Kirjoitusinspiraatio iski, kun pääsin todistamaan tämän duon eilen livenä Turun Eurocultured-tapahtumassa. Rennon fiiliksen tuova musiikki sopi täydellisesti aurinkoisen syyspäivän tunnelmaan jokirannassa. Tutustuin Evan ja Manun musiikkiin ensimmäistä kertaa niinkin epätodennäköisessä yhteydessä kuin tv-mainosmusiikkina, kun heidän kappaleensa Feet in the Water oli AVA-televisiokanavan mainoksessa. Kappale kiinnitti huomioni heti ensimmäisestä kerrasta, ja oli pakko katsoa, että mikä oli esittäjä, etsiä kappaleen video youtubesta ja ottaa muutenkin selvää artisteista. Selvisi, että duon jäsenet ovat suomalais-ranskalainen pariskunta Eva Louhivuori ja Emmanuel Laudic, ja he olivat tulleet tutuiksi blogimaailmassa reissaamalla ympäri Eurooppaa ja tekemällä biisejä matkansa aikana. Biiseistä kuvaamansa videot he sitten laittoivat viikoittain blogiinsa.
17.8. he sitten julkaisivat ensimmäisen levynsä. Levyn avauskappaleena on tietysti Feet in the Water, joka on saanut käsittääkseni varsin paljon radiosoittoakin viime aikoina. Kappale on kerrasta tarttuva, kuulas ja kauniin melodinen. Huomaa heti, miten kahden hyvän laulajan äänet sopivat todella yhteen ja täydentävät toisiaan.
If Only alkaa puolestaan pianomelodialla ja jatkuu verkkaisella temmolla. Hyvän linjan voi todeta jatkuvan. All I Can See oli valittu seuraavaksi videobiisiksi, ja tässä kuullaan jo hieman sähköistäkin kitaraa. Muuten levyn musiikki painottuu pääasiassa akustisen kitaran ja koskettimien soittoon, ajoittain heitä säestävät basisti, rumpali ja sähkökitaristi. Kaikki kappaleet toimivat kuitenkin varmasti myös akustisena duettona esitettyinä, itse näkemälläni keikalla heillä oli rumpali mukana muutamassa kappaleessa.
Kappaleiden sanoitukset liittyvät rakastumiseen, matkalla olemiseen ja muuhunkin pohdiskeluun. Hold on tuo mukaan soitantoon hienon kuuloisia puhaltimia ja nousee upeaksi esitykseksi hyvän sävellyksenkin ansiosta. Myös Raise Your Head on todella kaunis kappale, alkaen pianomelodioista ja Evan herkästi tulkitsemista säkeistöistä, huipentuen kertosäkeessä. Mainittava on myös The Black Keys -coveri Lonely Boy, joka on muuta materiaalia rujompi esitys, mutta ei liikaa, siitä saadaan tehtyä sopivan omankuuloinen.
Eva ja Manu ovat saaneet tehtyä hyvän debyyttialbumin, toivottavasti jatkoa on luvassa. Itse toivoisin ilmaisuun ja kappaleiden välille lisää monipuolisuutta, koska uskoisin heidän osaamisensa ja tyylissään pysymisen kestävän vielä lisää kokeiluja ja rohkeampia musiikillisia ratkaisuja. Live-esiintyminen heillä on jo todistetusti oikein hyvällä tasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti