Koska nyt olisi tehtävänä kouluhommia, on täydellinen aika kirjoittaa vihdoin tästäkin keikasta ja vältellä niitä hommia tehokkaasti. Eli lähdin kaveriporukan kanssa Helsinkiin katsomaan Kamelotia, tosin itse olin ehkä enemmän innoissani tällä kertaa toisesta lämppäristä, Leaves' Eyesista. Heidän laulajansa Liv Kristine kun on ollut suosikki-naislaulajani metallimusiikissa jo vuosia, ihastuin hänen ääneensä välittömästi kuultuani Leaves' Eyesin Elegy-kappaleen joskus vuonna 2005. Kyseinen nainenhan on tehnyt pitkän musiikillisen uran oltuaan mukana Theatre of Tragedyn debyyttialbumilla jo vuonna 1995.
Kamelotiakin on tullut kuunneltua jo vuodesta 2006 lähtien muistaakseni. Yhtyeen Karma-levyä sain tuolloin kuunneltavakseni ja tykästyin kovasti. Tämän lisäksi olen kuunnellut varsin paljon heidän The Black Halo -levyään. Alkupään levyt ovat jääneet lähes täysin pimentoon, eikä uusin levy Ghost Operakaan ollut vielä kauhean tuttu, koitin kyllä tutustua levyyn lisää Spotifyn kautta ennen keikkaa.
No, siirryn nyt itse keikkoihin. Ensimmäisenä lämmittelijänä toimi ruotsalainen Amaranthe, jonka musiikille keksimme hauskan kuvauksen: euroviisumetalli. Kyseessä oli siis popahtavaa kolmen (!) eri laulajan voimin esitettyä kevyehköä metallia. Ihan tarttuvia kappaleita, mutta en usko, että niitä kovin montaa kertaa tulisi levyltä kuunneltua. Ihan pätevä lämppäribändiksi kuitenkin.
Tämän jälkeen oli vuorossa suuresti odotettu Leaves' Eyes. Liv Kristine saapui lavalla näyttävässä puvussa, kuten totuttua. Hänen miehensä, ja bändin toinen vokalisti Alexander Krull oli myös näyttävä ilmestys hiustensa puolesta, sen verran massiivisesta liuhuletistä on kyse. Keikka alkoi odotetusti uuden levyn ekalla biisillä Njord. Bändin lavasoundi oli hyvän kuuloinen, aluksi ehkä Liv Kristinen laulut eivät kuuluneet niin hyvin, mutta tilanne parani pian. Bändi soitti pääasiassa uuden levynsä materiaalia, ja huomasin keikan edetessä, että Liv käytti näissä kappaleissa enemmän korkealta vedettyä oopperalaulua, kuin matalampaa ja pehmeän kuuloista lauluaan, johon itse aikanaan juuri ihastuin. Ei sillä, että hänen korkeissa lauluissaan olisi valittamista, tuli vain mieleen. Yhtye sai yleisöäkin mukaan ihan kiitettävästi, käsiä sai pitää ylhäällä suuren osan keikasta. Vanhemmista kappaleista esitettiin ainostaan edellisen levyn hitti Elegy, joka itselleni oli ehkä keikan kohokohta, se kuitenkin on eniten kuuntelemani kappale Leaves' Eyesilta ja oli hienoa kuulla se viimein. Uuden levyn biiseistä suoraviivainen My Destiny, tarttuva Take the Devil in Me ja mahtipontinen Ragnarok toimivat mielestäni parhaiten. Yleisesti ottaen keikka oli kyllä odotuksen arvoinen.
Sitten tulikin pääbändi Kamelotin aika. Yhtye saapui yksi kerrallaan paikoilleen, mukana oli myös taustalaulajana Amaranthe-yhtyeen naislaulaja Elize. Sen kummemmitta puheitta keikka aloitettiin Ghost Opera-kappaleella, josta jatkettiin myös uudelta levyltä olevalla Eden Echolla. Laulaja Roy Khanin ääni kuulosti todella hyvältä, paremmalta kuin viime vuoden Sauna Open Airissa bändin edellistä kertaa nähdessäni. Mies jutteli välispiikeissään melko paljon ja muisti myös kehua Suomea ja suomalaisia tasaisin väliajoin. Yleisö hurrasi tietysti miehen puheille monta kertaa. Itse aivan eturivin tuntumassa olleena sain yhdessä vaiheessa myös kätellä Khania, joka oli kyllä mieleenpainuva kokemus, jolla voi vähän kehuskellakin aina joskus ;)
Kappaleita tuli useammalta eri levyltä eikä uusimpaan painotettu ylettömän paljon, mikä oli erittäin positiivista. Itse innostuin kunnolla 9. kappaleen kohdalla, kun soimaan alkoi The Black Halo -levyn kappale When the Lights Are Down. Kosketinsooloilun jälkeen jatkettiin toisella tämän levyn kappaleella, joka sattui olemaan oma Kamelot-suosikkini The Haunting (Somewhere in Time), joten olin luonnollisesti varsin fiiliksissä. Tätä kappaletta bändi ei Saunassa soittanut, joten kuulin sen livenä ensimmäistä kertaa. Varsinainen setti päättyi Rule the Worldiin ja Karma-levyn Forever-kappaleeseen, jonka kitaramelodia sai taas aikaan kylmät väreet hienoudellaan. Encoressa kuultiin ensin kappaleet Black Halo ja Seasons End. Tämän jälkeen oli luvassa todelliset hitit, kun ensin soitettiin Karma, joka on ensimmäinen Kamelotilta kuulemani kappale, ja todella hieno biisi onkin. Viimeisenä arvasikin jo mitä oli tulossa, kun kaksi ylimääräistä rumpua roudattiin lavalle. Oli March of Mephiston aika. Tämä biisi tappoi niskat ja äänen kyllä lopullisesti viimeisenä niittinä. Keikan loputtua tuli jäätyä eturivin lähelle kärkkymään, niin sain vielä settilistankin kaverini avustuksella :)
Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut keikkamatka, eikä haitannut pahemmin vaikka kotona olikin vasta neljän jälkeen aamuyöstä... Tällaiseen määrään hyvää livemusiikkia yhden illan aikana ei voi olla tyytymätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti