Kuukauden biisit 4/2016

The Hearing - Backwards

Huomasin Twitterissä hehkutusta The Hearingin juuri ilmestyneestä Adrian-albumista ja päätin ottaa levyn kuunteluun. Sitten havaitsin, että sinkkuna ja videon kera julkaistu Backwards-kappale oli tarttunut omalle Spotify-soittolistalleni jo aiemmin, todennäköisesti kuunneltuani jotakin uutuuslistaa. Mainio kotimainen elektropopin tekijä osaa säveltää ovelan kiinnostavia melodioita ja tuotanto on huippuluokkaa. Monikerroksinen musiikki on täyttä juhlaa korville ja ansainnut ylistyksensä. Adrian pärjännee myös vuoden kotimaiset levyt -äänestyksissä, sillä sen muutkin biisit ovat vahvoja.





Susanne Sundfør - Accelerate

Edellistä artistia on verrattu tähän norjalaisnimeen, joka on tullut usein vastaan ja olenkin ensimmäiseksi tykästynyt hänen yhteistyökappaleisiinsa M83:n ja Röyksoppin kanssa. Sundførin omista kappaleista synkeämpiä sävyjä sisältävä Accelerate kehutulta Ten Love Songs -albumilta on viime aikoina kolissut aivan uudella tavalla. Hyvä dramatiikan rakentelu hienoon kertosäkeeseen kulkiessa ja vaihtelevuus biisin sisällä (esim. vimmaiset urunsoittelut!) ovat tehokas resepti tällä kappaleella.

Start the car, don't look back, accelerate
This must be paradise, cause we can't fake
It's too late, it's too strong
It's all we got, it's the siren song

Pet Shop Boys - The Pop Kids

Synapopklassikkoyhtye on edelleen hyvässä vedossa. Tutut elementit kuten tarttuvuus, tanssittavuus ja hienoinen melankolia ovat PSB:n Super-levyn singlekappaleella edelleen olemassa ja hyvinvoivia. Koko huhtikuussa ilmestyneeseen levyyn enemmän perehtynyt kaverini totesi tämän olevan ainoa selkeä hittikappale muiden ollessa enemmän tunnelmointia. Hyvää ja varmasti monelle samastuttavaa jatkumoa upean yhtyeen tuotantoon biisi ainakin on.

They called us the Pop Kids
’cause we loved the pop hits
and quoted the best bits
so we were the Pop Kids
I loved you

Kent - Dom Som Försvann

Kaverini soitti minulle tätä tykästymäänsä kappaletta Kentin vuoden 2005 The Hjärta & Smärta EP:ltä ja aikaisemmin ohi korvieni kulkenut kappale osui itseenikin jämäkästi. Kappaleen riffistä tulee mieleeni jopa Katatonian tuotanto jostakin Discouraged Onesin ja Tonight's Decisionin ajalta, mikä ei ollut ensimmäinen odottamani mielleyhtymä Kentin kappaleelta. Vertaus kertoo paljon tunnelmasta, jota täydentävät vielä lapsikuorot useassa kohdassa biisiä. Dom Som Försvann on todellinen helmi tämän uraansa valitettavasti lopettelevan yhtyeen komeassa diskografiassa.

Kom låt oss gå härifrån
Låt oss resa någonstans
Resa långt härifrån
Låt oss bli dom som försvann

Kuukauden biisit 2/2016

Kiinnostavia uutuuksia on helmikuussa ilmestynyt ja Suomi saanut UMK-finaalin myötä hyvän euroviisuedustajan, onnea Sandhja kappaleensa Sing it Away kera! Kuukauden biisessä on nyt tuoreita kappaleita omaperäisiltä naisartisteilta sekä viimevuotinen hittikappale, jonka löysin vasta tämän vuoden puolella. Musiikin yleislinja näyttää muotoutuneen postauksessa balladimaiseksi.

Juulia - Huomenna mä meen

Juulia ilmestyi suomalaiselle musiikkikentälle viileänmodernilla Vakavaa-kappaleella. Toinen single on myös hidastempoista elektropoppia, mutta on edellistä synkempi ja kertoo päättymässä olevasta suhteesta. Kappale on tyyliltään hyvin jännittävä: autotunea käytettiin jo edellisellä sinkulla, mutta tässä sitä on varsinkin kertosäkeessä niin paljon, että en pysty kuvittelemaan miten tätä voisi laulaa livenä. Juulian musiikissa on myös jotakin mielenkiintoisella tavalla omanlaista, ehkä herkkyyttä, ja artisti onkin kertonut ammentavansa musiikkiinsa suoraan omasta elämästään.

Rehellisyys on tulos muotiin taas ja
tiedän et tää on sulle raskasta ja
ei voi valita ketä rakastaa

Bat For Lashes - I Do

Yllätyin pari päivää sitten siitä, että Bat For Lashesilta on taannoin ilmestynyt uusi biisi! Vain vähän yli pariminuuttinen I Do on herkän minimalistinen ja tarjoaa jälleen yllätyksen levyn ensimmäisenä sinkkuna. Eipä tästä todennäköisesti voi vielä sanoa mitään levyä ajatellen, kuten ei myöskään edellislevyltä ensimmäisenä julkaistusta Laurasta voinut. On kiva kuitenkin kuulla Natashan ääntä uudessa omassa kappaleessa taas.

Tomorrow you will ask me if I do
Know that the sorrow will drop away
Like June, from a flower in bloom

FKA twigs - Good to Love

Spotifyhin näytti ilmestyneen uusi biisi myös FKA twigsilta samana päivänä kuin Bat For Lashesilta, ja tämänkin huomasin pari päivää sitten. Yhtäläisyyttä on myös siinä, että kappaleen linja on varsin vähäeleinen. Good to Love on slovari, joka hivelee korvaa artistin tuotannolle totuttuun tapaan. Tätä tulee varmasti fiilisteltyä kevään aikana aina silloin, kun kaipaa tunteellista tunnelmointia. Ja välillähän sitä kaipaa.

Make my body come alive
I've got a right to hurt inside
So will you hold me while I cry?
And let me lay against your side
So let me love
It's good to love, it's good to love
Just let me love
It's good to love, it's good to love

Lukas Graham - 7 Years

Tanskalaisen soul pop -yhtyeen kappale on nostanut heidät maailmalla tunnetuksi viime vuonna. Itse törmäsin siihen vasta vuodenvaihteen jälkeen viime vuoden parhaimmiston listauksissa. Todella hieno ja elämänmakuinen kappalehan 7 Years on, ja alkuvuoden aikana olen paljon sitä kuunnellut. Etunimistään yhtyeelle nimen lahjoittanut Lukas Graham Forchhammer laulaa tunteisiinkäyvästi ja tuo musiikkiin hyvin omanlaistaan soundia, jonka ansiosta se erottuu. Biisinkirjoitustaitoakin porukalla tuntuu olevan.

I always had that dream like my daddy before me
So I started writing songs, I started writing stories
Something about that glory just always seemed to bore me
‘Cause only those I really love will ever really know me

Kuukauden biisit 1/2016

LCMDF - Rookie

I'm so done with the metal scene
I'm so done with the dudes who think they're better than me

rävähtää käyntiin LMCDF:n kappale, joka on kiivennyt jo soittolistoillekin. Haastatteluissa on todettu, ettei lyriikanpätkässä konkreettisesti hyökätä metalliskeneä vastaan vaan miesten ylivaltaa musiikkibisneksessä. Syntikkapainotteiseksi elektropopiksi kappale on räväkkä ja se myös tarttuu päähän todella tehokkaasti. Rookiella on potentiaalia nousta Kemppaisen sisarusten isoimmaksi hitiksi tähän mennessä. Ainakin viime vuonna julkaistu, The Guardian -lehden pop playlistilla noteerattu Fooled on jo nyt ohitettu Spotify-kuunteluiden määrässä.

That's why I'm here, you know

Mira Luoti - Pinnan alla

PMMP:n laulajista myös Mira Luoti on aloittanut soolouransa. Hän julkaisi melkein heti vuoden alussa Pinnan alla -kappaleensa, jota ilmeisesti oli myös valmisteltu varsin pinnan alla, niin yllättäen biisin julkistus tuli. Seesteinen kappale oli myös tyyliltään varsin yllättävä, Luodilta olisi odottanut rokimpaa ilmaisua, mutta kappale on hienosti tehty ja miellyttävää kuunneltavaa. Biisin on tuottanut Arto Tuunela ja siinä onkin kuultavissa myös jotain hieman pariisinkevätmäistä. Tulevaa levykokonaisuutta jäämme Mira Luodiltakin mielenkiinnolla odottamaan.

ollaan yö rannalla
voidaan katsoa tähtiin
pimeys meitä ohjaa
veden pinnan alla
mä laitan sun silmät kii
päästän kohti pohjaa

Coska - Jupiter

Tähän kappaleeseen törmäsin Slow show -blogissa. Tyylilajina on jälleen minuun mitä sopivimmin kolahtava tunnelmallinen syntikka/elektropop. Herkän melodisessa biisissä on kaikki kohdallaan sopivaa dramatiikkaa myöten, ja Jupiter innosti tutustumaan myös Coskan aikaisempaan tuotantoon. Selvisi, että kyseessä on suomalainen duo, jonka muodostavat Manna Borg ja Robert Engstrand. Kyseessä on mainio löytö, jonka tekemisiä aion seurata jatkossa tarkasti.





Femme En Fourrure - Smell

Tässäkin on uusi tuttavuus, jonka suomalaisuus tuli yllätyksenä! Löysin Femme En Fourruren Spotifyn viikottaisten suositusten kautta, ja jotenkin ei tullut mieleenkään, että kyse voisi olla kotimaisesta yhtyeestä. Mielenkiintoista elektronista musiikkia, jota tekijät itse kuvailevat: "Music made for DJs and catwalks; also: for nightly promenades and oceanside sexin’." Kiehtovaa äänimaisemaa joka tapauksessa luovat.

i love the smell of me
on your chair and on your lip
i love the smell of me
in the chapel where you rest

Bonus:
David Bowie - Rebel Rebel

Yleensä kuukauden biiseissä on kappaleita neljä, mutta nyt tuntui hyvin tärkeältä ottaa mukaan myös jokin 10. tammikuuta edesmenneen David Bowien klassikoista. Viime aikoina kuolleista suurista muusikoista Bowie oli tullut itselleni läheisimmäksi. Innostuin hänen musiikistaan paljon muutama vuosi sitten ja luin tuolloin myös suurimman osan Marc Spitzin hänestä kirjoittamasta elämäkerrasta. Jostain syystä juuri Rebel Rebel sai minut herkistymään eniten kuunnellessani Bowien musiikkia hänen kuolemansa jälkeisenä päivänä. Tämä vuoden 1974 Diamond Dogs -levyllä julkaistu riehakkaan terävien kitaroiden eteenpäin viemä kappale ehkä tiivistää minulle jotakin olennaista Bowiesta, ja onhan biisi yksinkertaisesti todella kova. Ei vain musiikkimaailma vaan koko kulttuurimaailma hyvin laajasti käsitettynä menetti suuren ikonin Bowien myötä.

You've got your mother in a whirl
She's not sure if you're a boy or a girl

Hey babe, your hair's alright
Hey babe, let's go out tonight
You like me, and I like it all
We like dancing and we look divine

Kuukauden biisit 11-12/2015

Palataan vielä vuoden 2015 kuunteluihin marras- ja joulukuun osalta. Lokakuun biiseissä oli vain uutuuksia, mutta näissä ei, vaan kappaleet ovat hieman vanhempia. No, muutaman viime vuoden ajalta kaikki ovat kuitenkin.

Golden Fable - Always Golden

Tämä Pohjois-Walesista kotoisin oleva yhtye tekee hauraan kaunista musiikkia. Always Golden on hieno esimerkki heidän luomastaan kiinnostavasta äänimaisemasta, joka on tässä tummasävyistä mutta ei liian masentavaa. Rebecca Palinin laulu on eteerisyydessään upeaa kuunneltavaa. Herkkä pianonsoitto on täydellinen lopetus kappaleelle. Always Golden on Golden Fablen vuonna 2012 ilmestyneeltä debyyttialbumilta Star Map.

Our bond won't be broken,
We are always golden,
And we will stand tall,
(We will stand our ground, we will stand so firm)

Haloo Helsinki - Vihaan kyllästynyt

Viimeinen vuotta 2015 käsittelevä postaus kaipasi mielestäni tätä kappaletta hyvin olennaisesti. Haloo Helsingin lokakuussa 2014 ilmestyneellä albumilla oleva kappale osoittautui ajankohtaisemmaksi kuin kukaan tuolloin osasi arvata, mikä tässä kohtaa on hieman ikävää. Biisi on toiveikas ja sanomansa mukaisesti rauhallinen, bändin melodiantaju tulee jälleen hyvin esiin.

Mitä elämä tuo,
se tulkoon minun luo,
Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo
Me ollaan samaa tuhkaa,
samaa kevyttä ilmaa,
Joten rauha nyt,
tää maailma on vihaan kyllästynyt

Of Monsters And Men - Human

Islantilaisyhtyeen kappale on viime vuonna ilmestyneeltä levyltä ja se jatkaa sopivasti postauksen edellisessä kappaleessa välitettyä ihmisyyden sanomaa. Of Monsters And Menin viime kesänä ilmestynyt Beneath the Skin on ollut hieman hitaammin avautuva kuin debyytti, mutta tämä tuntuu osoittautuvan hyväksi asiaksi kappaleiden kuuntelukestävyyden osalta. Nyt tuntuu siltä, että yhtye on tehnyt kakkoslevyllä rohkeita mutta erittäin hyviä ratkaisuja tunnelmallisen popmusiikkinsa kanssa. Erityisesti Human onnistuu hiipien koskettamaan syvältä.

Cage me like an animal
A crown with gems and gold
Eat me like a cannibal
Chase the neon throne

Breathe in, breathe out
Let the human in
Breathe in, breathe out
And let it in
Plants awoke and they slowly grow
Beneath the skin
So breathe in, breathe out
Let the human in

The Weeknd - Can't Feel My Face

Kappaletta hehkutettiin paljon vuoden päätteeksi erilaisissa parhaat biisit -listauksissa, mutta minulle se ei ensin sanonut mitään, artistista olin kyllä kuullut puhuttavan. Totta kai kellot soivat sitten kun biisin tarkoituksella kuuntelin, sillä tämä on niitä joilta ei voinut 2015 välttyä. Viime viikolla eräs päivä olin tosin jo aivan hermona siitä, että päätin tätä alkaa kuunnella, kun jämähti korvamadoksi sen verran pahasti. Silti jatkan mielellään biisin kuuntelua myös vuoden 2016 puolella, Can't Feel My Face on niin kova pophelmi ja sen melodiat suorastaan ilotulitusta. Kanadalainen R&B-artisti teki sillä ansaitun suuren läpimurron.

And I know she'll be the death of me, at least we'll both be numb
And she'll always get the best of me, the worst is yet to come
But at least we'll both be beautiful and stay forever young
This I know, (yeah) this I know

M83 feat. Susanne Sundfør - Oblivion

Samannimisen leffan soundtrackille tehty Oblivion on amerikkalaisen elektronista popmusiikkia tekevän yhtyeen ja norjalaisen laulaja-lauluntekijän yhteistyötä ja mennyt minulta ilmestymisensä aikaan (2013) täysin ohi. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, biisi on M83:n hienoin teos Midnight Cityn jälkeen. Balladinomainen kappale tukeutuu vahvoihin naisvokaaleihin, mutta myös musiikkitaustaan on löydetty komeita ratkaisuja jousien ja torvien myötä.

Breathe in the light
I'll stay here in the shadow
Waiting for a sign, as the tide grows
Higher, and higher, and higher

And when the nights are long
All those stars recall your goodbye, your goodbye

White Lies - Big TV

Törmäsin biisiin Spotifyn viikoittaisissa suosituksissani, mutta on ihme etten ole tähänkään yhtyeeseen havahtunut aiemmin. White Liesia on verrattu mm. Editorsiin, Interpoliin ja The Killersiin, joista pidän kovasti. Melankolista post-punkin genreen sijoitettua rockia soittava bändi herätti kuitenkin huomioni heti ensikuulemalta. Laulaja Harry McVeighin syvä ääni luo heti mielleyhtymiä genren suuriin nimiin. Yhtyeen soitannossa tuntuu olevan jotakin omaperäistä, sillä mielenkiintoni tämäntyyliseen musiikkiin heräsi Big TV:n myötä pitkän tauon jälkeen.

Alone, I feel alone
When I'm living in a building
Like a tooth at heaven's throat

True, it's a beautiful view
But you know they're gonna set it on fire
When they feel like something new

Vuoden biisit – ulkomaisten top 5

Years & Years – King

"Kingiin on melko vaikea ollut olla törmäämättä, ja kappale saikin aikaan huimaa yhteislaulua Flow'n sinisessä teltassa. – – King on ollut elokuun korvamato itselläni ilman, että biisiin on kyllästynyt oikein yhtään. Kyseessä on aivan timanttinen elektropoplaulu." -Kuukauden biiseissä 8/2015

"Tuo uskomattoman toimivan kosketinmelodian johtama suorastaan euforinen poptimantti lienee itselleni (syksyn kovista julkaisuista huolimatta) tämän vuoden ykköskappale" -Years & Yearsin Communion-levyn arviostani Levyhyllyt-blogissa

Florence + The Machine – What Kind of Man¨

"Kappale alkaa herkästi, ja ajattelin jo, että julkaiseeko Florence ensimmäisenä sinkkuna balladin, mutta sitten ne kitarat tulevat ja meininki rävähtää rokimmaksi. Mieletöntä ja hienoa. Uudenlaistakin." -Kuukauden biiseissä 2/2015

CHVRCHES – Leave A Trace

"The Bones of What You Believe -levyn kova taso näyttää jatkuvan tulevallakin, vaikka musiikin tyyli onkin muuttunut. Ei kuitenkaan ollenkaan huonompaan, musiikin elektronisuus on viety mielenkiintoiseen suuntaan. Hienot melodiat ovat onneksi edelleen tallella." -Kuukauden biiseissä 5-7/2015

Grimes – Flesh Without Blood

"Marraskuun 6. ilmestyneen levyn avaussinkkua Flesh Without Blood on tullut popitettua innolla sen ilmestyttyä viime kuun lopulla. – – Grimesin tapa yhdistää erilaisia kokeilujaan ja kikkailujaan melodisempaan menoon on se, joka minua hänen musiikissaan on aina viehättänyt eniten." -Kuukauden biiseissä 10/2015

Tove Lo – Talking Body

"Itse en ennen festariesiintymistä ymmärtänyt biisin olleen niin iso hitti, ja ajattelin että monen tietoisuus esiintyjästä koostui edelleen lähinnä Habits (Stay High) -kappaleesta, mutta onneksi hänen mainion Queen of the Clouds -ensilevynsä muutkin biisit ovat saaneet huomiota. Hyvää poppia ja tuhmahko sanoitus on hitin ydin tälläkin kertaa, ja kaava toimii kappaleessa juuri oikealla tavalla potkien." -Kuukauden biiseissä 8/2015

Vuoden biisit – kotimaisten top 5

Vesala – Tequila

"Paula Vesala lähti soolouralle tipauttamalla artistinimestään etunimensä ja julkaisemalla valtavan hyvän popbiisin, joka lunasti lahjakkaan tekijän pitkäaikaisen fanin odotukset kerralla. Kauneutta piisaa sekä sävellyksessä että sanoissa, välillä vihellellään. Lyriikoistakin löytyy itselleni valtavasti samaistumispintaa juuri nyt." -Kuukauden biiseissä 10/2015

Mariska – Sotilaat

"Sotilaat yllätti uudemman kerran, se onkin nimittäin tummaa elektropoppia iskevän sanoituksen kera. Kappale hurmasi tehokkaasti heti ensi kerrasta. Mariskan muuntautumiskykyä voi vain ihailla." -Kuukauden biiseissä 9/2015

Iisa – Yöllä uimarantaan

Vaikka Polulta harhaan onkin yksi tämän vuoden elämäni soundtrackille kuuluvista kappaleista, kuten heinäkuun lopussa totesin, on Kukaan ei oo kenenkään -levyn avausraita Yöllä uimarantaan kauniissa levollisuudessaan kuitenkin levyn paras hetki.

Nightwish – Edema Ruh

"Mistään tunkkaisesta menneiden muistelusta ei todellakaan ole kyse, vaan kappale on samalla myös tuoreen kuuloinen. Kuin vanhan rakkaan ystävän tapaaminen pitkästä aikaa: huomaat hänen muuttuneen, mutta se ei haittaa, se sopii hänelle." -Nightwishin Endless Forms Most Beautiful -levyn arviosta

Chisu – Tähdet

Chisu julkaisi levyllisen kylmän viileää, kauniisti tunnelmalmoivaa musiikkia (okei, lukuun ottamatta pöyristyttävää Ihana-kappaletta) ja Polariksen parhaaksi hetkeksi nousi mielestäni tämä sävelmä kaikessa voimassaan.

Years & Years -tekstini musiikkikirjastojen Levyhyllyt-blogissa

Suomalaisten musiikkikirjastojen valtakunnallista Musiikkikirjastot.fi-sivustoa toimittava kollegani kysyi minua kirjoittamaan sivuston blogiin levyvinkin. Innostuin tietty ideasta ja päätin kirjoittaa Years & Years -yhtyeen Communion-albumista. Teksti ilmestyi Levyhyllyt-blogissa eilen ja se on luettavissa kokonaisuudessaan sieltä otsikolla Years & Years: Communion - nykypäivän syntikkapopin helmi.

Kuukauden biisit 10/2015

Tällä hetkellä mahtavia uutuuksia tulee niin kovaa tahtia, että viime kuun ykkösbiisit ovat vain ja ainoastaan niitä!

Vesala - Tequila

Paula Vesala lähti soolouralle tipauttamalla artistinimestään etunimensä ja julkaisemalla valtavan hyvän popbiisin, joka lunasti lahjakkaan tekijän pitkäaikaisen fanin odotukset kerralla. Kauneutta piisaa sekä sävellyksessä että sanoissa, välillä vihellellään. Lyriikoistakin löytyy itselleni valtavasti samaistumispintaa juuri nyt. Kasvavan kappaleen vauhti kiihtyy edetessään ja toivon samaa myös Vesalan soolomateriaalin kohdalla: räväkämpää olisi myös mahtava kuulla, vaikka tämä balladimainenkin meno toimii timanttisesti. Fanipoika kiittää ja kumartaa odotellen kuumeisesti lisää!

Kalliot suojaa mua
kun mä tahdon rakastaa sua
Lauluihin valaiden
ja sun kainaloon nukahtaen
Luottaen lepäämään
vahingoitettu jää
Kätes sun vielä mua silittää

Adele - Hello

Tätähän ei vaan voi sivuuttaa, Adelen uuden biisin julkaisu on aina nykyään sen tason ilmiö musiikkimaailmassa, ja parasta on, että se on nyt näin hieno. Riipaiseva vähäeleisen pianon kuljettama balladi, näitähän Adelella on ollut, mutta tämä ei ole mikään uusi Someone Like You, vaan nousee myös edetessään mahtipontisempiin sfääreihin, ja miten upeasti sen tekeekään. Rakastan myös "I'm in California dreaming..."-kohtaa, jossa tulee samalla viittaus popmusiikin historiaan, sillä itse ainakin ajattelin tässä kohtaa ensimmäisenä Beach Boysia, heh. Uusi albumi julkaistaan 20. marraskuuta.

Hello, can you hear me?
I'm in California dreaming about who we used to be
When we were younger and free
I've forgotten how it felt before the world fell at our feet

There's such a difference between us
And a million miles

Grimes - Flesh Without Blood

Hypätään indiempään osastoon Grimesin myötä. Marraskuun 6. ilmestyneen levyn avaussinkkua Flesh Without Blood on tullut popitettua innolla sen ilmestyttyä viime kuun lopulla. Levykokonaisuutta en ole vielä ehtinyt ottaa parissa päivässä haltuun, mutta havaintona on, että tämä kappale on sieltä suoraviivaisemmasta ja tarttuvammasta päästä, kuten ykkössinkuilla tietysti on tapanakin. Grimesin tapa yhdistää erilaisia kokeilujaan ja kikkailujaan melodisempaan menoon on se, joka minua hänen musiikissaan on aina viehättänyt eniten.

You claw, you fight, you lose
Got a doll that looks just like you
Remember when we used to say
"I love you" almost every day
I saw a light in you
Going out as I closed our window
You never liked me anyway

MØ - Kamikaze

Tämä oli puolestaan sellainen uutuus, joka aiheutti ensimmäiseksi lähinnä hämmennyksen eikä varauksetonta ihastusta. MØ oli tehnyt aivan uudenlaisen kappaleen, josta hänet kyllä tunnistaa, mutta silti tyylin muutos vaati totuttelua. Aloin hänet livenä nähneenä heti miettiä keikkoja, että miten tämä toimii siellä, ja ehkä tällaiselle rennosti ottavalle tanssahtelullekin olisi paikkansa ja suvantovaiheensa. Silti toivoisin uudelta materiaalilta kovasti myös niitä yleisön hyppimään räjäyttäviä tehobiisejä, jonka aikana laulaja crowdsurfaa. Olen kyllä huomannut lämpeneväni Kamikazellekin kuuntelujen myötä.

You say you want
Someone to be wasting your time
Well I am your partner-in-crime, boy
You should fly away with me
Saturday night
Was never really meant to do right
So come on, feed the meat to the tiger
We need to get in too deep

Kuukauden biisit 9/2015

Mariska - Sotilaat

Mariskan uuden levyn ensimmäinen single Itserakkausjuttuu ilmestyi kesän alussa ollen hyvin piristävä ja räppiä jälleen Mariskan musiikkiin tuova kappale, mainio kesähitti siis. Äskettäin julkaistu Sotilaat yllätti uudemman kerran, se onkin nimittäin tummaa elektropoppia iskevän sanoituksen kera. Kappale hurmasi tehokkaasti heti ensi kerrasta. Mariskan muuntautumiskykyä voi vain ihailla ja on hyvin kiinnostavaa nähdä, millaisen levykokonaisuuden hän saa näistä aineksista koottua. En ole kertaakaan aiemmin odottanut Mariskan uutta levyä näin innostuneena, hän on kahdella uusimmalla kappaleellaan tehnyt räjähtävän paluun kotimaisen popmusiikin kiinnostavimpien seurattavien joukkoon.

Kuin sotilaat
me rakkautemme raunioissa rämmimme
toisemme raatelemme
niin kuin sotilaat
kiväärit olkapäillä
katkeruuden pettämillä kevätjäillä

Sia - Alive

Sia julkaisi tulevan This is Acting -levynsä ensimmäisen singlen, joten se oli tietysti tapaus. Kirjaamani ensireaktio oli, että kappale on "jännä yhdistelmä soulahtavaa menoa ja ison luokan powerballadia." Alive on kirjoitettu yhdessä Adelen kanssa ja se oli alun perin menossa Adelen kolmannelle albumille. Yksinkertaisesti pianolla alkavasta kappaleesta ei puutu dramatiikkaa heti säkeistön ensi tahdeista lähtien. Jatkuvasti kasvaen edetään "I'm still breathing"-hokemaa sisältävän pre-choruksen kautta kertosäkeen "I'm alive"-revittelyyn ja sitä revittelyä todella riittää, voimalla ja tunteella. Vaikka kuuntelen mielellään Siaa venyttämässä äänensä kapasiteettia äärirajoille, tässä sen toistaminen ei ehkä palvele tarkoitustaan tarpeeksi hyvin, joten vähempikin riittäisi. Kokonaisuudessaan kyseessä on kyllä komea, mieltä nostattava kappale.

I had a one way ticket to a place where all the demons go
Where the wind don't change
And nothing in the ground can ever grow
No hope, just lies
And you're taught to cry in your pillow
But I'll survive

Ella Henderson - Glow

Tämä kappale onkin sitten vähän vanhempi, melkein tarkalleen vuosi sitten julkaistu. Ella Henderson on brittiläinen poplaulaja, joka on tullut tunnetuksi nähtävästi X Factor -ohjelman kautta. Törmäsin tähän kappaleeseen muistaakseni jollakin Spotify-listalla. Henderson laulaa hienosti ja äänessä on vahvaa tunnetta. Glow pitää sisällään erityisesti kauniita melodioita ja sopivasti myös mahtipontisuutta sekä tummempaa lähestymistapaa. Tummasävyinen elektroninen pop jatkaa selkeästi voittokulkuaan eniten kuuntelemani musiikin joukossa, heh.

Like a chest of hidden gold
Shimmers in the depths below
We are, we are, the treasures that
They hide
Like the sun that saves the night
Bursting through a darkened sky
We are, we are, soldiers of the light

And we will glow

Mumford & Sons - Believe

Lopuksi esiteltäköön tämän vuoden alkupuolella julkaistu kappale, joka on muista poiketen vähän rokimpi sekä miehen laulama! Lainasin joskus kaveriltani Mumford & Sonsin levyn Sigh No More enkä juuri innostunut. Bändi jäi siis epäkiinnostavien joukkoon, kunnes taannoin jonkin Radio Helsingin ohjelman yhteydessä soitettiin vieraan toivebiisinä yhtyeen Believe-kappale, ja korvani heräsivät. Tällä kertaa Mumford & Sons onnistui koskettamaan. Uskomisen ja elossa olemisen suuria teemoja pyöritellään ja Marcus Mumford tulkitsee sisintä hivelevästi. Bändi on jättänyt uusimmalla levyllään aikaisemmat folk-elementtinsä ja musiikki on enemmän jonkinlaista vaihtoehtorockia, mutta minulle tämä ainakin putoaa paremmin.

You may call it in this evening
But you've only lost the night
Preset all your pretty feelings
May they comfort you tonight
And I'm climbing over something
And I'm running through these walls

Kuukauden biisit 8/2015

Elokuun biiseissä näkyvät jälleen tietysti Flow-festarit, mutta myös muut löydöt. Loppukesä on musiikillisesti ollut taas suurten, jopa hurmokseen asti yltyvien tunteiden aikaa. Parhaimpia näistä yritän tässä postauksessa välittää. Hurmioitukaa musiikista siis! Tyylilajina tällä kertaa hallitsee varsin vahvasti elektropop.

Years & Years - King

Tämä englantilaistrio oli suurin löytöni tämän vuoden Flow-artisteista ja onneksi päädyin kaverin myötä tutustumaan heihin kunnolla juuri ennen festareita, vaikka toki olin kuullut biisejään radioaalloilla ennen tätä tarkempaa perehtymistäkin. Kingiin on melko vaikea ollut olla törmäämättä, ja kappale saikin aikaan huimaa yhteislaulua Flow'n sinisessä teltassa. Olisin voinut laittaa tähän yhtyeen kappaleista monta muutakin, kuten Shine, Desire, Take Shelter, Worship, Eyes Shut... Communion-levy on kokonaisuudessaan hieno, ja King on ollut elokuun korvamato itselläni ilman, että biisiin on kyllästynyt oikein yhtään. Kyseessä on aivan timanttinen elektropoplaulu. Musiikkivideokin on muuten katsomisen arvoinen, sillä vaikka ulkomusiikillisuuteen en yleensä keskitykään, ei bändistä innostumista ole ainakaan haitannut, että laulaja Olly Alexander on todella söpö. Kun herra ripusti taskustaan roikkuneen sateenkaarilipun koskettimiin keikan päätteeksi tämän biisin aikana, sulin lopullisesti lätäköksi teltan lattialle.

Cut cover, take that test
Hold courage to your chest
Don't want to wait for you
Don't want to have to lose
All that I compromised to feel another high
I've got to keep it down tonight

And oh oh oh, I was a king under your control
And oh oh oh, I want to feel like you've let me go

Tove Lo - Talking Body

Toinen hurmosta Flow'ssa aikaansaanut oli ruotsalaisartisti Tove Lo mustassa teltassa, jossa jonkun toteamuksen mukaan tehdään tähtiä artistien noustessa siellä heitetyn keikan jälkeen maailmanmaineeseen. Itseäni harmitti vietävästi, että Tove Lo oli laitettu esiintymään juuri ennen Florencea, enkä nähnyt keikkaa siksi loppuun, mutta ehdin onneksi kuulla Not on Drugsin ja Talking Bodyn, joista erityisesti tämä jälkimmäinen räjäytti teltan. Itse en ennen festariesiintymistä ymmärtänyt biisin olleen niin iso hitti, ja ajattelin että monen tietoisuus esiintyjästä koostui edelleen lähinnä Habits (Stay High) -kappaleesta, mutta onneksi hänen mainion Queen of the Clouds -ensilevynsä muutkin biisit ovat saaneet huomiota. Hyvää poppia ja tuhmahko sanoitus on hitin ydin tälläkin kertaa, ja kaava toimii kappaleessa juuri oikealla tavalla potkien.

Day drunk into the night
Wanna keep you here
Cause you dry my tears
Yeah, summer lovin' and fights
How it is for us
And it's all because

Ladytron - Destroy Everything You Touch

Tämän kappaleen löysin puolestaan ihan vaan kotona musiikkia kuunnellen, olisiko jopa ollut Spotifyn viikoittaisista suosituksista. Ladytronia muistin kyllä monen tutun hehkutelleen, ja Destroy Everything You Touch sitten sohaisi niin sopivasti omiin tunnelmiin, että piti heti tarkistaa, mikä esittäjä olikaan. Tämän heti omalle soittolistalleni päätyneen synkemmänpuoleisen elektronisen popkappaleen myötä intouduin tutustumaan Ladytroniin muutenkin. Sellaista goottidiskoon sopivaa musiikkia brittibändi vaikuttaa varsinkin uusimmilla levyillään soittavan, mikä ei ole ollenkaan huono musiikkityyli. Varmasti syksyn tullen heidän kappaleensa tulevat pyörimään soitettavana entistä enemmän.

What you touch you don't feel
Do not know what you steal
Destroy everything you touch today
Please destroy me this way

Elliphant - Down on Life

Brittien ja ruotsalaisten vuorottelun tällä listalla täydentää tukholmalainen laulaja-lauluntekijä-räppäri Elliphant. Hänkin esiintyi Flow'ssa mutta jo perjantaina, jolloin en itse vielä ollut paikalla. Satuin muuten vain kuuntelemaan hänen kappaleitaan vähän ennen festareita ja totesin artistin kiinnostavaksi, innostun kuitenkin edelleen melko harvoin räpistä. Elliphantilla tosin elektropopmeininki onkin selvästi enemmän pinnalla kuin perinteinen hip hop. Biiseistä Down on Life kolisi selkeästi eniten, musiikkitaustat ovat täynnä kiinnostavia juttuja ja Elliphantin omalaatuinen ääni tähdittää sävellyksenäkin toimivaa kappaletta.

Please stay, life is a calling
Life not a waiting life is running away
But long after you're gone, your question would still be answered
If you're here, now you'll be a God forever

I could use a break, me need to go down, down, down, down on life
I need you to take all my shadows for a walk tonight

Kuukauden biisit 5-7/2015

Tällä kertaa bloggaustauko pääsi venymään pitkäksi. Olen potenut täyttä kirjoitusjumia johtuen elämässä tapahtuneista aika rankoista muutoksista, jotka oli läpikäytävä. Minulle kirjoittaminen ei toiminut terapianakaan, en vain kerta kaikkiaan saanut mitään vähääkään luovuutta vaativaa ulos. Nyt olen kuitenkin taas sellaisessa vaiheessa, että tekee mieli kirjoittaa, joten musiikilliset ajatukset virratkoon tämän "kesätauon" jälkeen samaan malliin.

Eva & Manu - Between Us

Evasta ja Manusta olen kirjoitellut ennenkin ja nyt tämä heidän toisen levynsä kappale ansaitsi ehdottomasti paikan tämän biisilistauksen kärjessä. Between Us on hieno, balladimainen sävellys ja summaa sanoituksellaan aika lailla sen, mitä olen viime aikoina käynyt läpi. Kappaleessa on myös paljon toiveikkuutta, ja muistan hienon voimaantumishetken olleen sellaisen, kun tämä soi sattumalta soittolistaltani hetkenä, kun tunsin itseni taas tyytyväiseksi elämään. Moving on.

We're not the same
Yeah, people change
It's helpless

---

We're better off
Distant

Iisa - Polulta harhaan

Iisan uusi levy ilmestyy noin kuukauden päästä ja sitä odotellessa on voinut kuunnella Polulta harhaan -sinkkua, joka myös on toiminut elämäni soundtrackina alkukesän. Se ei ehkä musiikillisesti pääse ensilevyn parhaimmiston tasolle, mutta on hyvä biisi silti ja ollut itselleni erityisen tärkeä, minkä takia muistan sen varmasti pitkään jatkossakin.

Sillä mitä jos mulle kävis niin
pettäis jää ja mä putoisin pohjaan
tietäisin että ääneen sanottiin
se minkä hukkua ei voinut antaa

Sufjan Stevens - Fourth of July

Tämän kuulin jo toukokuun alussa erään radio-ohjelman aikana ja ihastuin välittömästi. Mikä tunnelma! Vähäeleinen kappale iskee suoraan sisimpään ja kun kuuntelee kappaleen sanat tarkemmin, saattaa huomata roskan menneen silmään. Kappaleen loputtua voi tunnelatauksen jäljiltä hetken aikaa vain istua ja olla. Aikaisemmin Sufjan Stevens ei ollut itselleni tuttu, mutta Fourth of July innosti kyllä tutustumaan artistin muuhunkin tuotantoon. Tämän tason lauluntekijyyteen törmää enää harvoin.

Well you do enough talk
My little hawk, why do you cry?
Tell me what did you learn from the Tillamook burn?
Or the Fourth of July?
We’re all gonna die

Calvin Harris feat. Ellie Goulding - Outside

No, nyt siirrytään hyvin erilaisiin tunnelmiin! Tämä on ollut myös kesähittini siitä lähtien, kun kuulin sen livenä Ruisrockin perjantaina. Ellie Gouldingia ei ole muuten paljoa tullut kuunneltua, vaikka tuttavapiirissäni häntä hypettäviä onkin. Toki joitakin biisejä olin kuullut radiosta ja baareissa. Tämä Calvin Harris -kappale oli tietysti yksi niistä aloittaen Gouldingin festarikeikan. Loppuun asti hiotusta listapopistakin nauttii, kun fiilis on kohdallaan ja sehän on lopulta tärkeintä, kuten olen jo tätä blogia perustaessani todennut.

Now I'm holding on
Myself was never enough for me
Gotta be so strong
There's a power in what you do
Now every other day I'll be watching you

CHVRCHES - Leave A Trace

CHVRCHESilta tuli ihan vastikään uutta materiaalia, ja ilokseni saatoin todeta, että The Bones of What You Believe -levyn kova taso näyttää jatkuvan tulevallakin, vaikka musiikin tyyli onkin muuttunut. Ei kuitenkaan ollenkaan huonompaan, musiikin elektronisuus on viety mielenkiintoiseen suuntaan. Hienot melodiat ovat onneksi edelleen tallella.

And you had best believe
That you cannot build what I don't need
And I know I need to feel relief
And I know you'll never fold
But I believe nothing that I'm told
And I know I need to feel relief

Hurts - Some Kind of Heaven

Hurtsilta olen aikaisemmin pitänyt lähinnä heidän läpimurtokappaleestaan Wonderful Life, mutta tämä uusi sinkku potki itselleni yllättävän hyvin. Mahtipontisuutta on jälleen, mutta myös riemukasta eikä kovin ryppyotsaista menoa. Biisi on tehokas tunnelmannostatus-feelgood-ralli, eikä kuitenkaan liian korni sellainen, mikä minulle alkaisi tökkiä hyvin äkkiä. No okei, sanat ovat varsin sentimentaaliset, mutta muuten ei häiritse.

I don't need a god to tell me that I'm wrong
I don't need hell to make me scared of love
I don't need a symphony to sing my song
'Cause there's a choir of angels deep inside my lungs
And I can hear them sing

Nightwish - Endless Forms Most Beautiful

On tullut aika kirjata arvion muotoon ajatuksiani ehkä pisimpään osana musiikillista maailmaani olleen yhtyeen uusimmasta levystä. Elán-sinkusta olikin juttua jo kuukauden biiseissä 2/2015. Sen yhteydessä tuli myös todettua yhtyeen kokoonpanossa edellisen levyn jälkeen tapahtuneet muutokset ja näiden synnyttämät odotukset, joten annetaan itse levyn musiikin puhua puolestaan.

Shudder Before the Beautiful alkaa pätkällä puhetta Richard Dawkinsilta, jonka esiintyminen levyllä oli aiheuttanut etukäteiskohua. Ajatella, rock-yhtye ei tunnusta kristillistä sanomaa, jo on aikoihin eletty... En kuitenkaan lähde tämänkään ruotimiseen yhtään enempää mukaan. Musiikissa sinfoninen linja jatkuu odotetusti ja kappale lähtee liikkeelle sopivan räväkästi. Floor Jansen pääsee käyttämään ääntään selvästi pehmeää ensimmäistä singlejulkaisua paremmin. Biisin puolivälin tienoilla tulee pitkähkö instrumentaaliosuus sooloiluineen ja varsin tutunkuuloinen kuorokohta. Elementit ovat tasapainossa ja kappale on melko perinteinen Nightwish-levyjen avaus, joka tulee toimimaan keikkojen aloituskappaleena varmasti hyvin.

Weak Fantasy on sitten jo raskaampi, ja säkeistöissä soitellaan akustista kitaraakin, mutta hyvin painostavan kuuloisesti tunnelmasta tinkimättä. Marco Hietalakin pääsee loppupuolella ääneen. Tämän jälkeen on vuorossa jo aiemmin ruodittu Elán, joka levyllä erottuu entistäkin kevyempänä vetona, mikä ei lopulta ole oikeastaan huono asia.

Sinfoniameiningeillä alkava Yours Is An Empty Hope tuo nimittäin mahtipontisuuden rytinällä heti takaisin, kitarariffissäkin on reippaammassa määrin raskautta. Uhkaavan kuuloisen bassottelun voimalla etenevä c-osa vie kappaleen kiinnostavampaan suuntaan, muuten se jää mieleenpainuvuudeltaan vähän vaisummaksi.

Our Decades in the Sun on levyn balladi ja sellaisena oikein onnistunut. Biisi säilyttää kiinnostavuutensa ollessaan rakennettu hieman epätyypillisemmällä kaavalla. Floor tulkitsee tässä erityisen upeasti ja piano-osuudet tuovat mukaan sopivasti dramatiikkaa.

My Walden on sitten tätä Nightwishin levyillä jo tutuksi käynyttä nopeahkoa irkkumeininkiä tuoden Troy Donocleyn puhaltimet esille selkeimmin Elánin jälkeen. Uskoisin kappaleen avautuvan livenä paremmin, samaan tyyliin kuin edellislevyn I Want My Tears Back, vaikka tämä ei lopulta olekaan yhtä hitikäs loppuosan heittäytyessä kokeilevammaksi.

Hittimateriaalia löytyy reilusti kuitenkin seuraavasta kappaleesta, levyn nimibiisistä, joka onkin julkaistu toisena sinkkuna. Vauhtia ja melodiaa, suoraviivaisuutta ja myös mahtipontisuutta. Mainio kappale, lienee myös livenä tehokas.

Edema Ruh'ssa heti alun koskettimet heittävät kuulijan vuosien taakse, suunnilleen Wishmaster-levyn (2000) tienoille. Mistään tunkkaisesta menneiden muistelusta ei todellakaan ole kyse, vaan kappale on samalla myös tuoreen kuuloinen. Kuin vanhan rakkaan ystävän tapaaminen pitkästä aikaa: huomaat hänen muuttuneen, mutta se ei haittaa, se sopii hänelle. Biisi on todella hieno, koskettava ja tuulahdus ehkä juuri sitä viattomuutta, jonka katoamisesta Tuomas Holopainen on puhunut ja tehnyt myös musiikkia yhtyeelleen eräässä vaiheessa hyvin paljon. The verse we leave with you will take you home päättyy kertosäe, ja liikuttumiselta ei enää voinut välttyä.

Huipputaso pysyy myös Alpenglow'n myötä. Kappale on sinfonisemman Nightwishin tyyliä täydellisesti hyödyntävä, mutta kitaroissa on mukavankuuloista terävyyttä. Komea kertosäe on levyn suurimpia täysosumia.

The Eyes of Sharbat Gula on instrumentaali, joka sisältää nättiä soittoa, tästä erityismaininta huiluille, ja loppupuolella kuullaan myös kuoro-osuuksia. Sopii tähän väliin.

Pianon ja sitä seuraavien jousien myötä aloitetaan lähes 24 minuutin matka, The Greatest Show on Earth. Sinfoniaelementeillä luodaan sitä pystykarvaisuutta ja kylmiä väreitä, joihin totuimme aikaisemmin mm. kappaleissa Ghost Love Score ja The Poet and the Pendulum. Ensimmäisessä osassa Four Point Six Floor Jansen pääsee esittelemään myös klassisemman laulun osaamistaan. Dawkinsin puheosuuden jälkeen lähdetään vauhtiin suorastaan euforisen melodisella osuudella. Yleismeininki kulkee enemmän duurissa kuin näissä äsken mainituissa kappaleissa, nyt ei vuodateta verta ikuisesti eikä soimata itseään kylmän maailman huoraksi. Life-osion jälkeen tuleva The Toolmaker vie toki rankempaan suuntaan, mutta ei kovin synkäksi sekään. The Understanding saavutetaan herkän pianomelodian kera. Dawkinsin puheosuudessa asiat ovat suuria ja muistamisen arvoisia. Sea-Worn Driftwood päättää evoluution ihmettä kunnioittavan matkan meren kohinalla ja eläinten äänillä. Kappaleen lisäksi päätöksensä saa näin myös koko 78-minuuttinen levy.

Nightwish on onnistunut sulauttamaan uudet jäsenensä osaksi bändikokonaisuutta saumattomasti, yhtye kuulostaa luonnolliselta ja vapautuneelta. Kappalemateriaalinkin osalta koetaan hienoja hetkiä, jotka painottuvat tällä kertaa loppupäähän kolmen viimeisen biisin ollessa ainakin toistaiseksi omia suosikkejani levyltä. Kokonaisuus on kasassa mielestäni kuitenkin paremmin kuin kahdella edellisellä albumilla. On hienoa, että nykyään on edelleen yhtyeitä, joiden albumikokonaisuuksien tasoon voi luottaa, kuten niiden musiikkiin muutenkin.

Kuukauden biisit 4/2015

Carly Rae Jepsen vs. Nine Inch Nails - I Really Like A Hole (YITT Mashup - Duet Mix)

Ensimmäinen kerta kun haluan nostaa esille mashupin, ja tämänkin lähinnä siksi, että haluan kaikkien nauttivan (kärsivän), siis nauttivan (kärsivän) tämän uskomattomasta tarttuvuudesta! Muutenkin tämä on aivan hysteerinen ja perverssi. Carly Rae Jepseniä ja Nine Inch Nailsia on yhdistetty aiemminkin (nimellä Call Me A Hole muun muassa), mutta itse pidän eniten tästä, koska tämä tosiaan myös toimii ja hemmetin hyvin, tätähän voisi bilettääkin aivan täysillä. Joku sanoi Youtube-kommenteissa, että tästä tulee mieleen hullu ex-tyttöystävä, joka stalkkaa entistä miestään eikä suostu päästämään irti, mikä tuo tähän vielä hillittömämmän näkökulman.

- I really, really, really, really really, really like you
- I'd rather die than give you control!

Burning Hearts - Ticket

Burning Hearts on palannut uudella biisillä ja ihanalta kuulostaa jälleen. Jotain jännää uuttakin tässä on, kiva melodiakoukku löytyy myös. Saa nähdä, onko uusi levy samantasoinen kuin ns. viiden tähden arvoinen edellislevy Extinctions, sanoisin sen olevan täysin mahdollista.

I've got a ticket to a new life
Prepare and be ready for a ride

The National - Sunshine on My Back

The Nationalin uusi biisi tuli jopa vähän puskista. Jännitys oli suuri kun kappaleen laittoi soimaan. Kuulostaa tutulta, mitä Nationalin tapauksessa vähän odottaakin, sillä se on niitä bändejä joiden hyväksyy pysyvän samanlaista musiikkia soittavana, koska sen vain kuuluu olla niin. Kappale ei ehkä ole varsinaista hittimateriaalia, mutta ei ollut edellislevyn eka sinkku Demons myöskään sellainen, eikä levyn parhaimpia.

Sunshine on my back
Is the only kind I lack
Sunshine in my brain
Is the lonely kind of pain
It's the sunshine
Of a lonely mind

Spotify

Ex Cops - Black Soap

Tämän viime vuonna julkaistun kappaleen löysin eräältä valmiiksi kootulta Spotify-listalta, olisiko ollut jonkinlainen alternative-lista. Joka tapauksessa mainio biisi on kyseessä. Laiskana lainaan omaa Facebook-postaustani, kun hehkutin biisiä ihan erikseen myös siellä: "Bändin musiikkia on vertailtu Garbageen ja Cranberriesiin, ja kai niitä jossain määrin kuuluu, mutta kyllä tää ihan nykypäivän meiningiltä myös kuulostaa, hyvällä tavalla." Harvoin itselleni iskee kappale välittömästi niin lujaa kuin tämä.

If you go into the city
dry your eyes, your thighs are pretty
Naked hearts and imitation
Take your picture, congratulations
stay so clean, but you're obscene
Black Soap
Black Soap

Kuukauden biisit 3/2015

Marina and The Diamonds - I'm a Ruin

Marina timantteineen saapuu Ruisrockiin ja varmistaa näin sen, että siellä on oltava paikalla perjantaipäivänä! Lahjakkaan ja monipuolisen artistin showsta voi odottaa biletystä ja suuria tunteita. Uuden Froot-levyn biiseistä ehkä suurimmaksi hitiksi nousemassa oleva I'm a Ruin kuuluu siihen tunteellisempaan osastoon. Pinnalta aluksi kepeän oloisesta popista kuoriutuu biisin tekstien osalta esiin sanomaa, joka pistelee kipeästikin.

And I’ve tried to say
Babe, I’m gonna ruin you if you let me stay
You still mean everything to me, to me
But I wanna be free

I’ll ruin, yeah, I’ll ruin you
I’ve been doing things I shouldn't do

Spotify

Color Dolor - Measures

Tunteikasta on meno myös Color Dolor -yhtyeen kappaleessa Measures, joka on julkaistu heidän levyllään Cuckoo in a Clock (2013). Ystävä suositteli minulle yhtyettä, ja päädyin katsomaan Youtubesta alla olevan live-esityksen kappaleesta. Se oli lumoava heti ensitahdeista. Laulajan omaperäinen tulkinta pysäyttää kuuntelemaan tarkkaan. Bändin huomaa muutenkin heti olevan hyvä. Jälkipuoliskolla alkava trumpenttiosuus yhdistettynä kohta mukaan tulevaan selloon on lopullisen aseistariisuvaa. Biisi on 9-minuuttisena bändin tähän mennessä julkaistuista pisin, mutta siinä ei ole yhtään liikaa. Color Doloria tulen varmasti kuuntelemaan vielä lisää, paljon.

Measures have new meanings
Everytime we're meeting
Go ahead and blame me
For making such a crime

Spotify

FKA twigs - Two Weeks

FKA twigsia hehkutettiin paljon viime vuonna. Olen kuunnellut itsekin biisejään paljon ja ollut sitä mieltä, että musiikki kuulostaa hyvältä, mutta en nyt ihan viittä tähteä olisi ollut antamassa. Sitten tämä kappale pyörähti satunnaisessa järjestyksessä soivalta Spotify-listaltani soimaan, kun tuijotin bussin ikkunasta pimeyteen väsyneenä palatessani lomamatkalta kotiin. Silloin tämä osui suoraan johonkin syvälle. Two Weeksissa hurmasi ensimmäiseksi samanlainen yhdistelmä kuin esimerkiksi Banksin musiikissa: jokseenkin täydellinen soundimaailma yhdistettynä hyvään kappaleeseen sielua hivelevästi tulkittuna. Saavutin jonkinlaisen ymmärryksen, miten FKA twigsia kannattaisi lähestyä saadakseen siitä eniten irti, ja uskonkin saavani tätä kautta melkoisia "säväreitä" myös jatkossa.

Feel your body closin', I can rip it open
Suck me up, I'm healin' for the shit you're dealin'
Smoke on your skin to get those pretty eyes rollin'
My thighs are apart for when you're ready to breathe in
Suck me up, I'm healin' for the shit you're dealin'
Hi, motherfucker, get your mouth open, you know you're mine

Spotify

Cut Copy - Lights & Music

Myös Cut Copya suositteli eräs kaverini pari vuotta sitten. Yhtyeen biiseistä lähinnä Lights & Music on jäänyt elämään soittolistalleni tummasävyisen mutta tanssittavan meininkinsä myötä, ja sekin sattui hyppäämään eräs päivä työmatkalla korviini erityisesti siksi, koska kyseisellä viikolla oli avopuolisoni syntymäpäivä. Tuon sattuman lisäksi kappale ansaitsee muutenkin maininnan viime kuun biiseissä, koska onhan se vaan niin hyvä. Myös sen sanat ovat mielenkiintoiset ja saavat aikaan pohdiskelua...

Tell me what you hoped to say on your birthday
The secrets that we held that day will be kept straight
Everyone will be dismayed if your promise breaks
But you'll be back again to say who you want next

Lights and Music
Are on my mind
Be my baby
One more time

Spotify

Kuukauden biisit 2/2015

Helmi-maaliskuun vaihde vierähti lomaillessa Kanarialla, joten helmikuun kuukauden biisit tulevat (taas) vähän myöhässä. Hyvää kannattaa odottaa, nyt on luvassa kerrankin koko postauksen verran uutuusbiisejä! Monilta vanhoilta suosikeiltani on tullut uutuuksia, joiden pohjalta musiikkivuosi näyttää jatkuvan laadukkaana.

Nightwish - Élan

Aloitetaan ilmiselvimmästä. Nightwish on ollut musiikilliselle kehitykselleni merkittävä, tai voisin jopa sanoa että se kaikkein merkittävin yhtye, ja on kulkenut mukanani elämässä jo yli 12 vuotta. Siksi heidän uutuuksiensa julkaisu on aina merkittävä juttu minulle. Laulaja on vaihtunut toistamiseen ja hollantilaista Floor Jansenia kuultu livenä bändin kanssa jo useaan kertaan, joten uuden keulanaisen osaamista ei tarvinnut enää jännittää, kun tiesi hänen olevan loistava. Millainen Élan sitten on kappaleena, miltä uusi Nightwish musiikillisesti kuulostaa ja miten Floor siihen levyllä sopii? No, Élan on perinteistä Nightwish-poppia, eli sellainen tavanomainen heidän levyjensä ensimmäinen sinkkujulkaisu jatkumossa, johon voidaan mielessäni liittää aiemmilta levyiltä Ever Dream, Nemo, Amaranthe ja Storytime. En toki sano, että nämä mainiot kappaleet olisivat toistensa kopioita, mutta kaikki kulkevat varsin perinteisesti popkaavan mukaan. Élanin aloittava melodia on oikein nätti, bändin toisen uuden vakijäsenen Troy Donockleyn puhallinsoittimet tuovat irkkuhenkeä mukaan. Floorin laulu kuulostaa pehmeältä ja kauniilta. Kappale ei ehkä iske samalla tavalla kuin aiemmat avaussinkut, ja erityisesti kertosäe jää nousematta esiin selkeästi, mutta sanoisin, että tässä on potentiaalia kasvaa kuuntelujen myötä. Nyt kun kuuntelin kappaleen taas parin viikon tauon jälkeen, näkemykseni tästä tuntuu vahvistuvan. Varsinkin loppupuolen nostatus saa aikaan jo jonkin verran niitä väreitä, joita olen tottunut Nightwishin tuotannosta saamaan. Yleisesti ottaen hieman ehkä varovainen aloitus tälle odotetulle levylle, mutta odotetaan, odotetaan! Kiltisti!

Leave the sleep and let the springtime talk
In tongues from the time before man
Listen to a daffodil tell her tale
Let the guest in, walk out, be the first to greet the morn

Florence + The Machine - What Kind of Man

Myös Flow-festivaaleille tänä kesänä tuleva, suuresti odottamani Florence julkaisee uuden levyn ennen tuota keikkaa, joten jännitystä on ilmassa. Jos uudessa NW-sinkussa mikään ei hypännyt erityisesti heti esille, niin What Kind of Manissa kyllä hyppäsi: artistin tuotannolle harvinaisen terävät kitarat. Kappale alkaa herkästi, ja ajattelin jo, että julkaiseeko Florence ensimmäisenä sinkkuna balladin, mutta sitten ne kitarat tulevat ja meininki rävähtää rokimmaksi. Mieletöntä ja hienoa. Uudenlaistakin. Jos suunta on myös yleisesti suoraviivaiseen päin Ceremonialsin paisuttelun jälkeen, levystä voi odottaa todella hyvää, kiinnostavaa ja tulevaa keikkaa ajatellen myös livenä toimivaa. Kappaleen musavideokin on aika raju. How Big How Blue How Beautiful -albumi julkaistaan 1.6.2015.

What kind of man loves like this
What kind of man
What kind of man loves like this
What kind of man

But I can't beat you
Cause I'm still with you
Oh mercy I implore
How do you do it
I think I'm through it
Then I'm back against the wall

Passion Pit - Lifted Up (1985)

Passion Pitin 21.4. julkaistavalta Kindred-albumilta tuli myös ensimmäinen single helmikuun puolivälissä. Pirteä amerikkalainen syntikka/elektropop-yhtye jatkaa edellislevyltään Gossamer tutulla tarttuvan melodisella linjalla. Tällä uudella kappaleella on paljon potentiaalia kevään voimabiisiksi!

Tell me what does it take to make good now
How many years do you wait?
Oh, and now all of the clouds are combining
The flickering light's just a flame
Oh but yeah, I'm so tired
I've been away for so many years
But I guess I'll just wait a bit longer
I'll stay 'til they open the gates

Ewert and the Two Dragons - Million Miles

Etelänaapuristamme tulevan loistavan Ewert and the Two Dragonsin uusi levy ilmestyikin jo, ja sen biiseistä pari olikin keikoilta ennestään tuttuja, mutta uusi sinkku Million Miles julkaistiin vielä juuri ennen Circles-levyn julkaisua. Kappale aloittaa levyn ja hienosti sen tekeekin. Asiaan mennään mukavan suoraan ja ripeätahtisesti. Kuulostaa bändiltä itseltään, mutta tyyli ei toista kyllä aiempaa tuotantoa liikaa. Tästä kappaleesta levyä onkin pakko jatkaa, ja loputkin kuuntelee mielellään, vaikka albumi kokonaisuudessaan vielä pyörityskertoja tuntuukin vaativan auetakseen lisää. Toivottavasti bändi saa ansaitsemaansa suosiota uuden levyn myötä laajemminkin.

And I tried, tried, tried
But no one could help
Take the covers from my eyes
You, it's always been you
I can see it clear and bright

Kuukauden biisit 1/2015

Vuosi 2015 on alkanut uuden hyvän musiikin rohmuamisella. Myös vanhoilta suosikeilta on kuultu uutisia, mm. Tori Amos tulee Suomeen ja lippu keikalle on ostettu, joten 9.6. Finlandia-talolle kuuntelemaan kolmatta kertaa livenä musiikillista jumalatartani, ah. Lisäksi Björkiltä tuli yllättäen uusi albumi, jota on nyt jo hehkutettu selvästi muutamaa edellistä levyä enemmän, enkä ole uskaltautunut tähän uutuuteen vielä tarttua. Loogista, kyllä... Mutta, itse niihin tammikuun biisi-innostuksiini:

Marika Hackman - Ophelia

Kaunisääninen nainen, akustista soittoa, hienoja melodiakulkuja sisältävä kappale. Kirjoitettuna tämä on tutunkuuloinen kaava monien pitämieni artistien musiikissa, mutta tässä on kyllä jotakin ihan uudella tavalla kiehtovaa, hieman mystistä. Ophelia-kappale lumosi minut heti, ja Spotifysta löytyy vasta 22-vuotiaan tekijän aikaisempaa tuotantoa jonkin verran. Kuuntelumäärien perusteella varsin indieartisti on toistaiseksi kyseessä, taitava kyllä. Bongasin Marika Hackmanin muutama viikko sitten Slow Show -blogin Viiden kappaleen tiistai -postauksesta, kiitokset sinne tästä löydöstä! Hackmanin debyyttialbumi We Slept At Last julkaistaan 16. helmikuuta.



Phantom - Scars

Phantomista muistan lukeneeni joskus, kun bändi oli mediassa esillä pari vuotta sitten tultuaan ulkomaisten musiikkiblogien hehkuttamaksi. En ole varma, kuuntelinko yhtyeen musiikkia silloin, mutta nyt törmäsin siihen uudestaan Pigeons & Planesin Music you should know from Finland -artikkelissa, jossa bändin vertailukohdiksi annettiin The xx, Haerts ja London Grammar, joista pidän hyvin paljon. Synkeän elektronista menoa trip hop -henkisesti on bändin musiikki yhteen lauseeseen tiivistettynä. Laulajan tulkinta on erityisen kaunista. Itse olisin valmis tekemään vertailuja enemmänkin juuri trip hop -suuruuksiin kuin edellä mainittuihin yhtyeisiin. Joka tapauksessa Phantom on nyt jo hyvin vakuuttava tekijä.





The Naked And Famous - No Way

Tämänkin bongasin edellisen kappaleen kohdalla mainitsemastani artikkelista, The Naked And Famous mainittiin Sin Cos Tanin vertailukohtana. Tutustuessa ei tarvinnut pettyä, ja eräs junamatka Turusta Helsinkiin kuluikin mukavasti bändin musiikin parissa. Kasarimeininkiä, syntikoita ja melodisuutta piisaa. Tähän valitsemani No Way on tosin balladimaisemmin alkava kappale, jossa paisuttelu alkaa vasta ensimmäisen minuutin jo kuluttua. Biisin sanat sattuivat kolahtamaan itselleni nyt erityisesti.

When the night descends
I sleep in
All the things you've done
Come to hold me
All that we can do
Is smile
It would be like this
For a while

No way, no way
No we're never gonna talk about it...

George Ezra - Blame It on Me

George Ezran bongasin jostakin englanninkielisestä tulevaisuuden lupauksia esittelevästä artikkelista. 21-vuotias brittiartisti kuulostaa laulaessaan hyvin paljon muulta kuin ikäiseltään, "a voice beyond his years", kuten hänestä on todettu (ja musiikkivideota katsoessakaan ei voi uskoa, että hän on se, joka laulaa). Folk- ja blues-vaikutteista, kuitenkin varsin hyväntuulista musiikkia tekevä nuori mies on noussut suosioon erityisesti Budapest-kappaleellaan, mutta hieno kappale on myös Blame It on Me, jossa Ezran äänen syvyys tulee erityisesti esille.

When I dance alone, and the sun's beating down,
Blame it on me
When I lose control and the veil's overused,
Blame it on me
What you waiting for?
No, What you waiting for?