkostatuksen ansaitsevia kappaleita sisältävä levy, mutta kuitenkin sisältää myös keskinkertaisempia teoksia. Esimerkiksi Neil Young -coveri Cinnamon Girl on kyllä tehty Typen kuuloiseksi ja on sinänsä onnistunut versio, mutta se jää tällä levyllä ainakin omasta mielestäni auttamattomasti niiden parhaiden kappaleiden jalkoihin. Tästä huolimatta kyseessä on ehdoton melankolisen metallimusiikin klassikko, joka ilmestyy soittolistalle ainakin näin syksyisin yhä uudelleen.
Tämä arvioteksti on julkaistu alun perin Musaston viikon levynä
Tulee melkein ikävä Type O Negativea. :D Hieno levy!
VastaaPoista