Kuukauden biisit 1/2015

Vuosi 2015 on alkanut uuden hyvän musiikin rohmuamisella. Myös vanhoilta suosikeilta on kuultu uutisia, mm. Tori Amos tulee Suomeen ja lippu keikalle on ostettu, joten 9.6. Finlandia-talolle kuuntelemaan kolmatta kertaa livenä musiikillista jumalatartani, ah. Lisäksi Björkiltä tuli yllättäen uusi albumi, jota on nyt jo hehkutettu selvästi muutamaa edellistä levyä enemmän, enkä ole uskaltautunut tähän uutuuteen vielä tarttua. Loogista, kyllä... Mutta, itse niihin tammikuun biisi-innostuksiini:

Marika Hackman - Ophelia

Kaunisääninen nainen, akustista soittoa, hienoja melodiakulkuja sisältävä kappale. Kirjoitettuna tämä on tutunkuuloinen kaava monien pitämieni artistien musiikissa, mutta tässä on kyllä jotakin ihan uudella tavalla kiehtovaa, hieman mystistä. Ophelia-kappale lumosi minut heti, ja Spotifysta löytyy vasta 22-vuotiaan tekijän aikaisempaa tuotantoa jonkin verran. Kuuntelumäärien perusteella varsin indieartisti on toistaiseksi kyseessä, taitava kyllä. Bongasin Marika Hackmanin muutama viikko sitten Slow Show -blogin Viiden kappaleen tiistai -postauksesta, kiitokset sinne tästä löydöstä! Hackmanin debyyttialbumi We Slept At Last julkaistaan 16. helmikuuta.



Phantom - Scars

Phantomista muistan lukeneeni joskus, kun bändi oli mediassa esillä pari vuotta sitten tultuaan ulkomaisten musiikkiblogien hehkuttamaksi. En ole varma, kuuntelinko yhtyeen musiikkia silloin, mutta nyt törmäsin siihen uudestaan Pigeons & Planesin Music you should know from Finland -artikkelissa, jossa bändin vertailukohdiksi annettiin The xx, Haerts ja London Grammar, joista pidän hyvin paljon. Synkeän elektronista menoa trip hop -henkisesti on bändin musiikki yhteen lauseeseen tiivistettynä. Laulajan tulkinta on erityisen kaunista. Itse olisin valmis tekemään vertailuja enemmänkin juuri trip hop -suuruuksiin kuin edellä mainittuihin yhtyeisiin. Joka tapauksessa Phantom on nyt jo hyvin vakuuttava tekijä.





The Naked And Famous - No Way

Tämänkin bongasin edellisen kappaleen kohdalla mainitsemastani artikkelista, The Naked And Famous mainittiin Sin Cos Tanin vertailukohtana. Tutustuessa ei tarvinnut pettyä, ja eräs junamatka Turusta Helsinkiin kuluikin mukavasti bändin musiikin parissa. Kasarimeininkiä, syntikoita ja melodisuutta piisaa. Tähän valitsemani No Way on tosin balladimaisemmin alkava kappale, jossa paisuttelu alkaa vasta ensimmäisen minuutin jo kuluttua. Biisin sanat sattuivat kolahtamaan itselleni nyt erityisesti.

When the night descends
I sleep in
All the things you've done
Come to hold me
All that we can do
Is smile
It would be like this
For a while

No way, no way
No we're never gonna talk about it...

George Ezra - Blame It on Me

George Ezran bongasin jostakin englanninkielisestä tulevaisuuden lupauksia esittelevästä artikkelista. 21-vuotias brittiartisti kuulostaa laulaessaan hyvin paljon muulta kuin ikäiseltään, "a voice beyond his years", kuten hänestä on todettu (ja musiikkivideota katsoessakaan ei voi uskoa, että hän on se, joka laulaa). Folk- ja blues-vaikutteista, kuitenkin varsin hyväntuulista musiikkia tekevä nuori mies on noussut suosioon erityisesti Budapest-kappaleellaan, mutta hieno kappale on myös Blame It on Me, jossa Ezran äänen syvyys tulee erityisesti esille.

When I dance alone, and the sun's beating down,
Blame it on me
When I lose control and the veil's overused,
Blame it on me
What you waiting for?
No, What you waiting for?