tag:blogger.com,1999:blog-14864198414364242112024-02-08T06:05:01.458+02:00LevyluolaTuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.comBlogger134125tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-39448687674761149012016-12-05T12:56:00.000+02:002016-12-05T12:56:21.272+02:00Kuukauden biisit 11/2016<b>Astrid Swan - A Long Time Running</b><br />
<br />
Astrid Swan on tehnyt musiikillisen paluun selvittyään vakavasta sairaudesta, ja uusi kappale onkin tunnelmaltaan toiveikas. Kuuntelen sitä nyt katsellessani bussin ikkunasta tuulen auki puhaltamaa taivasta, talviaurinko paistaa, ja biisi sopii täydellisesti juuri tähän. Artisti on lähtenyt selvästi taas uusille urille, ja pitkälle on muutenkin tultu, jos muistelee hänen ensimmäisen levynsä pianovetoista taidepoppia. A Long Time Running -kappale nojaa täysin elektronisuuteen, se voisi olla vaikkapa jonkin soundtrackin intro. Kolmessa ja puolessa minuutissa tunnutaan valmistelevan jotain, mikä kuitenkin jää vielä kulman taakse odottelemaan. Muut uudet kappaleet paljastanevat aikanaan, mitä se lopulta on.<br />
<br />
<iframe width="100%" height="450" scrolling="no" frameborder="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/292238826&auto_play=false&hide_related=false&show_comments=true&show_user=true&show_reposts=false&visual=true"></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A2pLqXJzECgChIuodXiUOIp" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Tove Lo - True Disaster</b><br />
<br />
Tove Lon uuteen albumiin sisälle pääseminen on vielä vaiheessa. Täsmäiskuhittejä ei Cool Girl -sinkun lisäksi ole löytynyt juuri muita kuin True Disaster, mutta hyvä että edes se. Biisi on juuri sellaista tunteikasta ihmissuhdepoppia, mihin Tove Lon <i>Queen of the Clouds</i> -albumilla parhaimmillaan totuttiin. Sanoitukset ovat bailupoppiin sopien ihanan hömppää, ja on pakko fiilistellä, että jonkun artistin kappaleessa laini kuten "I said come on, zero fucks about it" tuntuu täysin luontevalta eikä nololta ja teinimäiseltä. Ja entäs sitten tämä kertosäe:<br />
<br />
<blockquote>Keep playing my heartstrings faster and faster<br />
You can be just what I want, my true disaster<br />
Keep playing my heartstrings faster and faster<br />
You can be just what I want, my true disaster</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/GMsok5m5yD4" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6s7PleW93OfE3YnujL9yxw" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Newton Faulkner - Get Free</b><br />
<br />
Spotifyn viikkosuositustenkin löytöjä tietysti pääsi taas mukaan. Newton Faulknerin Get Free kiinnitti huomion itseensä kevyellä rosollaan ja kiehtovan riemukkailla laulumelodioillaan. Googletus paljastaa artistin olevan koko nimeltään Sam Newton Battenberg Faulkner, brittiläinen folk rockia tekevä laulaja-lauluntekijä, joka on näytellyt Green Day -musikaalissakin. Biisi puolestaan on cover ja alun perin Major Lazerin, mikä tuli kyllä täysin puskista, enkä kerta kaikkiaan muista tätä heidän versionaan kuulleen ennen. Newton Faulkner on tehnyt elektropop-kappaleesta kyllä toimivaa folkahtavaa pop rockia omassa versiossaan. <br />
<br />
<blockquote>Never got love from a government man<br />
Heading downstream till the levee gives in<br />
What can I do to get the money<br />
We ain't got the money, we ain't gettin' out</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/2JLK02Fgyn4" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A7hkg7b87ma2XnUPeKfr4bH" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>For BDK - Look Back to Remember This Crime</b><br />
<br />
Postauksen lopuksi sopii asettuminen rauhallisempiin tunnelmiin. Biisikattauksesta oli myös tulossa varsin duurisointuinen, joten tässä vielä pakollinen melankolian annos. Kappale alkaa hauraan huokailevalla laululla, sitä seuraavat dramaattiset mutta helkkyvät koskettimet. Tempo on hidas, ja jotakin koskettavaa saadaan aikaan hyvin vähäeleisesti. Taas piti yhtyeestä ottaa selvää hakukoneen avulla: kyseessä on ruotsalainen duo, jonka jäsenet ovat muusikot Marcus Borrman ja Adele Kosman. Taitavaa jälkeä on tämä, ja soittolistalleni päätyi muutakin heiltä.<br />
<br />
<iframe width="100%" height="450" scrolling="no" frameborder="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/214693496&auto_play=false&hide_related=false&show_comments=true&show_user=true&show_reposts=false&visual=true"></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A0H0jkBM2zCUDw5ZPwDcbpQ" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-74398222969243881262016-11-08T22:31:00.002+02:002016-11-08T22:33:03.880+02:00Kuukauden biisit 10/2016Huomasin tänään Facebookin muistoista, että olen myös viime vuonna blogannut lokakuun biisit vasta 8. marraskuuta. Tämä on näemmä vuosi toisensa jälkeen yhtä kiireistä aikaa.<br />
<br />
<b>Ella Lymi - Poikii on</b><br />
<br />
Olin kuullut Ella Lymin <i>Poikii on</i> -kappaleesta puhuttavan, mutta törmäsin biisiin lopulta sattumalta radiota kuunnellessani. Totesin, että erittäin mainiosta kappaleesta on kyse - melodiat onnistuvat niin koskettamaan kuin koukuttamaan. Nyt googletuksen perusteella laulaja paljastui vasta 19-vuotiaaksi, ja mikäpä siinä, en olisi äänestä kyllä osannut niin nuoreksi päätellä. Biisin tekijöiksi on mainittu Aku Rannila ja Saara Törmä. Musiikkitaustassa on jotain rosoista, mikä viehättää poikkeamalla tavanomaisesta kotimaisesta radiopopista. Myös herkänhaikea tunnelma kiinnittää huomion jo ensikuulemalla. <br />
<br />
<blockquote>Tai ihan sama se kaikki on myöhäistä,<br />
mä luovutan nyt ja mä lähden<br />
Ja ton viereisen kuppilan pöydästä mä löydän sun paikalle toisen<br />
Kato poikii on</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/HjEofTOl3x0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A1b0TSuo18PvR6sKvVXMjB2" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>LEIF - Boys Who Want Love</b><br />
<br />
Sympaattista elektropoppia pojista, jotka haluavat rakkautta, aww. Olihan tähän pakko tykästyä, kun tuli vastaan Spotifyn viikkosuosituksissa. LEIF on uusi norjalainen artisti, joka on ilmeisesti varsin indie, sillä tälläkin biisillä oli vain vajaat 3 000 Youtube-toistoa. Spotify-kuunteluita on sentään lähes 100 000. Kitara helisee herkästi biisin taustalla ja tunnetta saadaan luotua myös laulumelodioin, vaikka itse laulu onkin vedetty vahvasti autotunen läpi. Kiva löytö oli tämä. <br />
<br />
<blockquote>Boys who want love<br />
Girls who want freedom<br />
Now that you're gone<br />
Haunted by memories<br />
<br />
Just go out<br />
Seem to remember you every day<br />
Just go now<br />
Seem to remember almost everything</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/A-LRu3yogL8" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A5tHaEAJxRBneyanrRV9FBa" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Hajk - Medicine</b><br />
<br />
Myös tämä toinen Spotify-suositusten lyötöni viime kuulta on Norjasta, miten sattuikaan. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että Norjassa tehdään paljon hyvää musiikkia, eikä paljosta siitä täällä edes tiedä. Hajk on fiilistelevää indierockia soittava yhtye, jonka kappaleiden lauluosuuksista vastaa kaikkiaan kolme yhtyeen jäsentä. Medicine-kappaleen vokaalit hoitaa kuitenkin suurimmaksi osaksi bändin laulaja-perkussionisti Sigrid Aase, jonka persoonallista lauluääntä on mukava kuunnella. Bändin Soundcloud-sivulla biisin luonnehditaan olevan "scandi-psych masterpiece"... Hyvältä kuulostaa joka tapauksessa.<br />
<br />
<br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/Ep9-71Q07qE" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A0CO4v3ugFMUVbtPa369nCY" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-53347242532749443572016-10-10T21:43:00.001+03:002016-10-10T21:45:02.461+03:00Kuukauden biisit 9/2016<b>Seinabo Sey - Hard Time</b><br />
<br />
Tämän myötä palataan vielä kerran viime kesään ja Ruisrockiin. Ruotsalaisen soul pop -artisti Seinabo Seyn meno rantalavalla vakuutti vahvasti, kun olin päätynyt kuuntelemaan hänen keikkaansa lähinnä "hengaillaan nyt tässä lähistöllä"-ajatuksella. Aiemmin lähinnä rauhallisesta <i>Still</i>-biisistä tuntemani upeaääninen laulaja kiskaisi mukaan meininkiinsä hienon <i>Hard Time</i> -kappaleensa jämäkällä poljennolla. Rakastan tässä erityisesti pysäyttävää c-osaa, joka viimeistelee biisin hienouden.<br />
<br />
<blockquote>This time I will be<br />
Louder than my words<br />
Walk with lessons that<br />
Oh, that I have learnt<br />
Show the scars I've earned<br />
In the light of day<br />
Shadows will be found<br />
I will hunt them down</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/ErYJpIeeYPo" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A0wqurhSsCxrhRBWC434Sjg" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Years & Years - Meteorite</b><br />
<br />
Nytin uutisotsikoita mukaillen: Years & Years levytti viimein uutta musiikkia ja tämän takia se on niin täydellistä. <i>Meteoriten</i> kuuleminen ensimmäistä kertaa jännitti melko paljon. Uuden Bridget Jones -elokuvan soundtrackille tehdyn biisin tekemä ensivaikutelma oli, että ei tämä kyllä Communionin parhaiden hetkien tasolle nouse, äh. Onneksi jo pari lisäkuuntelua liimasivat kappaleen melodian takaraivoon hyvässä mielessä. Onhan tämä ihan mainiota bilemusaa. Ei sitä koskettavinta Years & Yearsia, vaan tällaista meteoriitin lailla iskevästä rakkaudesta kertovaa kevyttä ilottelua, mutta sellaisellekin on paikkansa ja kyllä biisi soittolistallani varmasti pysyy. Musavideolla on tosi paljon glitteriä, mikä sekin sopii tunnelmaan.<br />
<br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/skOAT87JVbU" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A2T5cJy6jrHaciEUExBvxs8" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Röyksopp feat. Susanne Sundfør - Never Ever</b><br />
<br />
Myös Röyksoppin ja Susanne Sundførin yhteistyö jatkuu tunteellisen <i>Running to the Sean</i> jälkeen enemmän biletunnelmissa. Tämänkin kanssa oli ensikuulemalta se olo, että parempaankin olisi pystytty, mutta nykyään ilahdun kovasti joka kerta kun <i>Never Ever</i> soi radiossa tai soittolistaltani. Biisin sanoitukset ovat kyllä varsin huttua, niihin ei ole selvästikään jaksettu juuri aikaa käyttää. Tanssilattioille kappale sopii Röyksoppin muun tuotannon tapaan täydellisesti. Haluaisin joka tapauksessa kuulla näiltä norjalaisartisteilta yhteistyönä vielä monta kappaletta lisää. <br />
<br />
<blockquote>Oh, wanna get to know you<br />
Oh, wanna shout it out<br />
Would it really show you<br />
Oh, what it's all about?<br />
<br />
Never ever gonna let you go now<br />
I don't wanna cry<br />
Never ever gonna let you go now<br />
Not that I'm in love</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/JDBzeM6KLlQ" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A4CBM38zmBBV7ytoRU1TuOc" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Reni Jusis - Zombi Swiat</b><br />
<br />
Tämä oli jännä löytö Spotifyn viikoittaisista suosituksista: puolalaista elektropoppia. Reni Jusis on laulaja-lauluntekijä-tuottaja, joka on Wikipedian perusteella muutellut musatyyliään melko paljon uransa aikana. <i>Zombi Swiat</i> on tämän vuoden huhtikuussa julkaistulta <i>BANG!</i>-albumilta. Aika simppeliä elektroahan tämä sinänsä on, mutta jokin mystinen tässä varsin melankolisessa kappaleessa kiinnitti huomioni. Jonkin verran se voi johtua toki kielieksotiikasta (kappale on laulettu puolaksi), mutta sanoisin, ettei se ole pelkästään sitä. Piristävää, että joskus löytää muuallakin kuin Länsi-Euroopassa tai Yhdysvalloissa tehtyä musiikkia. <br />
<br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/NSrtwPsQ8Ks" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A04lN8yysf4gbtWXVxnTDBN" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<br />
<br />
Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-35308815825774413642016-09-01T19:49:00.000+03:002016-09-01T19:49:59.349+03:00Kuukauden biisit 8/2016<b>Elias Gould - Omituinen ystävä</b><br />
<br />
Näin Elias Gouldin elokuun aikana livenä kahdestikin: Flow'ssa kokonaisen bändin kera "rokkikeikalla" ja Turun taiteiden yönä ravintolalaivalla akustisesti. Kummassakin kontekstissa Gouldin musiikkia kuuntelee mielellään, ja sävellykset toimivat riisuttuinakin versioina. Uusi kotimainen artistilupaus on saanut tehtyä jo joukon mainioita kappaleita kuten Huvilakatu, Kylmää ja kuumaa, Ikuinen heinäkuu, Viininpunainen... Tänä vuonna julkaistun viiden kappaleen Elias Gould EP:n aloittaa vauhdikas Omituinen ystävä, jonka yleisfiilis ja sanat iskivät kyllä kerrasta. <br />
<br />
<blockquote>ku kasarin lapset<br />
kasvanu harhaan<br />
nurkassa yksin on ihan hyvä olla<br />
kuka pelastas parhaat<br />
no mä oon tavannu yhden ja hän ei tahdo eikä pyydä mitään<br />
on omituinen ystävä, jolla on omituiset jutut<br />
eikä häiritse ketään<br />
on ihan niinku sä, on ihan niinku mä</blockquote><br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A4A1pigBDmODPx0UrmQTHBw" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Dua Lipa - Hotter Than Hell</b><br />
<br />
Flow-festareiden helmiin kuului myös brittiartisti Dua Lipa, joka on päässyt meillä soimaan jo TV-mainoksiinkin. Todellinen pankinräjäytysbiisi Lipalta on ollut Hotter Than Hell, joka on äärimmäisen onnistunut popkappale. Ensimmäisestä säkeestä lähtien koukuttava, tanssittavaan kliimaksiin vievä biisi on vuoden parhaita tähän mennessä. Dua Lipa on nyt 21-vuotias ja häneltä on julkaistu muutama singlebiisi, kokonainen albumi on vielä tekeillä. Britanniassa syntynyt Lipa muutti vanhempiensa (jotka ovat Kosovon albaaneja) mukana teini-ikäisenä Kosovoon muutamaksi vuodeksi, mutta palasi sitten takaisin ja alkoi edistää muusikonuraansa Lontoossa. Jään innolla odottamaan, minkälaista musiikkia häneltä vielä on tulossa. <br />
<br />
<blockquote>I'm not here to make you kneel<br />
But it's praise that I'll get<br />
You ain't gonna walk free boy<br />
Not finished with you yet, no<br />
<br />
Can you feel the warmth? Yeah<br />
As my kiss goes down you like some sweet alcohol<br />
Where I'm coming from, yeah<br />
It's the darker side of me that makes you feel so numb<br />
</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/fEOyePhElr4" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A1z5jOmNswvnzjC5gFLu5Dv" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Massive Attack - The Spoils</b><br />
<br />
Massive Attackin hienolla ja yllätyksiä tuottaneella Flow-keikalla ei kuitenkaan kuultu tätä heinäkuun lopulla julkaistua komeaa kappaletta. The Spoils -biisin lauluosuudesta vastaa myös vuoden 2010 <i>Heligoland</i>-albumin Paradise Circusilla laulanut Hope Sandoval. Kaunista jälkeä on yhteistyöstä syntynyt tälläkin kerralla. Elekrotaustat ovat varsin minimalistiset ja päällimmäiseksi nousevat syntikat sekä jouset, joita en vastaavalla tavalla muista käytetyn Massive Attack -kappaleella ennen. Saavat toki käyttää jatkossakin, upealta kuulostaa. Huomion ansaitsee myös musiikkivideo, jolla esiintyy Kate Blanchett.<br />
<br />
<blockquote>But I somehow slowly love you<br />
And wanna keep you the same<br />
Well, I somehow slowly know you<br />
And wanna keep you away<br />
</blockquote><br />
<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/8r31DFrFs5A" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A7shyK83Q7gKH8DagxwdLZf" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>M83 - Reunion</b><br />
<br />
M83:n keikkaa Flow'ssa menin katsomaan hieman liian myöhään, sillä väkeä oli pakkautunut isoonkin telttaan jo niin tiiviisti, että sisälle oli lähes mahdotonta päästä. Takareunastakin onneksi kuuli musiikin ihan hyvin. Keikan jälkeen soittoon on päätynyt varsinkin setin avauskappale Reunion bändin menestyslevyltä <i>Hurry up, We're Dreaming</i>. Biisi on todellinen tunnelmannostattaja ja sopiikin hienosti keikkojen alkuun. Huudatusta ja hurmosta, syntikoita ja sankaruutta. Siitä se lähtee. <br />
<br />
<blockquote>There's no more loneliness<br />
Only sparkles and sweat<br />
There's no more single fate<br />
You make me feel myself</blockquote><br />
<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/DJQQrjVmQG0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A2WBV0nY9Jkyu9dLqxhrj9B" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-71281593714893810562016-08-01T18:38:00.000+03:002016-08-01T18:38:52.977+03:00Kuukauden biisit 6-7/2016Lomailin kesä-heinäkuun vaihteessa niin töistä kuin blogiin postaamisestakin, joten nyt kesätauon jälkeen tulee kuusi biisiä, joita olen fiilistellyt kesä- ja heinäkuun aikana. <br />
<br />
<b>Alma - Karma</b><br />
<br />
Otetaan alkuun tämä ilmiselvä kappale, maailmalla isojen levy-yhtiöiden kanssa sopimuksia tehneen Alman ensisingle <i>Karma</i>, joka on tullut soitetuksi myös Elton Johnin radio-ohjelmassa. Oli aika hienoa, kun Alma tuli esittämään kappaleen Ruisrockissa Tavastian lauantaidiscon yhteydessä pienellä lavalla juuri ennen Major Lazerin keikkaa. Paikalla olleet pakkautuivat heti lavan eteen diggailemaan kappaletta, joka todella on mainiota ja tuotannoltaan kansainvälisen kuuloista soulahtavaa poppia. On mahtavaa miten Alman oma soundi pääsee vahvasti esille, ja biisi tuntuukin olevan tehty juuri hänelle eikä kaivettu jostakin tekijöiden jämäkappaleiden laarista. <br />
<br />
<blockquote>I bring the karma to your game,<br />
you better run run run yeah, it's coming your way<br />
<br />
I bring the karma to your game,<br />
you better run run yeah, that bitch don't play</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/-IxvrFDM_SM" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A2NX10XrdV9oWNQBu7oiiWC" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Vesala - Ei pystyny hengittää</b><br />
<br />
Paula Vesalan ensimmäiseltä sooloalbumilta odotettiin paljon ja monta hyvää kappaletta levyllä onkin. Sinkkuina on nyt julkaistu viheltelyn säestämä rakkauslaulu, kevyellä fiiliksellä etenevää indierockia ja letkeä kesähitti. Levyllä on kuitenkin (jälleen odotetusti) hyvin riipivää materiaalia, kuten kolmantena soiva <i>Ei pystyny hengittää</i>. Vesala käsittelee kappaleessa päättyneen ihmissuhteen jälkitunnelmia vähemmän tyypilliseltä puolelta. Musiikillisesti kappale on levyn raskainta materiaalia ja se tyrmää kuulijan kerrasta pysähtymään paikalleen. Itse unohdin melkein kävellä liikennevaloista yli vihreän vaihtuessa. <br />
<br />
<blockquote>Sä voit puhuu musta ihan mitä vaan<br />
ja ihan kenelle vaan, joo<br />
Mä en pelkää enää mitään<br />
En puheita, yksinäisyyttäkään<br />
<br />
Oli mullakin tunteet<br />
Oli mullakin sydän<br />
Ja se päätty nyt tähän<br />
Oli mullakin voimaa vaan vähän</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/Vf9KLfLdBf0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A7LCZx53cCQflaPQK6cFVGH" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Pariisin kevät - Tiputa sun aseet</b><br />
<br />
Innostuin ensimmäistä kertaa Pariisin kevään uudesta biisistä <i>Mielikuvituksen tuotetta</i> -kappaleen jälkeen, ja siitä on aikaa sentään jo kolme vuotta. Kesäkuussa julkaistu <i>Tiputa sun aseet</i> kolahti kuitenkin kerrasta. Melodiat toimivat sinkkubiisille sopivan komeasti ja musiikillisesti tämä on muutenkin kiinnostavampaa kuin olen yhtyeeltä parilla viime levyllä kuullut, kertosäkeeseen rakennetaan kliimaksia hienosti. Ainakin omiin korviini kuulostaa siltä, että yhtye on nyt löytänyt sen taidon tehdä hienoa, omaperäisen koskettavaa popmusiikkia, johon ensimmäisellä kahdella levyllä tykästyin. <br />
<br />
<blockquote>Tiputa sun aseet<br />
Ilman sanoja<br />
Sytytät mut tuleen<br />
Lyöt mun rumpua<br />
Eikö me olla viattomia?<br />
Sytytetään tulet pitkin rantoja</blockquote><br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A1mEJYWMlZDRi2Nmh36xLtF" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Ruger Hauer - Charlie Mansonin häät</b><br />
<br />
Ennen Ruger Hauerin Ruisrockin keikkaa (jolla olivat tietysti mukana myös uudella levyllä vierailevat Reginan Iisa ja Mikko Pykäri) kuuntelin aikaisempaa tarkemmin <i>Mature</i>-albumia. Löysin sieltä aiemmin kuuntelemieni muutaman biisin lisäksi tällaisen kaunistunnelmaisen (vaikka sanoitukseltaan hieman karun) kappaleen, joka kohosi livenä kuultuna entistäkin paremmaksi. Tietysti koska Iisa Pykäri laulamassa nättiä melodiaa ei konseptina oikein voi mennä pieleen. Herkällä kitaransoitolla alkava biisi ei ole tyypillisimpiä, joita voisi kuvitella löytävänsä räppilevyltä, joten uskoisin tämän toimivan genreä hieman vieroksuvillekin. Hieman kuten kappaleen alussa äänessä olevan Paperi T:n musiikkikin toimii, ainakin omassa tapauksessani. <br />
<br />
<blockquote>Mä kelaan et onks nää taas vaa yhet Charlie Mansonin häät<br />
Morsian mustassa hunnussa<br />
Kuolinvuoteella tunnustan<br />
Joo mä nään: nää on taas vaa yhet Charlie Mansonin häät<br />
Me molemmat tiedetään<br />
Et murha on vaan osa elämää</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/2-ptrvsUhZw" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A7ogGRiRZGEKIVpv6nJ9BJi" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Major Lazer ft. Justin Bieber & MØ - Cold Water</b><br />
<br />
Ruisrockissa niin ikään esiintyneen Major Lazerin uusi kappale on erittäin tuore, se ilmestyi vasta muutama päivä sitten. Vierailijoina ovat aiemminkin Diplon kanssa yhteistyötä tehneet Justin Bieber ja MØ. Major Lazerin tunnetuimpia kappaleita huomattavasti seesteisempi <i>Cold Water</i> on jälleen taidokasta elektropoppia ja vaikutteita on Bieberin <i>Sorry</i>-kappaleen tavoin otettu dancehall-musiikista. Haastetta on Diplon mukaan tuonut näin "indien" musiikin tekeminen Bieberin kanssa, sillä Diplo ei halua Bieberin takana olevan massiivisen markkinointikoneiston sekaantuvan omaan musiikintekoonsa. <br />
<br />
<blockquote>And if you feel you're sinking, I will jump right over<br />
Into cold, cold water for you<br />
And although time may take us into different places<br />
I will still be patient with you<br />
And I want you to know<br />
<br />
I won't let go<br />
I'll be your lifeline tonight...<br />
I won't let go<br />
I'll be your lifeline tonight...</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/a59gmGkq_pw" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6DNtNfH8hXkqOX1sjqmI7p" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Kyla La Grange - Cut Your Teeth</b><br />
<br />
Lopuksi kaikkien näiden uusien kappaleiden jälkeen otettakoon pari vuotta sitten ilmestynyt biisi brittiläiseltä laulaja-lauluntekijältä. Kyla La Grangen <i>Cut Your Teeth</i> -levyn nimikkobiisi on ihanan haikeaa popfiilistelyä, jollaista en hyvin tehtynä kyllästy ikinä kuuntelemaan. Tämäntapaisia kappaleita päätyy vaivihkaa soittolistalleni jatkuvasti. Minimalistista elektro-syntikkapoppia tekevä artisti oli muutenkin kiehtova löytö, ja tätä postausta varten <i>Cut Your Teethin</i> taas kuunneltuani piti jatkaa myös muiden La Grangen kappaleiden parissa. <br />
<br />
<blockquote>Didn't I make it harder?<br />
Didn't I leave you that?<br />
Was it too much to ask you?<br />
Why it is you still care?<br />
<br />
You cut your teeth on the lack of answers, singing<br />
Come back home and it don't feel the same<br />
Well I've bled words onto a page for you<br />
And you never knew my name</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/a59gmGkq_pw" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A7Mc5iNnOyVtdsaHoFMO44B" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-1766966659343032362016-06-04T12:24:00.000+03:002016-06-04T12:25:58.683+03:00Kuukauden biisit 5/2016<b>SAARA - California</b><br />
<br />
SAARA julkaisi uuden ep:n <i>Hello I'm Saara</i> ensimmäisenä julkaisunaan Capitol Recordsin kanssa tulleen välirikon jälkeen ja onnistui yllättämään. Kaikki kolme biisiä ovat hyviä, varsinkin aloituskappaleesta <i>California</i> olen pitänyt paljon. Seesteisempi elektroninen musiikki toimii hänelle selvästi paremmin kuin <i>Ur Cool</i> -kappaleella kuultu tyyli, jota juuri kukaan tuskin haluaa tulevaisuudessa enää muistella. Tekemällä tehty teinipoppi ei päässyt biisinkirjoituksen tasoltaan lähellekään tämän uuden ep:n kappaleita. Alla olevassa Youtube-videossa on akustinen liveversio <i>California</i>-kappaleesta, ja kaiken pohjana olevat kauniit melodiat tulevat hienosti esiin. <br />
<br />
<blockquote>California, how I hate to love you<br />
Can't get sober, I'd do anything for you<br />
It's a good dream until I wake up<br />
Think we can make it baby, you're my California</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/wWKSXBAWIig" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A0gQQE4o6yn6gtnfVu1M9zC" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Anohni - Drone Bomb Me</b><br />
<br />
Aikaisemmin Antony and the Johnsons -yhtyeessä musiikkia tehnyt Anohni vaihtoi tyylilajin syntikkapopin keinoin esitettyihin protestilauluihin. Epätavallinen yhdistelmä toimii nerokkaasti ainakin hänen uudella <i>Hopelessness</i>-levyllään. Kukapa sopisi paremmin tulkitsemaan maailman murheita ja vääryyksiä kuin Anohni, sillä hänellä on kaikki siihen vaadittava intensiteetti ja riipaisevuus. <i>Hopelessness</i> jää varmasti historiaan yhtenä tämän vuoden albumeista, toistaiseksi se on minulla ollut ehkä se kuunnelluin uutuuslevy. <i>Drone Bomb Me</i> on järisyttävä kappale lapsesta, joka toivoo tulevansa pommitetuksi kuolleiden vanhempiensa tapaan. <br />
<br />
<blockquote>So drone bomb me<br />
(Drone bomb me)<br />
Blow me from the mountains<br />
And into the sea<br />
Blow me from the side of the mountain<br />
Blow my head off<br />
Explode my crystal guts<br />
Lay my purple on the grass</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/8Pei4SnavUk" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A2qIX2RvAbAvZ4VwGPmbhE3" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Mø - Final Song</b><br />
<br />
Møn uudella sinkkubiisillä on potentiaalia jonkinlaiseksi kesähitiksikin, sen verran mukavantuntuinen meininki siinä on. Mikään tanssilattian räjäyttäjä tämäkään biisi ei ole, vaan kyseessä on fiilistelevää popmusiikkia jälleen varsin seesteisellä otteella. Pidän <i>Final Songista</i> kuitenkin enemmän kuin hänen edellisestä julkaisustaan <i>Kamikazesta</i>, mutta silti odottelen vielä sitä räväyttävää uutta biisiä. <br />
<br />
<blockquote>Baby when we were young<br />
There was nothing to make believe<br />
And the songs that we sang<br />
They were written for you and me<br />
Melodies on repeat<br />
That's what I hear when you're by my side<br />
Yeah, that's what I hear when you're by my side</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/mFFRRMoK174" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A4qqArAiTPueDxIp7cf87h7" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Cajsa Siik - Higher</b><br />
<br />
Tämä oli pitkään soittolistallani sellaisena ihan kivana ja omaperäisenä popkappaleena, mutta eräs aamu töihin kävellessä ja biisin sattuessa soimaan kuulokkeistani tajusin sen olevan suorastaan loistava (saan usein vastaavia oivalluksia työmatkoilla musiikkia kuunnellessa). Niin melodioissa, tunnelmassa kuin sanoissakin on jotain sydämeenkäyvää ja mieltä kohottavaa. Cajsa Siik on ruotsalainen indie pop -artisti ja <i>Higher</i> on Spotify-kuunteluiden perusteella hänen suosituin kappaleensa, se on julkaistu 2014. Biisintekotaito antaisi mahdollisuuden huomattavasti nykyistä suurempaankin suosioon. <br />
<br />
<blockquote>What if a dream could tell me how<br />
What if a minute was forever<br />
Now I am climbing out of my mind<br />
Now I can sense you even better<br />
<br />
Crystals in an open sky<br />
Lose you left to figure out<br />
Higher<br />
I can feel it coming down<br />
It all makes sense when you're around<br />
Higher</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/O2ow674rV84" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A3ksvmib8OK0Ow2jVcPGKJa" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-26880278734845042182016-05-10T21:40:00.000+03:002016-05-10T21:40:30.909+03:00Kuukauden biisit 4/2016<b>The Hearing - Backwards</b><br />
<br />
Huomasin Twitterissä hehkutusta The Hearingin juuri ilmestyneestä <i>Adrian</i>-albumista ja päätin ottaa levyn kuunteluun. Sitten havaitsin, että sinkkuna ja videon kera julkaistu <i>Backwards</i>-kappale oli tarttunut omalle Spotify-soittolistalleni jo aiemmin, todennäköisesti kuunneltuani jotakin uutuuslistaa. Mainio kotimainen elektropopin tekijä osaa säveltää ovelan kiinnostavia melodioita ja tuotanto on huippuluokkaa. Monikerroksinen musiikki on täyttä juhlaa korville ja ansainnut ylistyksensä. <i>Adrian</i> pärjännee myös vuoden kotimaiset levyt -äänestyksissä, sillä sen muutkin biisit ovat vahvoja. <br />
<br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/E5axcCgXIRM" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A2A2cit9Qnz2sZEGwUVwX7x" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Susanne Sundfør - Accelerate</b><br />
<br />
Edellistä artistia on verrattu tähän norjalaisnimeen, joka on tullut usein vastaan ja olenkin ensimmäiseksi tykästynyt hänen yhteistyökappaleisiinsa M83:n ja Röyksoppin kanssa. Sundførin omista kappaleista synkeämpiä sävyjä sisältävä <i>Accelerate</i> kehutulta <i>Ten Love Songs</i> -albumilta on viime aikoina kolissut aivan uudella tavalla. Hyvä dramatiikan rakentelu hienoon kertosäkeeseen kulkiessa ja vaihtelevuus biisin sisällä (esim. vimmaiset urunsoittelut!) ovat tehokas resepti tällä kappaleella. <br />
<br />
<blockquote>Start the car, don't look back, accelerate<br />
This must be paradise, cause we can't fake<br />
It's too late, it's too strong<br />
It's all we got, it's the siren song</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/Bd4jT4zcdHg" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A3gGVwdu468M2kb27NVXUQu" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Pet Shop Boys - The Pop Kids</b><br />
<br />
Synapopklassikkoyhtye on edelleen hyvässä vedossa. Tutut elementit kuten tarttuvuus, tanssittavuus ja hienoinen melankolia ovat PSB:n <i>Super</i>-levyn singlekappaleella edelleen olemassa ja hyvinvoivia. Koko huhtikuussa ilmestyneeseen levyyn enemmän perehtynyt kaverini totesi tämän olevan ainoa selkeä hittikappale muiden ollessa enemmän tunnelmointia. Hyvää ja varmasti monelle samastuttavaa jatkumoa upean yhtyeen tuotantoon biisi ainakin on.<br />
<br />
<blockquote>They called us the Pop Kids<br />
’cause we loved the pop hits<br />
and quoted the best bits<br />
so we were the Pop Kids<br />
I loved you</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/7JF3Gj8U0YA" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6gQOclxG0m17obCWjVEom9" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Kent - Dom Som Försvann</b><br />
<br />
Kaverini soitti minulle tätä tykästymäänsä kappaletta Kentin vuoden 2005 <i>The Hjärta & Smärta EP:ltä</i> ja aikaisemmin ohi korvieni kulkenut kappale osui itseenikin jämäkästi. Kappaleen riffistä tulee mieleeni jopa Katatonian tuotanto jostakin <i>Discouraged Onesin</i> ja <i>Tonight's Decisionin</i> ajalta, mikä ei ollut ensimmäinen odottamani mielleyhtymä Kentin kappaleelta. Vertaus kertoo paljon tunnelmasta, jota täydentävät vielä lapsikuorot useassa kohdassa biisiä. <i>Dom Som Försvann</i> on todellinen helmi tämän uraansa valitettavasti lopettelevan yhtyeen komeassa diskografiassa. <br />
<br />
<blockquote>Kom låt oss gå härifrån<br />
Låt oss resa någonstans<br />
Resa långt härifrån<br />
Låt oss bli dom som försvann<br />
</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/7NdzoDhzLOM" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A1QJx7n6AO45hO9aYqnRAKH" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-78592238765784958812016-04-05T20:08:00.000+03:002016-04-05T20:08:31.427+03:00Kuukauden biisit 3/2016<b>Years & Years - Desire ft. Tove Lo</b><br />
<br />
Maaliskuun kolmantena ilmestyi upea julkaisu upealta yhtyeeltä, jota olen mahdollisesti saattanut joskus aiemminkin blogissani hehkuttaa... Kyseessä on siis jälleen Years & Years ja heidän <i>Desire</i>-hittibiisinsä uudelleenjulkaisu, jossa feattaamassa on ihana Tove Lo! Lauluosuuksissa Tove on siis mukana Olly Alexanderin kanssa vuorotellen ja kertosäkeessä myös rinnakkain, ja minusta yhdistelmä toimii mainiosti. Pidän toki pelkästään Ollyn laulamasta alkuperäisversiostakin, mutta tämä uusi on myös loistava. Musiikillisesti muutoksia ei vaikuttaisi kappaleeseen tehdyn – se on edelleen nautittavaa ja tanssittavaa popmusiikkia. Uutta versiota varten tehtiin myös video, jonka julkaisun yhteydessä Olly Alexander julkaisi yhtyeen FB-sivulla <a href="https://www.facebook.com/YearsAndYears/posts/1119163594783894">hienon palopuheen</a> HLBTIQ-artistien näkyvyydestä, ja aion varmasti lainata sitä jatkossa sopivissa yhteyksissä.<br />
<br />
<blockquote>Is it desire<br />
Or is it nothing I'm feeling for you<br />
I want desire<br />
'cause your love only gets me abused<br />
<br />
Give me that rush<br />
I want to show you what you've been missing<br />
Am I enough<br />
To keep your other lovers hidden</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/GNb4FBawH_U" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A5HG3mV4Fwh4es4HbI69pV3" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Katatonia - Old Heart Falls</b><br />
<br />
Suosikkini jo pitkän ajan takaa, synkkien tai vähintäänkin tummasävyisten tuntemusten tulkit Ruotsista ovat julkaisseet uuden kappaleen ja se on huikea, sanoisin että bändin paras 10 vuoteen. Sitten <i>The Great Cold Distance</i> -albumin en ole kokenut heiltä näin säväyttävää teosta. Vähäeleisesti ja rauhallisella temmolla liikkeelle lähtevä biisi kasvaa saaden tunteet liikkeelle juuri niin kuin tämä yhtye parhaimmillaan saa. Suoraviivaista ja helposti omaksuttavaa ei ole kuitenkaan lähdetty tekemään, vaan biisissä on erilaisia osia, suvantokohtia ja omaperäistä tunnelmanrakentelua. Levy ilmestyy 20. toukokuuta ja odotukset ampaisivat <i>Old Heart Fallsin</i> myötä huippulukemiin. <br />
<br />
<blockquote>For ever dream that is left behind me<br />
I take a bow<br />
With every war that will rage inside me<br />
I hear the sound<br />
Of another day in this vanhishing life<br />
Returned to dust<br />
And every chance I've pushed away<br />
Into the night</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/IIGBNc2nFZA" frameborder="0" allowfullscreen></iframe>"><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A48UzWHZaqDXPFinprzDpaf" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Olavi Uusivirta - Tanssit vaikka et osaa</b><br />
<br />
Tämä tuoreehko kappale vie puolestaan synkkyydestä hyvin energisiin fiiliksiin. Olavi Uusivirta on ollut minulle tuttu lähinnä radiohittiensä ansiosta ja vaikka olen monesta kappaleesta pitänyt, on laajempi tutustuminen artistin tuotantoon jäänyt. <i>Tanssit vaikka et osaa</i> potkaisi itseäni kuitenkin ehkä kovemmin kuin mikään hänen aiemmista hiteistään. Biisi saa nimensä mukaisesti tanssimaan vaikka taitoa ei juuri löytyisikään, sen rytmi on siinä määrin vastustamaton. <br />
<br />
<blockquote>Mä en tiedä luonnontieteistä mitään<br />
Joskus mun aurinko laskee itään<br />
Oudot ihmevoimat kiskoo mua sun puoleen<br />
Vapauta mut ennen kuin musiikki kuolee<br />
Ja sitten sen kappaleen vuoro tulee<br />
Joka sytyttää lattian alla tuleen<br />
Juuri sinun tarinasi kertoen</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/pOT8545HDtk" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A3RLSDNfaesJif4JNKu8MmL" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Astrid S - Paper Thin</b><br />
<br />
Nuori norjalainen artisti julkaisi maaliskuun loppupuolella kappaleen, joka on erittäin pätevää ja tehokkaasti tarttuvaa elektropoppia. Olen kuunnellut tällaista musiikkia ajoittain hieman kyllästymiseenkin asti, mutta tässä oli nyt jotain, mikä sai lisäilemään biisin omalle soittolistalle. Kappaleeseen on saatu loihdittua jännittävää kuulautta; ehkä se on sitä Norjan taikaa, mitä kuulee monesti siellä tehdyssä musiikissa. Astrid S on nyt urallaan todellisessa nousukiidossa ja hänet on jo kiinnitetty suositun vloggaaja-poppari Troye Sivanin Euroopan kiertueelle. Kokonainen debyytti-ep ilmestyy toukokuussa. <br />
<br />
<blockquote>You make me feel like a piece of art <br />
Hanging on your wall just like my heart <br />
Making shadows even in the dark <br />
I'm see through but I won't fall apart </blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/LekA62H17bo" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A2oeqcDysCe4XrrDASNHnWF" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-16174446197471171162016-02-29T21:34:00.000+02:002016-02-29T21:34:05.374+02:00Kuukauden biisit 2/2016Kiinnostavia uutuuksia on helmikuussa ilmestynyt ja Suomi saanut UMK-finaalin myötä hyvän euroviisuedustajan, onnea <a href="https://www.youtube.com/watch?v=5_C_6-e9w5w">Sandhja kappaleensa <i>Sing it Away</i></a> kera! Kuukauden biisessä on nyt tuoreita kappaleita omaperäisiltä naisartisteilta sekä viimevuotinen hittikappale, jonka löysin vasta tämän vuoden puolella. Musiikin yleislinja näyttää muotoutuneen postauksessa balladimaiseksi. <br />
<br />
<b>Juulia - Huomenna mä meen</b><br />
<br />
Juulia ilmestyi suomalaiselle musiikkikentälle viileänmodernilla <i>Vakavaa</i>-kappaleella. Toinen single on myös hidastempoista elektropoppia, mutta on edellistä synkempi ja kertoo päättymässä olevasta suhteesta. Kappale on tyyliltään hyvin jännittävä: autotunea käytettiin jo edellisellä sinkulla, mutta tässä sitä on varsinkin kertosäkeessä niin paljon, että en pysty kuvittelemaan miten tätä voisi laulaa livenä. Juulian musiikissa on myös jotakin mielenkiintoisella tavalla omanlaista, ehkä herkkyyttä, ja artisti onkin kertonut ammentavansa musiikkiinsa suoraan omasta elämästään. <br />
<br />
<blockquote>Rehellisyys on tulos muotiin taas ja<br />
tiedän et tää on sulle raskasta ja<br />
ei voi valita ketä rakastaa</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/LnPZshxFNBs" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6l7y6uZ1fs4LuJpcmMR3vi" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Bat For Lashes - I Do</b><br />
<br />
Yllätyin pari päivää sitten siitä, että Bat For Lashesilta on taannoin ilmestynyt uusi biisi! Vain vähän yli pariminuuttinen <i>I Do</i> on herkän minimalistinen ja tarjoaa jälleen yllätyksen levyn ensimmäisenä sinkkuna. Eipä tästä todennäköisesti voi vielä sanoa mitään levyä ajatellen, kuten ei myöskään edellislevyltä ensimmäisenä julkaistusta <i>Laurasta</i> voinut. On kiva kuitenkin kuulla Natashan ääntä uudessa omassa kappaleessa taas. <br />
<br />
<blockquote>Tomorrow you will ask me if I do<br />
Know that the sorrow will drop away<br />
Like June, from a flower in bloom</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/thDACGLOPIs" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A4HmQZRyEabjMeoe3LMkUeQ" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>FKA twigs - Good to Love</b><br />
<br />
Spotifyhin näytti ilmestyneen uusi biisi myös FKA twigsilta samana päivänä kuin Bat For Lashesilta, ja tämänkin huomasin pari päivää sitten. Yhtäläisyyttä on myös siinä, että kappaleen linja on varsin vähäeleinen. <i>Good to Love</i> on slovari, joka hivelee korvaa artistin tuotannolle totuttuun tapaan. Tätä tulee varmasti fiilisteltyä kevään aikana aina silloin, kun kaipaa tunteellista tunnelmointia. Ja välillähän sitä kaipaa.<br />
<br />
<blockquote>Make my body come alive<br />
I've got a right to hurt inside<br />
So will you hold me while I cry?<br />
And let me lay against your side<br />
So let me love<br />
It's good to love, it's good to love<br />
Just let me love<br />
It's good to love, it's good to love</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/8Tq0HzgDcNc" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A4zTHYH48021nSS4boLgVUG" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Lukas Graham - 7 Years</b><br />
<br />
Tanskalaisen soul pop -yhtyeen kappale on nostanut heidät maailmalla tunnetuksi viime vuonna. Itse törmäsin siihen vasta vuodenvaihteen jälkeen viime vuoden parhaimmiston listauksissa. Todella hieno ja elämänmakuinen kappalehan <i>7 Years</i> on, ja alkuvuoden aikana olen paljon sitä kuunnellut. Etunimistään yhtyeelle nimen lahjoittanut Lukas Graham Forchhammer laulaa tunteisiinkäyvästi ja tuo musiikkiin hyvin omanlaistaan soundia, jonka ansiosta se erottuu. Biisinkirjoitustaitoakin porukalla tuntuu olevan.<br />
<br />
<blockquote>I always had that dream like my daddy before me<br />
So I started writing songs, I started writing stories<br />
Something about that glory just always seemed to bore me<br />
‘Cause only those I really love will ever really know me</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/LHCob76kigA" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A4dbV37qzkwZOnkGVpsR0Q7" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-6037087150348547382016-02-02T20:46:00.003+02:002016-02-02T20:46:53.318+02:00Kuukauden biisit 1/2016<b>LCMDF - Rookie</b><br />
<br />
<blockquote>I'm so done with the metal scene<br />
I'm so done with the dudes who think they're better than me</blockquote>rävähtää käyntiin LMCDF:n kappale, joka on kiivennyt jo soittolistoillekin. Haastatteluissa on todettu, ettei lyriikanpätkässä konkreettisesti hyökätä metalliskeneä vastaan vaan miesten ylivaltaa musiikkibisneksessä. Syntikkapainotteiseksi elektropopiksi kappale on räväkkä ja se myös tarttuu päähän todella tehokkaasti. <i>Rookiella</i> on potentiaalia nousta Kemppaisen sisarusten isoimmaksi hitiksi tähän mennessä. Ainakin viime vuonna julkaistu, The Guardian -lehden pop playlistilla noteerattu <i>Fooled</i> on jo nyt ohitettu Spotify-kuunteluiden määrässä. <br />
<br />
<blockquote>That's why I'm here, you know</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/Z6xyISW6PWQ" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A1pLfuwK5I7lGtQC1969X1k" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Mira Luoti - Pinnan alla</b><br />
<br />
PMMP:n laulajista myös Mira Luoti on aloittanut soolouransa. Hän julkaisi melkein heti vuoden alussa <i>Pinnan alla</i> -kappaleensa, jota ilmeisesti oli myös valmisteltu varsin pinnan alla, niin yllättäen biisin julkistus tuli. Seesteinen kappale oli myös tyyliltään varsin yllättävä, Luodilta olisi odottanut rokimpaa ilmaisua, mutta kappale on hienosti tehty ja miellyttävää kuunneltavaa. Biisin on tuottanut Arto Tuunela ja siinä onkin kuultavissa myös jotain hieman pariisinkevätmäistä. Tulevaa levykokonaisuutta jäämme Mira Luodiltakin mielenkiinnolla odottamaan. <br />
<br />
<blockquote>ollaan yö rannalla<br />
voidaan katsoa tähtiin<br />
pimeys meitä ohjaa<br />
veden pinnan alla<br />
mä laitan sun silmät kii<br />
päästän kohti pohjaa</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/LDiSezXzMq4" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A3L1ZxH5cQtHalwFAUcyqem" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Coska - Jupiter</b><br />
<br />
Tähän kappaleeseen törmäsin <a href="http://rosvot.fi/slowshow">Slow show</a> -blogissa. Tyylilajina on jälleen minuun mitä sopivimmin kolahtava tunnelmallinen syntikka/elektropop. Herkän melodisessa biisissä on kaikki kohdallaan sopivaa dramatiikkaa myöten, ja <i>Jupiter</i> innosti tutustumaan myös Coskan aikaisempaan tuotantoon. Selvisi, että kyseessä on suomalainen duo, jonka muodostavat Manna Borg ja Robert Engstrand. Kyseessä on mainio löytö, jonka tekemisiä aion seurata jatkossa tarkasti.<br />
<br />
<iframe width="100%" height="450" scrolling="no" frameborder="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/243226532&auto_play=false&hide_related=false&show_comments=true&show_user=true&show_reposts=false&visual=true"></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6Qwy3Eute8fqmkuwdaw4YL" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Femme En Fourrure - Smell</b><br />
<br />
Tässäkin on uusi tuttavuus, jonka suomalaisuus tuli yllätyksenä! Löysin Femme En Fourruren Spotifyn viikottaisten suositusten kautta, ja jotenkin ei tullut mieleenkään, että kyse voisi olla kotimaisesta yhtyeestä. Mielenkiintoista elektronista musiikkia, jota tekijät itse kuvailevat: "Music made for DJs and catwalks; also: for nightly promenades and oceanside sexin’." Kiehtovaa äänimaisemaa joka tapauksessa luovat.<br />
<br />
<blockquote>i love the smell of me<br />
on your chair and on your lip<br />
i love the smell of me<br />
in the chapel where you rest</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/G46VwdB0a7E" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A7wolBwa0WVjgc0MW9q9BMU" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
Bonus:<br />
<b>David Bowie - Rebel Rebel</b><br />
<br />
Yleensä kuukauden biiseissä on kappaleita neljä, mutta nyt tuntui hyvin tärkeältä ottaa mukaan myös jokin 10. tammikuuta edesmenneen David Bowien klassikoista. Viime aikoina kuolleista suurista muusikoista Bowie oli tullut itselleni läheisimmäksi. Innostuin hänen musiikistaan paljon muutama vuosi sitten ja luin tuolloin myös suurimman osan Marc Spitzin hänestä kirjoittamasta elämäkerrasta. Jostain syystä juuri <i>Rebel Rebel</i> sai minut herkistymään eniten kuunnellessani Bowien musiikkia hänen kuolemansa jälkeisenä päivänä. Tämä vuoden 1974 <i>Diamond Dogs</i> -levyllä julkaistu riehakkaan terävien kitaroiden eteenpäin viemä kappale ehkä tiivistää minulle jotakin olennaista Bowiesta, ja onhan biisi yksinkertaisesti todella kova. Ei vain musiikkimaailma vaan koko kulttuurimaailma hyvin laajasti käsitettynä menetti suuren ikonin Bowien myötä.<br />
<br />
<blockquote>You've got your mother in a whirl <br />
She's not sure if you're a boy or a girl<br />
<br />
Hey babe, your hair's alright<br />
Hey babe, let's go out tonight<br />
You like me, and I like it all<br />
We like dancing and we look divine</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/U16Xg_rQZkA" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A3BWEkM0jE8RlrAa9vEi51T" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-26564119037915314572016-01-06T14:02:00.000+02:002016-01-06T14:09:25.995+02:00Kuukauden biisit 11-12/2015Palataan vielä vuoden 2015 kuunteluihin marras- ja joulukuun osalta. Lokakuun biiseissä oli vain uutuuksia, mutta näissä ei, vaan kappaleet ovat hieman vanhempia. No, muutaman viime vuoden ajalta kaikki ovat kuitenkin. <br />
<br />
<b>Golden Fable - Always Golden</b><br />
<br />
Tämä Pohjois-Walesista kotoisin oleva yhtye tekee hauraan kaunista musiikkia. <i>Always Golden</i> on hieno esimerkki heidän luomastaan kiinnostavasta äänimaisemasta, joka on tässä tummasävyistä mutta ei liian masentavaa. Rebecca Palinin laulu on eteerisyydessään upeaa kuunneltavaa. Herkkä pianonsoitto on täydellinen lopetus kappaleelle. <i>Always Golden</i> on Golden Fablen vuonna 2012 ilmestyneeltä debyyttialbumilta <i>Star Map</i>. <br />
<br />
<blockquote>Our bond won't be broken,<br />
We are always golden,<br />
And we will stand tall,<br />
(We will stand our ground, we will stand so firm)</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/ZyqrAbSRxQ8" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A2SY3gual5enMHLmMcWVH3X" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Haloo Helsinki - Vihaan kyllästynyt</b><br />
<br />
Viimeinen vuotta 2015 käsittelevä postaus kaipasi mielestäni tätä kappaletta hyvin olennaisesti. Haloo Helsingin lokakuussa 2014 ilmestyneellä albumilla oleva kappale osoittautui ajankohtaisemmaksi kuin kukaan tuolloin osasi arvata, mikä tässä kohtaa on hieman ikävää. Biisi on toiveikas ja sanomansa mukaisesti rauhallinen, bändin melodiantaju tulee jälleen hyvin esiin. <br />
<br />
<blockquote>Mitä elämä tuo,<br />
se tulkoon minun luo,<br />
Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo<br />
Me ollaan samaa tuhkaa,<br />
samaa kevyttä ilmaa,<br />
Joten rauha nyt,<br />
tää maailma on vihaan kyllästynyt</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/6I2XMfGvHiQ" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A0BwPaprvtHADxxWhAgRJWd" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Of Monsters And Men - Human</b><br />
<br />
Islantilaisyhtyeen kappale on viime vuonna ilmestyneeltä levyltä ja se jatkaa sopivasti postauksen edellisessä kappaleessa välitettyä ihmisyyden sanomaa. Of Monsters And Menin viime kesänä ilmestynyt <i>Beneath the Skin</i> on ollut hieman hitaammin avautuva kuin debyytti, mutta tämä tuntuu osoittautuvan hyväksi asiaksi kappaleiden kuuntelukestävyyden osalta. Nyt tuntuu siltä, että yhtye on tehnyt kakkoslevyllä rohkeita mutta erittäin hyviä ratkaisuja tunnelmallisen popmusiikkinsa kanssa. Erityisesti <i>Human</i> onnistuu hiipien koskettamaan syvältä.<br />
<br />
<blockquote>Cage me like an animal<br />
A crown with gems and gold<br />
Eat me like a cannibal<br />
Chase the neon throne<br />
<br />
Breathe in, breathe out<br />
Let the human in<br />
Breathe in, breathe out<br />
And let it in<br />
Plants awoke and they slowly grow<br />
Beneath the skin<br />
So breathe in, breathe out<br />
Let the human in</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/0EnrFe3Zb6k" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6k9eT9TVUBtFjWVr3TnCX3" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>The Weeknd - Can't Feel My Face</b><br />
<br />
Kappaletta hehkutettiin paljon vuoden päätteeksi erilaisissa parhaat biisit -listauksissa, mutta minulle se ei ensin sanonut mitään, artistista olin kyllä kuullut puhuttavan. Totta kai kellot soivat sitten kun biisin tarkoituksella kuuntelin, sillä tämä on niitä joilta ei voinut 2015 välttyä. Viime viikolla eräs päivä olin tosin jo aivan hermona siitä, että päätin tätä alkaa kuunnella, kun jämähti korvamadoksi sen verran pahasti. Silti jatkan mielellään biisin kuuntelua myös vuoden 2016 puolella, <i>Can't Feel My Face</i> on niin kova pophelmi ja sen melodiat suorastaan ilotulitusta. Kanadalainen R&B-artisti teki sillä ansaitun suuren läpimurron. <br />
<br />
<blockquote>And I know she'll be the death of me, at least we'll both be numb<br />
And she'll always get the best of me, the worst is yet to come<br />
But at least we'll both be beautiful and stay forever young<br />
This I know, (yeah) this I know</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/KEI4qSrkPAs" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6RsWqX8zABZLhZydXxEFOm" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>M83 feat. Susanne Sundfør - Oblivion</b><br />
<br />
Samannimisen leffan soundtrackille tehty <i>Oblivion</i> on amerikkalaisen elektronista popmusiikkia tekevän yhtyeen ja norjalaisen laulaja-lauluntekijän yhteistyötä ja mennyt minulta ilmestymisensä aikaan (2013) täysin ohi. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, biisi on M83:n hienoin teos <i>Midnight Cityn</i> jälkeen. Balladinomainen kappale tukeutuu vahvoihin naisvokaaleihin, mutta myös musiikkitaustaan on löydetty komeita ratkaisuja jousien ja torvien myötä. <br />
<br />
<blockquote>Breathe in the light<br />
I'll stay here in the shadow<br />
Waiting for a sign, as the tide grows<br />
Higher, and higher, and higher<br />
<br />
And when the nights are long<br />
All those stars recall your goodbye, your goodbye</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/05GPiKPylHY" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A1JJCx2knk588fMq1lRTHx5" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>White Lies - Big TV</b><br />
<br />
Törmäsin biisiin Spotifyn viikoittaisissa suosituksissani, mutta on ihme etten ole tähänkään yhtyeeseen havahtunut aiemmin. White Liesia on verrattu mm. Editorsiin, Interpoliin ja The Killersiin, joista pidän kovasti. Melankolista post-punkin genreen sijoitettua rockia soittava bändi herätti kuitenkin huomioni heti ensikuulemalta. Laulaja Harry McVeighin syvä ääni luo heti mielleyhtymiä genren suuriin nimiin. Yhtyeen soitannossa tuntuu olevan jotakin omaperäistä, sillä mielenkiintoni tämäntyyliseen musiikkiin heräsi <i>Big TV:n</i> myötä pitkän tauon jälkeen.<br />
<br />
<blockquote>Alone, I feel alone<br />
When I'm living in a building<br />
Like a tooth at heaven's throat<br />
<br />
True, it's a beautiful view<br />
But you know they're gonna set it on fire<br />
When they feel like something new</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/-ginZHdA_f8" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A5KXF3MsXI7RK0Ytpk4VKWj" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-32976281281244221532015-12-30T21:53:00.000+02:002015-12-30T21:54:43.721+02:00Vuoden biisit – ulkomaisten top 5<b>Years & Years – King</b><br />
<br />
"<i>Kingiin</i> on melko vaikea ollut olla törmäämättä, ja kappale saikin aikaan huimaa yhteislaulua Flow'n sinisessä teltassa. – – King on ollut elokuun korvamato itselläni ilman, että biisiin on kyllästynyt oikein yhtään. Kyseessä on aivan timanttinen elektropoplaulu." -<a href="http://levyluola.blogspot.fi/2015/09/kuukauden-biisit-82015.html">Kuukauden biiseissä 8/2015</a><br />
<br />
"Tuo uskomattoman toimivan kosketinmelodian johtama suorastaan euforinen poptimantti lienee itselleni (syksyn kovista julkaisuista huolimatta) tämän vuoden ykköskappale" -<a href="http://levyhyllyt.musiikkikirjastot.fi/years-years-communion-nykypaivan-syntikkapopin-helmi/">Years & Yearsin Communion-levyn arviostani Levyhyllyt-blogissa</a><br />
<br />
<b>Florence + The Machine – What Kind of Man</b>¨<br />
<br />
"Kappale alkaa herkästi, ja ajattelin jo, että julkaiseeko Florence ensimmäisenä sinkkuna balladin, mutta sitten ne kitarat tulevat ja meininki rävähtää rokimmaksi. Mieletöntä ja hienoa. Uudenlaistakin." -<a href="http://levyluola.blogspot.fi/2015/03/kuukauden-biisit-22015.html">Kuukauden biiseissä 2/2015</a><br />
<br />
<b>CHVRCHES – Leave A Trace</b><br />
<br />
"<i>The Bones of What You Believe</i> -levyn kova taso näyttää jatkuvan tulevallakin, vaikka musiikin tyyli onkin muuttunut. Ei kuitenkaan ollenkaan huonompaan, musiikin elektronisuus on viety mielenkiintoiseen suuntaan. Hienot melodiat ovat onneksi edelleen tallella." -<a href="http://levyluola.blogspot.fi/2015/07/kuukauden-biisit-5-72015.html">Kuukauden biiseissä 5-7/2015</a><br />
<br />
<b>Grimes – Flesh Without Blood</b><br />
<br />
"Marraskuun 6. ilmestyneen levyn avaussinkkua Flesh Without Blood on tullut popitettua innolla sen ilmestyttyä viime kuun lopulla. – – Grimesin tapa yhdistää erilaisia kokeilujaan ja kikkailujaan melodisempaan menoon on se, joka minua hänen musiikissaan on aina viehättänyt eniten." -<a href="http://levyluola.blogspot.fi/2015/11/kuukauden-biisit-102015.html">Kuukauden biiseissä 10/2015</a> <br />
<br />
<b>Tove Lo – Talking Body</b><br />
<br />
"Itse en ennen festariesiintymistä ymmärtänyt biisin olleen niin iso hitti, ja ajattelin että monen tietoisuus esiintyjästä koostui edelleen lähinnä <i>Habits (Stay High)</i> -kappaleesta, mutta onneksi hänen mainion <i>Queen of the Clouds</i> -ensilevynsä muutkin biisit ovat saaneet huomiota. Hyvää poppia ja tuhmahko sanoitus on hitin ydin tälläkin kertaa, ja kaava toimii kappaleessa juuri oikealla tavalla potkien." -<a href="http://levyluola.blogspot.fi/2015/09/kuukauden-biisit-82015.html">Kuukauden biiseissä 8/2015</a>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-7154340063450017422015-12-30T21:34:00.000+02:002015-12-30T21:34:57.613+02:00Vuoden biisit – kotimaisten top 5<b>Vesala – Tequila</b><br />
<br />
"Paula Vesala lähti soolouralle tipauttamalla artistinimestään etunimensä ja julkaisemalla valtavan hyvän popbiisin, joka lunasti lahjakkaan tekijän pitkäaikaisen fanin odotukset kerralla. Kauneutta piisaa sekä sävellyksessä että sanoissa, välillä vihellellään. Lyriikoistakin löytyy itselleni valtavasti samaistumispintaa juuri nyt." -<a href="http://levyluola.blogspot.fi/2015/11/kuukauden-biisit-102015.html">Kuukauden biiseissä 10/2015</a><br />
<br />
<b>Mariska – Sotilaat</b><br />
<br />
"<i>Sotilaat</i> yllätti uudemman kerran, se onkin nimittäin tummaa elektropoppia iskevän sanoituksen kera. Kappale hurmasi tehokkaasti heti ensi kerrasta. Mariskan muuntautumiskykyä voi vain ihailla." -<a href="http://levyluola.blogspot.fi/2015/10/kuukauden-biisit-92015.html">Kuukauden biiseissä 9/2015</a><br />
<br />
<b>Iisa – Yöllä uimarantaan</b><br />
<br />
Vaikka <i>Polulta harhaan</i> onkin yksi tämän vuoden elämäni soundtrackille kuuluvista kappaleista, kuten <a href="http://levyluola.blogspot.fi/2015/07/kuukauden-biisit-5-72015.html">heinäkuun lopussa totesin</a>, on <i>Kukaan ei oo kenenkään</i> -levyn avausraita <i>Yöllä uimarantaan</i> kauniissa levollisuudessaan kuitenkin levyn paras hetki. <br />
<br />
<b>Nightwish – Edema Ruh</b><br />
<br />
"Mistään tunkkaisesta menneiden muistelusta ei todellakaan ole kyse, vaan kappale on samalla myös tuoreen kuuloinen. Kuin vanhan rakkaan ystävän tapaaminen pitkästä aikaa: huomaat hänen muuttuneen, mutta se ei haittaa, se sopii hänelle." -<a href="http://levyluola.blogspot.fi/2015/05/nightwish-endless-forms-most-beautiful.html">Nightwishin Endless Forms Most Beautiful -levyn arviosta</a><br />
<br />
<b>Chisu – Tähdet</b><br />
<br />
Chisu julkaisi levyllisen kylmän viileää, kauniisti tunnelmalmoivaa musiikkia (okei, lukuun ottamatta pöyristyttävää <i>Ihana</i>-kappaletta) ja <i>Polariksen</i> parhaaksi hetkeksi nousi mielestäni tämä sävelmä kaikessa voimassaan. Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-84386549894993637442015-11-25T22:04:00.000+02:002015-11-25T22:04:20.138+02:00Years & Years -tekstini musiikkikirjastojen Levyhyllyt-blogissaSuomalaisten musiikkikirjastojen valtakunnallista <a href="http://www.musiikkikirjastot.fi/">Musiikkikirjastot.fi</a>-sivustoa toimittava kollegani kysyi minua kirjoittamaan sivuston blogiin levyvinkin. Innostuin tietty ideasta ja päätin kirjoittaa Years & Years -yhtyeen <i>Communion</i>-albumista. Teksti ilmestyi <a href="http://levyhyllyt.musiikkikirjastot.fi/">Levyhyllyt-blogissa</a> eilen ja se on luettavissa kokonaisuudessaan sieltä otsikolla <a href="http://levyhyllyt.musiikkikirjastot.fi/years-years-communion-nykypaivan-syntikkapopin-helmi/">Years & Years: Communion - nykypäivän syntikkapopin helmi</a>.Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-75968600469772045572015-11-08T10:12:00.000+02:002016-01-06T14:03:21.855+02:00Kuukauden biisit 10/2015Tällä hetkellä mahtavia uutuuksia tulee niin kovaa tahtia, että viime kuun ykkösbiisit ovat vain ja ainoastaan niitä!<br />
<br />
<b>Vesala - Tequila</b><br />
<br />
Paula Vesala lähti soolouralle tipauttamalla artistinimestään etunimensä ja julkaisemalla valtavan hyvän popbiisin, joka lunasti lahjakkaan tekijän pitkäaikaisen fanin odotukset kerralla. Kauneutta piisaa sekä sävellyksessä että sanoissa, välillä vihellellään. Lyriikoistakin löytyy itselleni valtavasti samaistumispintaa juuri nyt. Kasvavan kappaleen vauhti kiihtyy edetessään ja toivon samaa myös Vesalan soolomateriaalin kohdalla: räväkämpää olisi myös mahtava kuulla, vaikka tämä balladimainenkin meno toimii timanttisesti. Fanipoika kiittää ja kumartaa odotellen kuumeisesti lisää!<br />
<br />
<blockquote>Kalliot suojaa mua<br />
kun mä tahdon rakastaa sua<br />
Lauluihin valaiden<br />
ja sun kainaloon nukahtaen<br />
Luottaen lepäämään<br />
vahingoitettu jää<br />
Kätes sun vielä mua silittää</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/7Koqo1UzBxI" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A1s4bArqPAaQgy0yJK9lXhB" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Adele - Hello</b><br />
<br />
Tätähän ei vaan voi sivuuttaa, Adelen uuden biisin julkaisu on aina nykyään sen tason ilmiö musiikkimaailmassa, ja parasta on, että se on nyt näin hieno. Riipaiseva vähäeleisen pianon kuljettama balladi, näitähän Adelella on ollut, mutta tämä ei ole mikään uusi <i>Someone Like You</i>, vaan nousee myös edetessään mahtipontisempiin sfääreihin, ja miten upeasti sen tekeekään. Rakastan myös "I'm in California dreaming..."-kohtaa, jossa tulee samalla viittaus popmusiikin historiaan, sillä itse ainakin ajattelin tässä kohtaa ensimmäisenä Beach Boysia, heh. Uusi albumi julkaistaan 20. marraskuuta. <br />
<br />
<blockquote>Hello, can you hear me?<br />
I'm in California dreaming about who we used to be<br />
When we were younger and free<br />
I've forgotten how it felt before the world fell at our feet<br />
<br />
There's such a difference between us<br />
And a million miles</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/YQHsXMglC9A" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A1MDoll6jK4rrk2BcFRP5i7" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Grimes - Flesh Without Blood</b><br />
<br />
Hypätään indiempään osastoon Grimesin myötä. Marraskuun 6. ilmestyneen levyn avaussinkkua <i>Flesh Without Blood</i> on tullut popitettua innolla sen ilmestyttyä viime kuun lopulla. Levykokonaisuutta en ole vielä ehtinyt ottaa parissa päivässä haltuun, mutta havaintona on, että tämä kappale on sieltä suoraviivaisemmasta ja tarttuvammasta päästä, kuten ykkössinkuilla tietysti on tapanakin. Grimesin tapa yhdistää erilaisia kokeilujaan ja kikkailujaan melodisempaan menoon on se, joka minua hänen musiikissaan on aina viehättänyt eniten. <br />
<br />
<blockquote>You claw, you fight, you lose<br />
Got a doll that looks just like you<br />
Remember when we used to say<br />
"I love you" almost every day<br />
I saw a light in you<br />
Going out as I closed our window<br />
You never liked me anyway</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/Tv9YoYCKNoE" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A1JYtlIFdYms6nZNf2K7Yys" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>MØ - Kamikaze</b><br />
<br />
Tämä oli puolestaan sellainen uutuus, joka aiheutti ensimmäiseksi lähinnä hämmennyksen eikä varauksetonta ihastusta. MØ oli tehnyt aivan uudenlaisen kappaleen, josta hänet kyllä tunnistaa, mutta silti tyylin muutos vaati totuttelua. Aloin hänet livenä nähneenä heti miettiä keikkoja, että miten tämä toimii siellä, ja ehkä tällaiselle rennosti ottavalle tanssahtelullekin olisi paikkansa ja suvantovaiheensa. Silti toivoisin uudelta materiaalilta kovasti myös niitä yleisön hyppimään räjäyttäviä tehobiisejä, jonka aikana laulaja crowdsurfaa. Olen kyllä huomannut lämpeneväni <i>Kamikazellekin</i> kuuntelujen myötä.<br />
<br />
<blockquote>You say you want<br />
Someone to be wasting your time<br />
Well I am your partner-in-crime, boy<br />
You should fly away with me<br />
Saturday night<br />
Was never really meant to do right<br />
So come on, feed the meat to the tiger<br />
We need to get in too deep</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/eVD9j36Ke94" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6TjP1C3sGQH1jBfzUXfcMg" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-3970781474358613082015-10-01T21:39:00.000+03:002015-10-01T21:39:08.238+03:00Kuukauden biisit 9/2015<b>Mariska - Sotilaat</b><br />
<br />
Mariskan uuden levyn ensimmäinen single <i>Itserakkausjuttuu</i> ilmestyi kesän alussa ollen hyvin piristävä ja räppiä jälleen Mariskan musiikkiin tuova kappale, mainio kesähitti siis. Äskettäin julkaistu <i>Sotilaat</i> yllätti uudemman kerran, se onkin nimittäin tummaa elektropoppia iskevän sanoituksen kera. Kappale hurmasi tehokkaasti heti ensi kerrasta. Mariskan muuntautumiskykyä voi vain ihailla ja on hyvin kiinnostavaa nähdä, millaisen levykokonaisuuden hän saa näistä aineksista koottua. En ole kertaakaan aiemmin odottanut Mariskan uutta levyä näin innostuneena, hän on kahdella uusimmalla kappaleellaan tehnyt räjähtävän paluun kotimaisen popmusiikin kiinnostavimpien seurattavien joukkoon. <br />
<br />
<blockquote>Kuin sotilaat<br />
me rakkautemme raunioissa rämmimme<br />
toisemme raatelemme<br />
niin kuin sotilaat<br />
kiväärit olkapäillä <br />
katkeruuden pettämillä kevätjäillä</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/uOuvlH5w2Kw" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A0DD9hdOsmo7QiMaywRlq6k" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Sia - Alive</b><br />
<br />
Sia julkaisi tulevan <i>This is Acting</i> -levynsä ensimmäisen singlen, joten se oli tietysti <i>tapaus</i>. Kirjaamani ensireaktio oli, että kappale on "jännä yhdistelmä soulahtavaa menoa ja ison luokan powerballadia." <i>Alive</i> on kirjoitettu yhdessä Adelen kanssa ja se oli alun perin menossa Adelen kolmannelle albumille. Yksinkertaisesti pianolla alkavasta kappaleesta ei puutu dramatiikkaa heti säkeistön ensi tahdeista lähtien. Jatkuvasti kasvaen edetään "I'm still breathing"-hokemaa sisältävän pre-choruksen kautta kertosäkeen "I'm alive"-revittelyyn ja sitä revittelyä todella riittää, voimalla ja tunteella. Vaikka kuuntelen mielellään Siaa venyttämässä äänensä kapasiteettia äärirajoille, tässä sen toistaminen ei ehkä palvele tarkoitustaan tarpeeksi hyvin, joten vähempikin riittäisi. Kokonaisuudessaan kyseessä on kyllä komea, mieltä nostattava kappale. <br />
<br />
<blockquote>I had a one way ticket to a place where all the demons go<br />
Where the wind don't change<br />
And nothing in the ground can ever grow<br />
No hope, just lies<br />
And you're taught to cry in your pillow<br />
But I'll survive</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/-xJrcWtM6jQ" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A05cXQMJcrM9msUYu11mOrs" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Ella Henderson - Glow</b><br />
<br />
Tämä kappale onkin sitten vähän vanhempi, melkein tarkalleen vuosi sitten julkaistu. Ella Henderson on brittiläinen poplaulaja, joka on tullut tunnetuksi nähtävästi X Factor -ohjelman kautta. Törmäsin tähän kappaleeseen muistaakseni jollakin Spotify-listalla. Henderson laulaa hienosti ja äänessä on vahvaa tunnetta. <i>Glow</i> pitää sisällään erityisesti kauniita melodioita ja sopivasti myös mahtipontisuutta sekä tummempaa lähestymistapaa. Tummasävyinen elektroninen pop jatkaa selkeästi voittokulkuaan eniten kuuntelemani musiikin joukossa, heh. <br />
<br />
<blockquote>Like a chest of hidden gold<br />
Shimmers in the depths below<br />
We are, we are, the treasures that<br />
They hide<br />
Like the sun that saves the night<br />
Bursting through a darkened sky<br />
We are, we are, soldiers of the light<br />
<br />
And we will glow</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/DKRRg150OYU" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6EKeyUSz2SZL8lIg6ayxyU" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Mumford & Sons - Believe</b><br />
<br />
Lopuksi esiteltäköön tämän vuoden alkupuolella julkaistu kappale, joka on muista poiketen vähän rokimpi sekä miehen laulama! Lainasin joskus kaveriltani Mumford & Sonsin levyn <i>Sigh No More</i> enkä juuri innostunut. Bändi jäi siis epäkiinnostavien joukkoon, kunnes taannoin jonkin Radio Helsingin ohjelman yhteydessä soitettiin vieraan toivebiisinä yhtyeen <i>Believe</i>-kappale, ja korvani heräsivät. Tällä kertaa Mumford & Sons onnistui koskettamaan. Uskomisen ja elossa olemisen suuria teemoja pyöritellään ja Marcus Mumford tulkitsee sisintä hivelevästi. Bändi on jättänyt uusimmalla levyllään aikaisemmat folk-elementtinsä ja musiikki on enemmän jonkinlaista vaihtoehtorockia, mutta minulle tämä ainakin putoaa paremmin. <br />
<br />
<blockquote>You may call it in this evening<br />
But you've only lost the night<br />
Preset all your pretty feelings<br />
May they comfort you tonight<br />
And I'm climbing over something<br />
And I'm running through these walls</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/dW6SkvErFEE" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A2DVUJ7LTIOEQqjfOZXs8iU" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-39460969283232010902015-09-01T22:26:00.000+03:002015-09-01T22:26:01.471+03:00Kuukauden biisit 8/2015Elokuun biiseissä näkyvät jälleen tietysti Flow-festarit, mutta myös muut löydöt. Loppukesä on musiikillisesti ollut taas suurten, jopa hurmokseen asti yltyvien tunteiden aikaa. Parhaimpia näistä yritän tässä postauksessa välittää. Hurmioitukaa musiikista siis! Tyylilajina tällä kertaa hallitsee varsin vahvasti elektropop.<br />
<br />
<b>Years & Years - King</b><br />
<br />
Tämä englantilaistrio oli suurin löytöni tämän vuoden Flow-artisteista ja onneksi päädyin kaverin myötä tutustumaan heihin kunnolla juuri ennen festareita, vaikka toki olin kuullut biisejään radioaalloilla ennen tätä tarkempaa perehtymistäkin. <i>Kingiin</i> on melko vaikea ollut olla törmäämättä, ja kappale saikin aikaan huimaa yhteislaulua Flow'n sinisessä teltassa. Olisin voinut laittaa tähän yhtyeen kappaleista monta muutakin, kuten <i>Shine</i>, <i>Desire</i>, <i>Take Shelter</i>, <i>Worship</i>, <i>Eyes Shut</i>... <i>Communion</i>-levy on kokonaisuudessaan hieno, ja <i>King</i> on ollut elokuun korvamato itselläni ilman, että biisiin on kyllästynyt oikein yhtään. Kyseessä on aivan timanttinen elektropoplaulu. Musiikkivideokin on muuten katsomisen arvoinen, sillä vaikka ulkomusiikillisuuteen en yleensä keskitykään, ei bändistä innostumista ole ainakaan haitannut, että laulaja Olly Alexander on todella söpö. Kun herra ripusti taskustaan roikkuneen sateenkaarilipun koskettimiin keikan päätteeksi tämän biisin aikana, sulin lopullisesti lätäköksi teltan lattialle. <br />
<br />
<blockquote>Cut cover, take that test<br />
Hold courage to your chest<br />
Don't want to wait for you<br />
Don't want to have to lose<br />
All that I compromised to feel another high<br />
I've got to keep it down tonight<br />
<br />
And oh oh oh, I was a king under your control<br />
And oh oh oh, I want to feel like you've let me go</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/g_uoH6hJilc" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A0rTl9A6SQzwO4mVB3vUUlt" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Tove Lo - Talking Body</b><br />
<br />
Toinen hurmosta Flow'ssa aikaansaanut oli ruotsalaisartisti Tove Lo mustassa teltassa, jossa jonkun toteamuksen mukaan tehdään tähtiä artistien noustessa siellä heitetyn keikan jälkeen maailmanmaineeseen. Itseäni harmitti vietävästi, että Tove Lo oli laitettu esiintymään juuri ennen Florencea, enkä nähnyt keikkaa siksi loppuun, mutta ehdin onneksi kuulla <i>Not on Drugsin</i> ja <i>Talking Bodyn</i>, joista erityisesti tämä jälkimmäinen räjäytti teltan. Itse en ennen festariesiintymistä ymmärtänyt biisin olleen niin iso hitti, ja ajattelin että monen tietoisuus esiintyjästä koostui edelleen lähinnä <i>Habits (Stay High)</i> -kappaleesta, mutta onneksi hänen mainion <i>Queen of the Clouds</i> -ensilevynsä muutkin biisit ovat saaneet huomiota. Hyvää poppia ja tuhmahko sanoitus on hitin ydin tälläkin kertaa, ja kaava toimii kappaleessa juuri oikealla tavalla potkien. <br />
<br />
<blockquote>Day drunk into the night<br />
Wanna keep you here<br />
Cause you dry my tears<br />
Yeah, summer lovin' and fights<br />
How it is for us<br />
And it's all because</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/AzRyxGBGiAE" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A7cgu4JBW3hq1GwTM1ilkKQ" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Ladytron - Destroy Everything You Touch</b><br />
<br />
Tämän kappaleen löysin puolestaan ihan vaan kotona musiikkia kuunnellen, olisiko jopa ollut Spotifyn viikoittaisista suosituksista. Ladytronia muistin kyllä monen tutun hehkutelleen, ja <i>Destroy Everything You Touch</i> sitten sohaisi niin sopivasti omiin tunnelmiin, että piti heti tarkistaa, mikä esittäjä olikaan. Tämän heti omalle soittolistalleni päätyneen synkemmänpuoleisen elektronisen popkappaleen myötä intouduin tutustumaan Ladytroniin muutenkin. Sellaista goottidiskoon sopivaa musiikkia brittibändi vaikuttaa varsinkin uusimmilla levyillään soittavan, mikä ei ole ollenkaan huono musiikkityyli. Varmasti syksyn tullen heidän kappaleensa tulevat pyörimään soitettavana entistä enemmän. <br />
<br />
<blockquote>What you touch you don't feel<br />
Do not know what you steal<br />
Destroy everything you touch today<br />
Please destroy me this way</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/JTTwlAT_AwU" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A3evmOm0vnEUTOCXocVtBVQ" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Elliphant - Down on Life</b><br />
<br />
Brittien ja ruotsalaisten vuorottelun tällä listalla täydentää tukholmalainen laulaja-lauluntekijä-räppäri Elliphant. Hänkin esiintyi Flow'ssa mutta jo perjantaina, jolloin en itse vielä ollut paikalla. Satuin muuten vain kuuntelemaan hänen kappaleitaan vähän ennen festareita ja totesin artistin kiinnostavaksi, innostun kuitenkin edelleen melko harvoin räpistä. Elliphantilla tosin elektropopmeininki onkin selvästi enemmän pinnalla kuin perinteinen hip hop. Biiseistä <i>Down on Life</i> kolisi selkeästi eniten, musiikkitaustat ovat täynnä kiinnostavia juttuja ja Elliphantin omalaatuinen ääni tähdittää sävellyksenäkin toimivaa kappaletta. <br />
<br />
<blockquote>Please stay, life is a calling<br />
Life not a waiting life is running away<br />
But long after you're gone, your question would still be answered<br />
If you're here, now you'll be a God forever<br />
<br />
I could use a break, me need to go down, down, down, down on life<br />
I need you to take all my shadows for a walk tonight</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/jrolhm3CES0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A3MQOjDmbbTXgJP73CvwjSM" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-25842685714327099442015-07-30T22:18:00.002+03:002015-07-30T22:18:52.133+03:00Kuukauden biisit 5-7/2015Tällä kertaa bloggaustauko pääsi venymään pitkäksi. Olen potenut täyttä kirjoitusjumia johtuen elämässä tapahtuneista aika rankoista muutoksista, jotka oli läpikäytävä. Minulle kirjoittaminen ei toiminut terapianakaan, en vain kerta kaikkiaan saanut mitään vähääkään luovuutta vaativaa ulos. Nyt olen kuitenkin taas sellaisessa vaiheessa, että tekee mieli kirjoittaa, joten musiikilliset ajatukset virratkoon tämän "kesätauon" jälkeen samaan malliin. <br />
<br />
<b>Eva & Manu - Between Us</b><br />
<br />
Evasta ja Manusta olen kirjoitellut ennenkin ja nyt tämä heidän toisen levynsä kappale ansaitsi ehdottomasti paikan tämän biisilistauksen kärjessä. <i>Between Us</i> on hieno, balladimainen sävellys ja summaa sanoituksellaan aika lailla sen, mitä olen viime aikoina käynyt läpi. Kappaleessa on myös paljon toiveikkuutta, ja muistan hienon voimaantumishetken olleen sellaisen, kun tämä soi sattumalta soittolistaltani hetkenä, kun tunsin itseni taas tyytyväiseksi elämään. <i>Moving on.</i><br />
<br />
<blockquote>We're not the same<br />
Yeah, people change<br />
It's helpless</blockquote><br />
---<br />
<br />
<blockquote>We're better off<br />
Distant</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/jJHFWbPYtqU" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A2CTfuKl5OBRStIjEoysB2m" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Iisa - Polulta harhaan</b><br />
<br />
Iisan uusi levy ilmestyy noin kuukauden päästä ja sitä odotellessa on voinut kuunnella <i>Polulta harhaan</i> -sinkkua, joka myös on toiminut elämäni soundtrackina alkukesän. Se ei ehkä musiikillisesti pääse ensilevyn parhaimmiston tasolle, mutta on hyvä biisi silti ja ollut itselleni erityisen tärkeä, minkä takia muistan sen varmasti pitkään jatkossakin. <br />
<br />
<blockquote>Sillä mitä jos mulle kävis niin<br />
pettäis jää ja mä putoisin pohjaan<br />
tietäisin että ääneen sanottiin<br />
se minkä hukkua ei voinut antaa</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/dAW4DT6Clw8" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A3VHNxExRZaaa76HqzCoJwW" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Sufjan Stevens - Fourth of July</b><br />
<br />
Tämän kuulin jo toukokuun alussa erään radio-ohjelman aikana ja ihastuin välittömästi. Mikä tunnelma! Vähäeleinen kappale iskee suoraan sisimpään ja kun kuuntelee kappaleen sanat tarkemmin, saattaa huomata roskan menneen silmään. Kappaleen loputtua voi tunnelatauksen jäljiltä hetken aikaa vain istua ja olla. Aikaisemmin Sufjan Stevens ei ollut itselleni tuttu, mutta <i>Fourth of July</i> innosti kyllä tutustumaan artistin muuhunkin tuotantoon. Tämän tason lauluntekijyyteen törmää enää harvoin. <br />
<br />
<blockquote>Well you do enough talk<br />
My little hawk, why do you cry?<br />
Tell me what did you learn from the Tillamook burn?<br />
Or the Fourth of July?<br />
We’re all gonna die</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/JTeKpWp8Psw" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A4K3RZJ8sWPbv0IedcnEfw6" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Calvin Harris feat. Ellie Goulding - Outside</b><br />
<br />
No, nyt siirrytään hyvin erilaisiin tunnelmiin! Tämä on ollut myös kesähittini siitä lähtien, kun kuulin sen livenä Ruisrockin perjantaina. Ellie Gouldingia ei ole muuten paljoa tullut kuunneltua, vaikka tuttavapiirissäni häntä hypettäviä onkin. Toki joitakin biisejä olin kuullut radiosta ja baareissa. Tämä Calvin Harris -kappale oli tietysti yksi niistä aloittaen Gouldingin festarikeikan. Loppuun asti hiotusta listapopistakin nauttii, kun fiilis on kohdallaan ja sehän on lopulta tärkeintä, kuten olen jo tätä blogia perustaessani todennut. <br />
<br />
<blockquote>Now I'm holding on<br />
Myself was never enough for me<br />
Gotta be so strong<br />
There's a power in what you do<br />
Now every other day I'll be watching you</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/J9NQFACZYEU" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A7MmG8p0F9N3C4AXdK6o6Eb" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>CHVRCHES - Leave A Trace</b><br />
<br />
CHVRCHESilta tuli ihan vastikään uutta materiaalia, ja ilokseni saatoin todeta, että <i>The Bones of What You Believe</i> -levyn kova taso näyttää jatkuvan tulevallakin, vaikka musiikin tyyli onkin muuttunut. Ei kuitenkaan ollenkaan huonompaan, musiikin elektronisuus on viety mielenkiintoiseen suuntaan. Hienot melodiat ovat onneksi edelleen tallella. <br />
<br />
<blockquote>And you had best believe<br />
That you cannot build what I don't need<br />
And I know I need to feel relief<br />
And I know you'll never fold<br />
But I believe nothing that I'm told<br />
And I know I need to feel relief</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/nZRxFsMD4UM" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A6YE9voYuR7ySedmBddvip0" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Hurts - Some Kind of Heaven</b><br />
<br />
Hurtsilta olen aikaisemmin pitänyt lähinnä heidän läpimurtokappaleestaan <i>Wonderful Life</i>, mutta tämä uusi sinkku potki itselleni yllättävän hyvin. Mahtipontisuutta on jälleen, mutta myös riemukasta eikä kovin ryppyotsaista menoa. Biisi on tehokas tunnelmannostatus-feelgood-ralli, eikä kuitenkaan liian korni sellainen, mikä minulle alkaisi tökkiä hyvin äkkiä. No okei, sanat ovat varsin sentimentaaliset, mutta muuten ei häiritse.<br />
<br />
<blockquote>I don't need a god to tell me that I'm wrong<br />
I don't need hell to make me scared of love<br />
I don't need a symphony to sing my song<br />
'Cause there's a choir of angels deep inside my lungs<br />
And I can hear them sing</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/SzE3kNUWA9s" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Atrack%3A01zJQ3UOwmu2jXQ4J55LNj" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-30078014173856639262015-05-04T22:11:00.000+03:002015-05-04T22:11:23.798+03:00Nightwish - Endless Forms Most Beautiful<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy8LdfjMbuXfl_2vxEC1T-C_SQiFzAV6l76jAfCwv3Lav36VONA10ZiRvHW0RmGOwEKevOdWfA1y9TgMdEiEEJiBUsj7W0Wk2cYt3WqAiYHGUeMO3C2QM3LUc-jevijKk1ZE94nAy9cWDn/s1600/Endless_Forms_Most_Beautiful.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy8LdfjMbuXfl_2vxEC1T-C_SQiFzAV6l76jAfCwv3Lav36VONA10ZiRvHW0RmGOwEKevOdWfA1y9TgMdEiEEJiBUsj7W0Wk2cYt3WqAiYHGUeMO3C2QM3LUc-jevijKk1ZE94nAy9cWDn/s320/Endless_Forms_Most_Beautiful.jpg" /></a></div><br />
On tullut aika kirjata arvion muotoon ajatuksiani ehkä pisimpään osana musiikillista maailmaani olleen yhtyeen uusimmasta levystä. <i>Elán</i>-sinkusta olikin juttua jo <a href="http://levyluola.blogspot.fi/2015/03/kuukauden-biisit-22015.html">kuukauden biiseissä 2/2015</a>. Sen yhteydessä tuli myös todettua yhtyeen kokoonpanossa edellisen levyn jälkeen tapahtuneet muutokset ja näiden synnyttämät odotukset, joten annetaan itse levyn musiikin puhua puolestaan. <br />
<br />
<i>Shudder Before the Beautiful</i> alkaa pätkällä puhetta Richard Dawkinsilta, jonka esiintyminen levyllä oli aiheuttanut etukäteiskohua. Ajatella, rock-yhtye ei tunnusta kristillistä sanomaa, jo on aikoihin eletty... En kuitenkaan lähde tämänkään ruotimiseen yhtään enempää mukaan. Musiikissa sinfoninen linja jatkuu odotetusti ja kappale lähtee liikkeelle sopivan räväkästi. Floor Jansen pääsee käyttämään ääntään selvästi pehmeää ensimmäistä singlejulkaisua paremmin. Biisin puolivälin tienoilla tulee pitkähkö instrumentaaliosuus sooloiluineen ja varsin tutunkuuloinen kuorokohta. Elementit ovat tasapainossa ja kappale on melko perinteinen Nightwish-levyjen avaus, joka tulee toimimaan keikkojen aloituskappaleena varmasti hyvin. <br />
<br />
<i>Weak Fantasy</i> on sitten jo raskaampi, ja säkeistöissä soitellaan akustista kitaraakin, mutta hyvin painostavan kuuloisesti tunnelmasta tinkimättä. Marco Hietalakin pääsee loppupuolella ääneen. Tämän jälkeen on vuorossa jo aiemmin ruodittu <i>Elán</i>, joka levyllä erottuu entistäkin kevyempänä vetona, mikä ei lopulta ole oikeastaan huono asia. <br />
<br />
Sinfoniameiningeillä alkava <i>Yours Is An Empty Hope</i> tuo nimittäin mahtipontisuuden rytinällä heti takaisin, kitarariffissäkin on reippaammassa määrin raskautta. Uhkaavan kuuloisen bassottelun voimalla etenevä c-osa vie kappaleen kiinnostavampaan suuntaan, muuten se jää mieleenpainuvuudeltaan vähän vaisummaksi. <br />
<br />
<i>Our Decades in the Sun</i> on levyn balladi ja sellaisena oikein onnistunut. Biisi säilyttää kiinnostavuutensa ollessaan rakennettu hieman epätyypillisemmällä kaavalla. Floor tulkitsee tässä erityisen upeasti ja piano-osuudet tuovat mukaan sopivasti dramatiikkaa. <br />
<br />
<i>My Walden</i> on sitten tätä Nightwishin levyillä jo tutuksi käynyttä nopeahkoa irkkumeininkiä tuoden Troy Donocleyn puhaltimet esille selkeimmin Elánin jälkeen. Uskoisin kappaleen avautuvan livenä paremmin, samaan tyyliin kuin edellislevyn <i>I Want My Tears Back</i>, vaikka tämä ei lopulta olekaan yhtä hitikäs loppuosan heittäytyessä kokeilevammaksi.<br />
<br />
Hittimateriaalia löytyy reilusti kuitenkin seuraavasta kappaleesta, levyn nimibiisistä, joka onkin julkaistu toisena sinkkuna. Vauhtia ja melodiaa, suoraviivaisuutta ja myös mahtipontisuutta. Mainio kappale, lienee myös livenä tehokas. <br />
<br />
<i>Edema Ruh'ssa</i> heti alun koskettimet heittävät kuulijan vuosien taakse, suunnilleen <i>Wishmaster</i>-levyn (2000) tienoille. Mistään tunkkaisesta menneiden muistelusta ei todellakaan ole kyse, vaan kappale on samalla myös tuoreen kuuloinen. Kuin vanhan rakkaan ystävän tapaaminen pitkästä aikaa: huomaat hänen muuttuneen, mutta se ei haittaa, se sopii hänelle. Biisi on todella hieno, koskettava ja tuulahdus ehkä juuri sitä viattomuutta, jonka katoamisesta Tuomas Holopainen on puhunut ja tehnyt myös musiikkia yhtyeelleen eräässä vaiheessa hyvin paljon. <i>The verse we leave with you will take you home</i> päättyy kertosäe, ja liikuttumiselta ei enää voinut välttyä. <br />
<br />
Huipputaso pysyy myös <i>Alpenglow'n</i> myötä. Kappale on sinfonisemman Nightwishin tyyliä täydellisesti hyödyntävä, mutta kitaroissa on mukavankuuloista terävyyttä. Komea kertosäe on levyn suurimpia täysosumia. <br />
<br />
<i>The Eyes of Sharbat Gula</i> on instrumentaali, joka sisältää nättiä soittoa, tästä erityismaininta huiluille, ja loppupuolella kuullaan myös kuoro-osuuksia. Sopii tähän väliin.<br />
<br />
Pianon ja sitä seuraavien jousien myötä aloitetaan lähes 24 minuutin matka, <i>The Greatest Show on Earth</i>. Sinfoniaelementeillä luodaan sitä pystykarvaisuutta ja kylmiä väreitä, joihin totuimme aikaisemmin mm. kappaleissa <i>Ghost Love Score</i> ja <i>The Poet and the Pendulum</i>. Ensimmäisessä osassa <i>Four Point Six</i> Floor Jansen pääsee esittelemään myös klassisemman laulun osaamistaan. Dawkinsin puheosuuden jälkeen lähdetään vauhtiin suorastaan euforisen melodisella osuudella. Yleismeininki kulkee enemmän duurissa kuin näissä äsken mainituissa kappaleissa, nyt ei vuodateta verta ikuisesti eikä soimata itseään kylmän maailman huoraksi. <i>Life</i>-osion jälkeen tuleva <i>The Toolmaker</i> vie toki rankempaan suuntaan, mutta ei kovin synkäksi sekään. <i>The Understanding</i> saavutetaan herkän pianomelodian kera. Dawkinsin puheosuudessa asiat ovat suuria ja muistamisen arvoisia. <i>Sea-Worn Driftwood</i> päättää evoluution ihmettä kunnioittavan matkan meren kohinalla ja eläinten äänillä. Kappaleen lisäksi päätöksensä saa näin myös koko 78-minuuttinen levy.<br />
<br />
Nightwish on onnistunut sulauttamaan uudet jäsenensä osaksi bändikokonaisuutta saumattomasti, yhtye kuulostaa luonnolliselta ja vapautuneelta. Kappalemateriaalinkin osalta koetaan hienoja hetkiä, jotka painottuvat tällä kertaa loppupäähän kolmen viimeisen biisin ollessa ainakin toistaiseksi omia suosikkejani levyltä. Kokonaisuus on kasassa mielestäni kuitenkin paremmin kuin kahdella edellisellä albumilla. On hienoa, että nykyään on edelleen yhtyeitä, joiden albumikokonaisuuksien tasoon voi luottaa, kuten niiden musiikkiin muutenkin. <br />
Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-28003762204830048342015-04-29T20:27:00.000+03:002015-04-29T20:27:29.915+03:00Kuukauden biisit 4/2015<b>Carly Rae Jepsen vs. Nine Inch Nails - I Really Like A Hole (YITT Mashup - Duet Mix)</b><br />
<br />
Ensimmäinen kerta kun haluan nostaa esille mashupin, ja tämänkin lähinnä siksi, että haluan kaikkien nauttivan (kärsivän), siis nauttivan (kärsivän) tämän uskomattomasta tarttuvuudesta! Muutenkin tämä on aivan hysteerinen ja perverssi. Carly Rae Jepseniä ja Nine Inch Nailsia on yhdistetty aiemminkin (nimellä <i>Call Me A Hole</i> muun muassa), mutta itse pidän eniten tästä, koska tämä tosiaan myös toimii ja hemmetin hyvin, tätähän voisi bilettääkin aivan täysillä. Joku sanoi Youtube-kommenteissa, että tästä tulee mieleen hullu ex-tyttöystävä, joka stalkkaa entistä miestään eikä suostu päästämään irti, mikä tuo tähän vielä hillittömämmän näkökulman. <br />
<br />
<blockquote>- I really, really, really, really really, really like you<br />
- I'd rather die than give you control!</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/FM9ZYFG379M" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<b>Burning Hearts - Ticket</b><br />
<br />
Burning Hearts on palannut uudella biisillä ja ihanalta kuulostaa jälleen. Jotain jännää uuttakin tässä on, kiva melodiakoukku löytyy myös. Saa nähdä, onko uusi levy samantasoinen kuin ns. viiden tähden arvoinen edellislevy <i>Extinctions</i>, sanoisin sen olevan täysin mahdollista. <br />
<br />
<blockquote>I've got a ticket to a new life<br />
Prepare and be ready for a ride</blockquote><br />
<iframe width="100%" height="450" scrolling="no" frameborder="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/201991544&auto_play=false&hide_related=false&show_comments=true&show_user=true&show_reposts=false&visual=true"></iframe><br />
<br />
<b>The National - Sunshine on My Back</b><br />
<br />
The Nationalin uusi biisi tuli jopa vähän puskista. Jännitys oli suuri kun kappaleen laittoi soimaan. Kuulostaa tutulta, mitä Nationalin tapauksessa vähän odottaakin, sillä se on niitä bändejä joiden hyväksyy pysyvän samanlaista musiikkia soittavana, koska sen vain kuuluu olla niin. Kappale ei ehkä ole varsinaista hittimateriaalia, mutta ei ollut edellislevyn eka sinkku <i>Demons</i> myöskään sellainen, eikä levyn parhaimpia. <br />
<br />
<blockquote>Sunshine on my back<br />
Is the only kind I lack<br />
Sunshine in my brain<br />
Is the lonely kind of pain<br />
It's the sunshine<br />
Of a lonely mind</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/_Axr6d6G1DU" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<a href="https://open.spotify.com/track/4VeQ05HWIFQ1gqhsB2dvdq">Spotify</a><br />
<br />
<b>Ex Cops - Black Soap</b><br />
<br />
Tämän viime vuonna julkaistun kappaleen löysin eräältä valmiiksi kootulta Spotify-listalta, olisiko ollut jonkinlainen alternative-lista. Joka tapauksessa mainio biisi on kyseessä. Laiskana lainaan omaa Facebook-postaustani, kun hehkutin biisiä ihan erikseen myös siellä: "Bändin musiikkia on vertailtu Garbageen ja Cranberriesiin, ja kai niitä jossain määrin kuuluu, mutta kyllä tää ihan nykypäivän meiningiltä myös kuulostaa, hyvällä tavalla." Harvoin itselleni iskee kappale välittömästi niin lujaa kuin tämä. <br />
<br />
<blockquote>If you go into the city<br />
dry your eyes, your thighs are pretty<br />
Naked hearts and imitation <br />
Take your picture, congratulations <br />
stay so clean, but you're obscene <br />
Black Soap <br />
Black Soap</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/pIDA7EgJdY0" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe width="100%" height="450" scrolling="no" frameborder="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/159839243&auto_play=false&hide_related=false&show_comments=true&show_user=true&show_reposts=false&visual=true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-14145527817762397462015-04-08T22:16:00.003+03:002015-04-08T22:16:55.584+03:00Kuukauden biisit 3/2015<b>Marina and The Diamonds - I'm a Ruin</b><br />
<br />
Marina timantteineen saapuu Ruisrockiin ja varmistaa näin sen, että siellä on oltava paikalla perjantaipäivänä! Lahjakkaan ja monipuolisen artistin showsta voi odottaa biletystä ja suuria tunteita. Uuden <i>Froot</i>-levyn biiseistä ehkä suurimmaksi hitiksi nousemassa oleva <i>I'm a Ruin</i> kuuluu siihen tunteellisempaan osastoon. Pinnalta aluksi kepeän oloisesta popista kuoriutuu biisin tekstien osalta esiin sanomaa, joka pistelee kipeästikin. <br />
<br />
<blockquote>And I’ve tried to say<br />
Babe, I’m gonna ruin you if you let me stay<br />
You still mean everything to me, to me<br />
But I wanna be free<br />
<br />
I’ll ruin, yeah, I’ll ruin you<br />
I’ve been doing things I shouldn't do</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/H7z19xLjNXs" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<a href="https://open.spotify.com/track/1GCljGxAPoOyPW0Q7xbiny">Spotify</a><br />
<br />
<b>Color Dolor - Measures</b><br />
<br />
Tunteikasta on meno myös Color Dolor -yhtyeen kappaleessa <i>Measures</i>, joka on julkaistu heidän levyllään <i>Cuckoo in a Clock</i> (2013). Ystävä suositteli minulle yhtyettä, ja päädyin katsomaan Youtubesta alla olevan live-esityksen kappaleesta. Se oli lumoava heti ensitahdeista. Laulajan omaperäinen tulkinta pysäyttää kuuntelemaan tarkkaan. Bändin huomaa muutenkin heti olevan hyvä. Jälkipuoliskolla alkava trumpenttiosuus yhdistettynä kohta mukaan tulevaan selloon on lopullisen aseistariisuvaa. Biisi on 9-minuuttisena bändin tähän mennessä julkaistuista pisin, mutta siinä ei ole yhtään liikaa. Color Doloria tulen varmasti kuuntelemaan vielä lisää, paljon.<br />
<br />
<blockquote>Measures have new meanings<br />
Everytime we're meeting<br />
Go ahead and blame me<br />
For making such a crime</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/ONfoH4G4PtM" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<a href="https://open.spotify.com/track/3PNgVOX96pRg26AFWYXtkE">Spotify</a><br />
<br />
<b>FKA twigs - Two Weeks</b><br />
<br />
FKA twigsia hehkutettiin paljon viime vuonna. Olen kuunnellut itsekin biisejään paljon ja ollut sitä mieltä, että musiikki kuulostaa hyvältä, mutta en nyt ihan viittä tähteä olisi ollut antamassa. Sitten tämä kappale pyörähti satunnaisessa järjestyksessä soivalta Spotify-listaltani soimaan, kun tuijotin bussin ikkunasta pimeyteen väsyneenä palatessani lomamatkalta kotiin. Silloin tämä osui suoraan johonkin syvälle. <i>Two Weeksissa</i> hurmasi ensimmäiseksi samanlainen yhdistelmä kuin esimerkiksi Banksin musiikissa: jokseenkin täydellinen soundimaailma yhdistettynä hyvään kappaleeseen sielua hivelevästi tulkittuna. Saavutin jonkinlaisen ymmärryksen, miten FKA twigsia kannattaisi lähestyä saadakseen siitä eniten irti, ja uskonkin saavani tätä kautta melkoisia "säväreitä" myös jatkossa. <br />
<br />
<blockquote>Feel your body closin', I can rip it open<br />
Suck me up, I'm healin' for the shit you're dealin'<br />
Smoke on your skin to get those pretty eyes rollin'<br />
My thighs are apart for when you're ready to breathe in<br />
Suck me up, I'm healin' for the shit you're dealin'<br />
Hi, motherfucker, get your mouth open, you know you're mine</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/3yDP9MKVhZc" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<a href="https://open.spotify.com/track/2UYJqglnOMTvRcqQLNcjjf">Spotify</a><br />
<br />
<b>Cut Copy - Lights & Music</b><br />
<br />
Myös Cut Copya suositteli eräs kaverini pari vuotta sitten. Yhtyeen biiseistä lähinnä <i>Lights & Music</i> on jäänyt elämään soittolistalleni tummasävyisen mutta tanssittavan meininkinsä myötä, ja sekin sattui hyppäämään eräs päivä työmatkalla korviini erityisesti siksi, koska kyseisellä viikolla oli avopuolisoni syntymäpäivä. Tuon sattuman lisäksi kappale ansaitsee muutenkin maininnan viime kuun biiseissä, koska onhan se vaan niin hyvä. Myös sen sanat ovat mielenkiintoiset ja saavat aikaan pohdiskelua...<br />
<br />
<blockquote>Tell me what you hoped to say on your birthday<br />
The secrets that we held that day will be kept straight<br />
Everyone will be dismayed if your promise breaks<br />
But you'll be back again to say who you want next<br />
<br />
Lights and Music<br />
Are on my mind<br />
Be my baby<br />
One more time </blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/8R1X2TxW5Rk" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<a href="https://open.spotify.com/track/3jC87fox2sHZKY1VKHw7bx">Spotify</a>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-45853597016679883502015-03-15T15:28:00.000+02:002015-07-30T18:19:59.193+03:00Klassikkoarvio: Nightwish - OceanbornLuova hulluus. Sellainen voi taiteessa johtaa vaihteleviin lopputuloksiin. Joissakin tapauksissa, kuten Nightwishin toisella levyllä, se on onnistunut tuottamaan unohtumatonta, ennenkuulumatonta ja säväyttävää materiaalia. Mielestäni juuri luova hulluus on terminä se, joka kuvaa parhaiten levyä ja sitä, mitä olen kuullut ja ymmärtänyt sen syntyprosessista. <br />
<br />
Nyt kun Nightwishin uusi levy on ilmestymässä, tuntuu olevan sopiva hetki katsoa taaksepäin. Tämän kirjoittamisen inspiroikin bändin uusista biiseistä syntynyt keskustelu, joka johti sitten vanhojen levyjen muisteluun. Päädyin taas ylistämään <i>Oceanbornia</i>. Se on edelleen levy, jonka pariin voi palata silloin tällöin, ja tietää kylmien väreiden tulevan. Vaikka Nightwishin tuotannossa on sen jälkeenkin ollut hienoja levyjä, kokonaisuuksinakin, Oceanbornin kanssa on tuntunut siltä kuin tulisi kotiin. Tästä se lähti, tähän lopulta palaa. <br />
<br />
Oceanbornhan on tavallaan yhtyeen "oikea" debyyttilevy. <i>Angels Fall First</i> oli käytännössä demo, joka sitten julkaistiin levynä, raakileena. Onhan siinä jotakin viehättävyyttä, joka syntyy siitä aloittelun viattomuudesta, mutta silti sitä voisi verrata työharjoitteluun. Moniko haluaisi ensimmäisen työharjoittelunsa suorituksia arvioitavan osana uraansa, tasavertaisesti sen jälkeisen työntekonsa kanssa?<br />
<br />
Toisen levyn kanssa vaihde laitettiin heti isolle. Soittajista ja laulajasta otettiin kaikki irti, ja suorastaan vimmainen tekemisen into myös kuuluu. Musiikin tyylilajeja yhdisteltiin uudella tavalla. Nykyään jos joku tekee power metal -levyn koulutetun klassisen naislaulajan kera, alkaa haukottelu välittömästi, että tämähän on niin nähty. 17 vuotta sitten, vuonna 1998 ei ollut. Power metaliksi kutsuminenkaan ei tee Oceanbornille oikeutta, kun se ei sitäkään ole perinteisimmillään, sillä tyyli on kautta levyn varsin synkkä tuoden mieleen goottimetalliset sävyt, ja välillä meno yltyy lähelle death metalia Tapio Wilskan päästessä ääneen. Tunnelma on kautta levyn ainutlaatuinen, ja vaikka tällaisen sanominen tuntuu kuluneelta ja ympäripyöreältä, levyn kuulleet varmasti tietävät mitä tarkoitan. Kaiken musiikillisen hienouden lisäksi myös levyn kansitaide on onnistunut ja näyttää ainakin omassa mielessäni juuri siltä, miltä levyn musiikki kuulostaa. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1LOPzB_MgvjdTd95JrnvUuCTIayiQuTOhRJ0iHbzVf1zpMksXXMYjM9ryGUWAvYMkO-4jUMz_qoRPmWwBjg2mHXCiupFpe2DsTNZWR0U3OAa1HeniascEW5CTFT6YrqDUJkNjlJdtaQrC/s1600/Nightwish_oceanborn.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1LOPzB_MgvjdTd95JrnvUuCTIayiQuTOhRJ0iHbzVf1zpMksXXMYjM9ryGUWAvYMkO-4jUMz_qoRPmWwBjg2mHXCiupFpe2DsTNZWR0U3OAa1HeniascEW5CTFT6YrqDUJkNjlJdtaQrC/s320/Nightwish_oceanborn.jpg" /></a></div><br />
Nightwishin kokoonpano levyllä oli:<br />
<br />
Tuomas Holopainen – syntetisaattorit, piano<br />
Jukka Nevalainen – rummut, lyömäsoittimet<br />
Tarja Turunen – laulu<br />
Erno "Emppu" Vuorinen – kitarat<br />
Sami Vänskä – basso<br />
<br />
Tosiaan, yhtyeen jäsenistä otettiin kaikki irti. Levyä tehtiin kuulemma itkun ja hammastenkiristyksen kautta. Erityisesti laulaja Tarja Turunen on kertonut olleensa kovilla oltuaan kuitenkin tuolloin koulutettunakin laulu-uransa alkutaipaleella. Syy tähän on kuultavissa heti ensimmäisessä kappaleessa <i>Stargazers</i>. Mahtipontisten syntikoiden avaama, kuulijan voimalla levyn maailmaan heittävä kappale sisältää sekä erittäin nopeaa soittoa että todella haastavia laulumelodioita. Kertosäkeen kohta <i>"Watching the eyes of the night"</i> on mieletön, sanan kaikissa merkityksissä. Tarja Turunen kertoi vuosia myöhemminkin, ettei vieläkään oikeasti pysty laulamaan kappaletta siten kuin Tuomas Holopaisen sävellys edellyttäisi. <br />
<br />
Toinen kappale <i>Gethsemane</i> hyödyntää kertosäkeessään kahta täysin erilaista lauluraitaa päällekkäin, mitä on käytetty tehokeinona myöhemminkin yhtyeen kappaleissa (esim. <i>Once</i>-levyn <i>Ghost Love Score</i>). Piano ja kitarat toimivat yhteen saumattomasti luoden hienoa äänimaisemaa. Huiluakin kuullaan. Kappaleen tunnelma ja tunnelataus on jotakin aivan omaa luokkaansa, ja se on varkain noussut itselleni vuosien saatossa yhdeksi Nightwishin uran parhaista kappaleista. Loppua kohden voimistuen laulettava viimeinen lause tuo kyyneleet silmiin edelleen: <i>"Without it / the poetry within me is dead"</i>.<br />
<br />
Seuraavaksi Emppu Vuorisen kitara pääsee vauhtiin kunnolla. <i>Devil & the Deep Dark Ocean</i> on ensimmäinen levyn kappaleista, jossa Tapio Wilskan möreää ääntä hyödynnetään Turusen vastapainona, tässä kappaleessa Wilska on "paholainen". Tunnelma on kohtalokas, ja Tuomas Holopainen joutui pieniin vaikeuksiin kotipaikkakunnallaan, kun muistaakseni paikallinen opettaja kauhisteli laulun sanoja ja kielsi oppilaitaan kuuntelemasta tätä paheellista musiikkia...<br />
<br />
Sinkkuna julkaistu aikansa listaykkönen <i>Sacrament of Wilderness</i> kuuluu myös ehdottomasti Nightwishin tuotannon parhaimmistoon. Melodioiden osalta täyttä upeutta alusta loppuun. Tämä on ehkä se perinteisin metallikappale levyllä, mutta silti niin hyvä, uskomatonta sävellystyötä.<br />
<br />
<i>The Passion and the Opera</i> menee sanoitusten osalta jo erotiikaksi, jotenkin aika sympaattisella tavalla: <i>Naked limbs reflecting from the moon / I'll be there for you soon / First wish for this night: / Let me be your delight / Body of a virgin / Soul to the Devil's kin / Your God is me / In all that you see</i>. Kappale alkaa levyn mittapuulla aika simppelisti (se on sävelletty kitaralla, jota Tuomas Holopainen osasi jonkin verran soittaa), mutta loppupuoli taas sisältää <i>Yön kuningattaren aariaa</i> mukailevaa klassisella laululla leikittelyä. <br />
<br />
Sitten lähdetään balladilinjalle. <i>Swanheart</i> on oikein nätti kappale, josta kuulee Holopaisen Disney-innostuksen, sillä onhan biisi aika Disney-balladi. Sopiva keventäjä se kyllä on levyllä tässä kohdassa. Satuklassikotkin mainitaan <i>Ruman ankanpoikasen</i> myötä. <br />
<br />
<i>Moondance</i>-instrumentaali alkaa kivalla pianomelodialla. "Hei hoi"-tyyppiset huudahdukset loppupuolella ovat ihan hauskoja. Muuta sanottavaa kappaleesta ei oikein ole, ei suosikkejani. <br />
<br />
Reipastahtinen <i>The Riddler</i> on hyvä kappale, mutta tällä levyllä turhan laadukkaassa seurassa, olen todennut. Mainio sävellys, mutta ei tarpeeksi säväyttävä noustakseen esiin. <br />
<br />
<i>The Pharaoh Sails to Orion</i> puolestaan säväyttää. Tapio Wilska on jälleen äänessä, nyt "faaraona", ja kappale kuuluu <i>Devilin</i> tavoin levyn raskaampaan päähän. Pianon yhdistäminen "kaahaaviin" kitaroihin ja tuplabasarirummutukseen toimii todella mahtavasti. Kertosäe on taas melodioiden juhlaa. Levyn pisimmän kappaleen (n. 6 ja puoli minuuttia) loppu tulee äkkiä vastaan. <br />
<br />
Levylle tehtiin cover-kappale, joka on eräs yhtyeen ikonisimmista, monien jouluun kiinteästi kuuluva Howard Blaken <i>Walking in the Air</i> animaatiosta <i>Lumiukko (Snowman)</i>. Turunen laulaa kappaleen upeasti, ja metallisemmille vesille lähteminen loppupuolella on sovitettu erittäin onnistuneesti, kuin tämä olisi nimenomaan tarkoitettu esitettäväksi juuri näin. <br />
<br />
Albumin ensimmäinen versio päättyy Walking in the Airiin, mutta myöhempiin painoksiin on lisätty balladi <i>Sleeping Sun</i>, joka on tehty tilaustyönä saksalaisille auringonpimennysjuhlille vuonna 1999. Huolimatta taiteenteon mittatilausmaisesta luonteesta kaunis kappale on yhtyeen rakastetuimpia. Omassa painoksessani (jonka sain joululahjaksi vuonna 2002) Sleeping Sun on mukana, ja maailmassani levyn kuuluu päättyä tähän kappaleeseen. <i>"A moment for the poet's play / Until there's nothing left to say"</i><br />
<br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/p9Fyib7NZ8w" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<a href="https://open.spotify.com/album/3X7McEZHrzYGZwaV4hnMCx">Spotifyssa</a> ei ole ainakaan ilmaisversiolla kuunneltavissa koko levyä, ainoastaan kappaleet Stargazers, Sacrament of Wilderness, Swanheart, Walking in the Air ja Sleeping Sun. Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-84760672640402439892015-03-10T18:10:00.000+02:002015-03-10T18:10:12.808+02:00Kuukauden biisit 2/2015Helmi-maaliskuun vaihde vierähti lomaillessa Kanarialla, joten helmikuun kuukauden biisit tulevat (taas) vähän myöhässä. Hyvää kannattaa odottaa, nyt on luvassa kerrankin koko postauksen verran uutuusbiisejä! Monilta vanhoilta suosikeiltani on tullut uutuuksia, joiden pohjalta musiikkivuosi näyttää jatkuvan laadukkaana. <br />
<br />
<b>Nightwish - Élan</b><br />
<br />
Aloitetaan ilmiselvimmästä. Nightwish on ollut musiikilliselle kehitykselleni merkittävä, tai voisin jopa sanoa että se kaikkein merkittävin yhtye, ja on kulkenut mukanani elämässä jo yli 12 vuotta. Siksi heidän uutuuksiensa julkaisu on aina merkittävä juttu minulle. Laulaja on vaihtunut toistamiseen ja hollantilaista Floor Jansenia kuultu livenä bändin kanssa jo useaan kertaan, joten uuden keulanaisen osaamista ei tarvinnut enää jännittää, kun tiesi hänen olevan loistava. Millainen Élan sitten on kappaleena, miltä uusi Nightwish musiikillisesti kuulostaa ja miten Floor siihen levyllä sopii? No, <i>Élan</i> on perinteistä Nightwish-poppia, eli sellainen tavanomainen heidän levyjensä ensimmäinen sinkkujulkaisu jatkumossa, johon voidaan mielessäni liittää aiemmilta levyiltä <i>Ever Dream</i>, <i>Nemo</i>, <i>Amaranthe</i> ja <i>Storytime</i>. En toki sano, että nämä mainiot kappaleet olisivat toistensa kopioita, mutta kaikki kulkevat varsin perinteisesti popkaavan mukaan. <i>Élanin</i> aloittava melodia on oikein nätti, bändin toisen uuden vakijäsenen Troy Donockleyn puhallinsoittimet tuovat irkkuhenkeä mukaan. Floorin laulu kuulostaa pehmeältä ja kauniilta. Kappale ei ehkä iske samalla tavalla kuin aiemmat avaussinkut, ja erityisesti kertosäe jää nousematta esiin selkeästi, mutta sanoisin, että tässä on potentiaalia kasvaa kuuntelujen myötä. Nyt kun kuuntelin kappaleen taas parin viikon tauon jälkeen, näkemykseni tästä tuntuu vahvistuvan. Varsinkin loppupuolen nostatus saa aikaan jo jonkin verran niitä väreitä, joita olen tottunut Nightwishin tuotannosta saamaan. Yleisesti ottaen hieman ehkä varovainen aloitus tälle odotetulle levylle, mutta odotetaan, odotetaan! Kiltisti!<br />
<br />
<blockquote>Leave the sleep and let the springtime talk<br />
In tongues from the time before man<br />
Listen to a daffodil tell her tale<br />
Let the guest in, walk out, be the first to greet the morn</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/zPonioDYnoY" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:track:0kHJ1gFEeaGBFRcOE2LQ5m" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Florence + The Machine - What Kind of Man</b><br />
<br />
Myös Flow-festivaaleille tänä kesänä tuleva, suuresti odottamani Florence julkaisee uuden levyn ennen tuota keikkaa, joten jännitystä on ilmassa. Jos uudessa NW-sinkussa mikään ei hypännyt erityisesti heti esille, niin <i>What Kind of Manissa</i> kyllä hyppäsi: artistin tuotannolle harvinaisen terävät kitarat. Kappale alkaa herkästi, ja ajattelin jo, että julkaiseeko Florence ensimmäisenä sinkkuna balladin, mutta sitten ne kitarat tulevat ja meininki rävähtää rokimmaksi. Mieletöntä ja hienoa. Uudenlaistakin. Jos suunta on myös yleisesti suoraviivaiseen päin <i>Ceremonialsin</i> paisuttelun jälkeen, levystä voi odottaa todella hyvää, kiinnostavaa ja tulevaa keikkaa ajatellen myös livenä toimivaa. Kappaleen musavideokin on aika raju. <i>How Big How Blue How Beautiful</i> -albumi julkaistaan 1.6.2015. <br />
<br />
<blockquote>What kind of man loves like this<br />
What kind of man<br />
What kind of man loves like this<br />
What kind of man<br />
<br />
But I can't beat you<br />
Cause I'm still with you<br />
Oh mercy I implore<br />
How do you do it<br />
I think I'm through it<br />
Then I'm back against the wall</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/XgeKHTcufLY" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:track:09Ua1o00SlYsiN7Mn3t7ji" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Passion Pit - Lifted Up (1985)</b><br />
<br />
Passion Pitin 21.4. julkaistavalta <i>Kindred</i>-albumilta tuli myös ensimmäinen single helmikuun puolivälissä. Pirteä amerikkalainen syntikka/elektropop-yhtye jatkaa edellislevyltään <i>Gossamer</i> tutulla tarttuvan melodisella linjalla. Tällä uudella kappaleella on paljon potentiaalia kevään voimabiisiksi!<br />
<br />
<blockquote>Tell me what does it take to make good now<br />
How many years do you wait?<br />
Oh, and now all of the clouds are combining<br />
The flickering light's just a flame<br />
Oh but yeah, I'm so tired<br />
I've been away for so many years<br />
But I guess I'll just wait a bit longer<br />
I'll stay 'til they open the gates</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/YeINWQDg7zg" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:track:5voU7QFyI9iXw3PZILBbyh" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>Ewert and the Two Dragons - Million Miles</b><br />
<br />
Etelänaapuristamme tulevan loistavan Ewert and the Two Dragonsin uusi levy ilmestyikin jo, ja sen biiseistä pari olikin keikoilta ennestään tuttuja, mutta uusi sinkku <i>Million Miles</i> julkaistiin vielä juuri ennen <i>Circles</i>-levyn julkaisua. Kappale aloittaa levyn ja hienosti sen tekeekin. Asiaan mennään mukavan suoraan ja ripeätahtisesti. Kuulostaa bändiltä itseltään, mutta tyyli ei toista kyllä aiempaa tuotantoa liikaa. Tästä kappaleesta levyä onkin pakko jatkaa, ja loputkin kuuntelee mielellään, vaikka albumi kokonaisuudessaan vielä pyörityskertoja tuntuukin vaativan auetakseen lisää. Toivottavasti bändi saa ansaitsemaansa suosiota uuden levyn myötä laajemminkin. <br />
<br />
<blockquote>And I tried, tried, tried<br />
But no one could help<br />
Take the covers from my eyes<br />
You, it's always been you<br />
I can see it clear and bright</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/w1f1c_GetFU" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:track:0psPTXOuAhnZSOa3cduxt1" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-45179595260995269892015-02-01T20:17:00.000+02:002015-02-01T20:17:07.286+02:00Kuukauden biisit 1/2015Vuosi 2015 on alkanut uuden hyvän musiikin rohmuamisella. Myös vanhoilta suosikeilta on kuultu uutisia, mm. Tori Amos tulee Suomeen ja lippu keikalle on ostettu, joten 9.6. Finlandia-talolle kuuntelemaan kolmatta kertaa livenä musiikillista jumalatartani, ah. Lisäksi Björkiltä tuli yllättäen uusi albumi, jota on nyt jo hehkutettu selvästi muutamaa edellistä levyä enemmän, enkä ole uskaltautunut tähän uutuuteen vielä tarttua. Loogista, kyllä... Mutta, itse niihin tammikuun biisi-innostuksiini:<br />
<br />
<b>Marika Hackman - Ophelia</b><br />
<br />
Kaunisääninen nainen, akustista soittoa, hienoja melodiakulkuja sisältävä kappale. Kirjoitettuna tämä on tutunkuuloinen kaava monien pitämieni artistien musiikissa, mutta tässä on kyllä jotakin ihan uudella tavalla kiehtovaa, hieman mystistä. <i>Ophelia</i>-kappale lumosi minut heti, ja Spotifysta löytyy vasta 22-vuotiaan tekijän aikaisempaa tuotantoa jonkin verran. Kuuntelumäärien perusteella varsin indieartisti on toistaiseksi kyseessä, taitava kyllä. Bongasin Marika Hackmanin muutama viikko sitten <a href="http://rosvot.fi/slowshow">Slow Show -blogin</a> Viiden kappaleen tiistai -postauksesta, kiitokset sinne tästä löydöstä! Hackmanin debyyttialbumi <i>We Slept At Last</i> julkaistaan 16. helmikuuta.<br />
<br />
<iframe width="100%" height="450" scrolling="no" frameborder="no" src="https://w.soundcloud.com/player/?url=https%3A//api.soundcloud.com/tracks/186767005&auto_play=false&hide_related=false&show_comments=true&show_user=true&show_reposts=false&visual=true"></iframe><br />
<br />
<b>Phantom - Scars</b><br />
<br />
Phantomista muistan lukeneeni joskus, kun bändi oli mediassa esillä pari vuotta sitten tultuaan ulkomaisten musiikkiblogien hehkuttamaksi. En ole varma, kuuntelinko yhtyeen musiikkia silloin, mutta nyt törmäsin siihen uudestaan Pigeons & Planesin <a href="http://pigeonsandplanes.com/2015/01/music-from-finland/">Music you should know from Finland -artikkelissa</a>, jossa bändin vertailukohdiksi annettiin The xx, Haerts ja London Grammar, joista pidän hyvin paljon. Synkeän elektronista menoa trip hop -henkisesti on bändin musiikki yhteen lauseeseen tiivistettynä. Laulajan tulkinta on erityisen kaunista. Itse olisin valmis tekemään vertailuja enemmänkin juuri trip hop -suuruuksiin kuin edellä mainittuihin yhtyeisiin. Joka tapauksessa Phantom on nyt jo hyvin vakuuttava tekijä.<br />
<br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/HFpou6izBQg" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:track:4OPvuYQgGzyPWAgnteHJkc" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>The Naked And Famous - No Way</b><br />
<br />
Tämänkin bongasin edellisen kappaleen kohdalla mainitsemastani artikkelista, The Naked And Famous mainittiin Sin Cos Tanin vertailukohtana. Tutustuessa ei tarvinnut pettyä, ja eräs junamatka Turusta Helsinkiin kuluikin mukavasti bändin musiikin parissa. Kasarimeininkiä, syntikoita ja melodisuutta piisaa. Tähän valitsemani <i>No Way</i> on tosin balladimaisemmin alkava kappale, jossa paisuttelu alkaa vasta ensimmäisen minuutin jo kuluttua. Biisin sanat sattuivat kolahtamaan itselleni nyt erityisesti.<br />
<br />
<blockquote>When the night descends<br />
I sleep in<br />
All the things you've done<br />
Come to hold me<br />
All that we can do<br />
Is smile<br />
It would be like this<br />
For a while<br />
<br />
No way, no way<br />
No we're never gonna talk about it...</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/WkWpx6bi0a8" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:track:2gr2M61XKQi58qZCAp8ag8" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe><br />
<br />
<b>George Ezra - Blame It on Me</b><br />
<br />
George Ezran bongasin jostakin englanninkielisestä tulevaisuuden lupauksia esittelevästä artikkelista. 21-vuotias brittiartisti kuulostaa laulaessaan hyvin paljon muulta kuin ikäiseltään, "a voice beyond his years", kuten hänestä on todettu (ja musiikkivideota katsoessakaan ei voi uskoa, että hän on se, joka laulaa). Folk- ja blues-vaikutteista, kuitenkin varsin hyväntuulista musiikkia tekevä nuori mies on noussut suosioon erityisesti <i>Budapest</i>-kappaleellaan, mutta hieno kappale on myös <i>Blame It on Me</i>, jossa Ezran äänen syvyys tulee erityisesti esille.<br />
<br />
<blockquote>When I dance alone, and the sun's beating down,<br />
Blame it on me<br />
When I lose control and the veil's overused,<br />
Blame it on me<br />
What you waiting for?<br />
No, What you waiting for?</blockquote><br />
<iframe width="420" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/H4ifSrE8iSg" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
<iframe src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:track:2Zgnaip1c876zmBhz9HifI" width="300" height="380" frameborder="0" allowtransparency="true"></iframe>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1486419841436424211.post-39760242699669602332015-01-02T20:03:00.001+02:002015-01-02T20:03:53.038+02:00Vuoden biisit – kotimaisten top 5<b>Iisa – Puutarhajuhla </b><br />
<br />
Kappale on melankoliaa hienoimmillaan ja kauneimmillaan. "Yhdessä Knipin kanssa tehty hienon levollinen <i>Puutarhajuhla</i> on levyn parhaita hetkiä." <a href="http://levyluola.blogspot.fi/2014/03/kuukauden-biisit-22014.html">- Kuukauden biiseissä 2/2014</a><br />
<br />
<b>Softengine – Yellow House</b><br />
<br />
"Biisintekotaito ei selvästi ollut onnekasta sattumaa, vaan myös <i>Yellow House</i> on aivan valtavan hieno kappale. Nyt on uskallettu kokeilla ja tehdä täydellä innolla musiikkia, jollaisen esittäminen selvästi on bändille luontevaa ja he kuulostavat varsin valmiilta jo nyt." <a href="http://levyluola.blogspot.fi/2014/07/kuukauden-biisit-62014.html">- Kuukauden biiseissä 6/2014</a><br />
<br />
<b>Hisser – Park Fiction</b><br />
<br />
"Disco Ensemblesta tuttu laulaja/kosketinsoittaja Miikka Koivisto julkaisi Hisser-nimellä ensimmäinen soolokappaleensa, jonka tyylilajina on varsin rauhallinen elektroninen pop. Biisi on mielenkiintoisen ja tuoreen kuuloinen, ja sai laittamaan artistin välittömästi seurantaan tulevien julkaisujen osalta." <a href="http://levyluola.blogspot.fi/2014/10/kuukauden-biisit-102014.html">- Kuukauden biiseissä 10/2014</a><br />
<br />
<b>Sin Cos Tan – Heart of America</b><br />
<br />
Sin Cos Tanin kolmas levy jatkoi yhtyeen hyvää linjaa vahvalla kappalemateriaalillaan, jonka kärkeen omalla listallani meni komean melodinen <i>Heart of America</i>.<br />
<br />
<b>Milla Rumi – Luulaulu</b><br />
<br />
"Laulaja-lauluntekijän kivan, ja sanoisinko näppärän, kuuloinen sävellys ja tulkinta innostivat heti ensimmäisessä kuuntelemassani kappaleessa <i>Luulaulussa</i>." <a href="http://levyluola.blogspot.fi/2014/10/kuukauden-biisit-102014.html">- Kuukauden biiseissä 10/2014</a><br />
<br />
Pinnan alla kuplii: <i>Insomnium – While We Sleep, Jaani Peuhu – Tonight's Music (Katatonia cover), Mikko Pohjola – Sängyn reunalla, Scandinavian Music Group – Nuorukainen, Tuomas Holopainen – A Lifetime of Adventure</i>Tuomashttp://www.blogger.com/profile/06272495528193702699noreply@blogger.com1