Stella - Jokin on muuttumassa

Stellan uusin levy taitaa olla mielestäni paras tänä vuonna toistaiseksi julkaistu levy. Tämä tuli itselleni varsin puun takaa, vaikka olin kyllä pitänyt niistä muutamasta hittikappaleesta, jotka yhtye on aiemmin julkaissut. Enempää yhtyeeseen ei kuitenkaan ollut tullut tutustuttua. Kun Jokin on muuttumassa oli julkaistu, arviot levystä olivat kuitenkin mielenkiintoisia, sillä vertaukset joissakin musiikkimedioissa olivat varsin korkealle kurkottavia.

Suomirockin kentällä Stella on ollut ehkä jonkinlainen outolintu, jota suuret massat eivät ole löytäneet, vaikka kultalevyjä onkin tullut. Yhtyeessä on aina ollut jotakin hieman erilaista, sen sanoitukset ovat melko omintakeisia ja laulaja Marja Tahvanaisen laulusoundi sekä maneerit tunnistettavia. Uutta Jokin on muuttumassa -levyllä taitavat olla proge- ja indie rock -vaikutteet ja se, ettei levyltä löydy samalla tavalla kerralla iskeviä hittejä kuin aikaisemmilta. Sanoitukset käsittelevät aika paljon kolmekymppisille bändin jäsenille luonnollisesti läheisiä aiheita, on lasten saamista ja perhe-elämää. Liian arkisia tekstit eivät silti ole.

Sunnuntai ja hidas sää aloittaa levyn seestyneesti ja mielenkiintoisilla melodioilla. Kadun suurin talo on loistava kappale, kitaramelodiat ovat upeat ja kappale on melodioiltaan muutenkin kaunis, myös sanoitukset ovat koskettavat. Vaaran päällä jatkaa myös laadukasta linjaa, melodiat jäävät salakavalasti mieleen ja erityisesti kertosäke, jossa on käytetty myös mieslaulua, ansaitsee erityismaininnan. Kesän heinä on hiljaa hetken onkin sitten se progeilevin kappale, jota on kehuttu hurjasti arvosteluissa, ja onhan se hieno teos, vaikka ei omaksi suosikikseni levyltä olekaan noussut.

Lopuista kappaleista mainita pitää ensimmäinen sinkkukappale Kutsumattomat vieraat jääkää kotiin, josta tulee vahvasti mieleen Arcade Fire erityisesti kertosäkeen kuoro-osuuksien takia. Hän ei ole täällä puolestaan esittelee bändin musiikin rankempaa puolta kitarariffien osalta, jonkinlainen soolokin taisi löytyä. Karhu toimii hienosti lähes akustisena päätösballadina.

Jokin on muuttumassa on kyllä saanut itseni koukutettua täysin, tästä taitaa tulla minulle tämän kesän SE levy. Stella on kehittynyt ainakin itselleni mieluisaan suuntaan, mahtavaa olisi myös päästä bändi livenä näkemään, harmittaa kun jouduin missaamaan Turun keikan viime viikonloppuna. Aion kyllä napata kirjastosta nyt myös bändin aiemmat levyt kuunneltavaksi, sen verran vaikuttunut olen yhtyeen osaamisesta.

Katatonia - Viva Emptiness

Katatonia on ruotsalainen metallibändi, joka ollut toiminnassa nyt 20 vuotta. Aluksi bändi soitti jonkinlaista doom- ja black metalin yhdistelmää, jota myös dark metaliksi on joissakin yhteyksissä kutsuttu. Vuoden 1996 kakkoslevyllään Brave Murder Day yhtyeen musiikki oli muuttunut omaleimaisemmaksi: kitarariffit olivat synkkiä ja karuja, mutta samalla kauniita. Musiikki oli yleisesti ottaen edelleen aggressiivista, Opeth-yhtyeen Mikael Åkerfeldtin laulaessa murinalaulut levylle. Tästä eteenpäin Katatonian musiikki alkoi muuttua kevyemmäksi levy levyltä Jonas Renksen siirryttyä rumpalin paikalta laulamaan puhtaita lauluja. Vuoden 2001 Last Fair Deal Gone Down -levyllä yhtyeen musiikki ei oikeastaan ollut enää edes metallia, vaan melankolisen tunnelmallista rock-musiikkia.

Vuonna 2003 ilmestyneellä Viva Emptiness -albumilla bändi oli löytänyt jälleen raskaamman vaihteen. Oma ensikosketukseni Katatoniaan tuli juuri tällä kehutulla albumilla, jolla vallitsee koko kestonsa ajan omanlaisensa kiehtova tunnelma. Raskas ja jyräävä aloitusraita Ghost of the sun iskee vasten kuulijan kasvoja välittömästi vieden mukanaan levyn maailmaan. Musiikki luo harvinaisen vahvasti sitä tunnelmaa, joka välittyy levyn kansitekstien synkähköstä kaupunkikuvasta. Karua, mutta myös kaunista. Levyyn ei ollut aluksi helppo päästä sisälle, sillä kyseessä eivät ole ensikuuntelulla mieleen jäävät, tarttuvat melodiat, vaan kappaleet jäävät vaivihkaa päähän pyörimään.

Evidence on monesti todettu levyn hittikappaleeksi, se osoittaa myös miten monialaisesti Jonas Renkse kappaleet tulkitsee. Upea ääni sopii täysin raskaampiinkin osiin, vaikka laulu ei olekaan enää aggressiivisen kuuloista. A Premonition tarjoaa hengähdyshetken ollen rauhallisempi, koskettimien hallitsema kappale. Myös akustinen Omerta tuo kevyen ja lohdullisen tuulahduksen ennen levyn päättävää instrumentaalia. Levy leikittelee paljon rankempien osuuksien ja rauhallisempien suvantokohtien kontrasteilla, erityisesti kappale Wealth terävästi hyökkäävine kitaroineen.

Viva Emptiness on hieno ja tunnelmallinen metallilevy, joka tempaisi ainakin itseni Katatonian maailmaan ja yhtyeen faniksi lopullisesti. Levy ei ole valmiiksi pureskeltu, vaan vaatii ensin totuttelemista kuuntelijalta, mutta kun se iskee, paluuta ei ole.

Viva Emptinessin jälkeen Katatonia on julkaissut levyt The Great Cold Distance ja Night is the New Day.

Teksti on alunperin kirjoitettu Viikon levyksi Musastoon.