keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kuukauden biisit 11-12/2015

Palataan vielä vuoden 2015 kuunteluihin marras- ja joulukuun osalta. Lokakuun biiseissä oli vain uutuuksia, mutta näissä ei, vaan kappaleet ovat hieman vanhempia. No, muutaman viime vuoden ajalta kaikki ovat kuitenkin.

Golden Fable - Always Golden

Tämä Pohjois-Walesista kotoisin oleva yhtye tekee hauraan kaunista musiikkia. Always Golden on hieno esimerkki heidän luomastaan kiinnostavasta äänimaisemasta, joka on tässä tummasävyistä mutta ei liian masentavaa. Rebecca Palinin laulu on eteerisyydessään upeaa kuunneltavaa. Herkkä pianonsoitto on täydellinen lopetus kappaleelle. Always Golden on Golden Fablen vuonna 2012 ilmestyneeltä debyyttialbumilta Star Map.

Our bond won't be broken,
We are always golden,
And we will stand tall,
(We will stand our ground, we will stand so firm)





Haloo Helsinki - Vihaan kyllästynyt

Viimeinen vuotta 2015 käsittelevä postaus kaipasi mielestäni tätä kappaletta hyvin olennaisesti. Haloo Helsingin lokakuussa 2014 ilmestyneellä albumilla oleva kappale osoittautui ajankohtaisemmaksi kuin kukaan tuolloin osasi arvata, mikä tässä kohtaa on hieman ikävää. Biisi on toiveikas ja sanomansa mukaisesti rauhallinen, bändin melodiantaju tulee jälleen hyvin esiin.

Mitä elämä tuo,
se tulkoon minun luo,
Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo
Me ollaan samaa tuhkaa,
samaa kevyttä ilmaa,
Joten rauha nyt,
tää maailma on vihaan kyllästynyt





Of Monsters And Men - Human

Islantilaisyhtyeen kappale on viime vuonna ilmestyneeltä levyltä ja se jatkaa sopivasti postauksen edellisessä kappaleessa välitettyä ihmisyyden sanomaa. Of Monsters And Menin viime kesänä ilmestynyt Beneath the Skin on ollut hieman hitaammin avautuva kuin debyytti, mutta tämä tuntuu osoittautuvan hyväksi asiaksi kappaleiden kuuntelukestävyyden osalta. Nyt tuntuu siltä, että yhtye on tehnyt kakkoslevyllä rohkeita mutta erittäin hyviä ratkaisuja tunnelmallisen popmusiikkinsa kanssa. Erityisesti Human onnistuu hiipien koskettamaan syvältä.

Cage me like an animal
A crown with gems and gold
Eat me like a cannibal
Chase the neon throne

Breathe in, breathe out
Let the human in
Breathe in, breathe out
And let it in
Plants awoke and they slowly grow
Beneath the skin
So breathe in, breathe out
Let the human in





The Weeknd - Can't Feel My Face

Kappaletta hehkutettiin paljon vuoden päätteeksi erilaisissa parhaat biisit -listauksissa, mutta minulle se ei ensin sanonut mitään, artistista olin kyllä kuullut puhuttavan. Totta kai kellot soivat sitten kun biisin tarkoituksella kuuntelin, sillä tämä on niitä joilta ei voinut 2015 välttyä. Viime viikolla eräs päivä olin tosin jo aivan hermona siitä, että päätin tätä alkaa kuunnella, kun jämähti korvamadoksi sen verran pahasti. Silti jatkan mielellään biisin kuuntelua myös vuoden 2016 puolella, Can't Feel My Face on niin kova pophelmi ja sen melodiat suorastaan ilotulitusta. Kanadalainen R&B-artisti teki sillä ansaitun suuren läpimurron.

And I know she'll be the death of me, at least we'll both be numb
And she'll always get the best of me, the worst is yet to come
But at least we'll both be beautiful and stay forever young
This I know, (yeah) this I know





M83 feat. Susanne Sundfør - Oblivion

Samannimisen leffan soundtrackille tehty Oblivion on amerikkalaisen elektronista popmusiikkia tekevän yhtyeen ja norjalaisen laulaja-lauluntekijän yhteistyötä ja mennyt minulta ilmestymisensä aikaan (2013) täysin ohi. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, biisi on M83:n hienoin teos Midnight Cityn jälkeen. Balladinomainen kappale tukeutuu vahvoihin naisvokaaleihin, mutta myös musiikkitaustaan on löydetty komeita ratkaisuja jousien ja torvien myötä.

Breathe in the light
I'll stay here in the shadow
Waiting for a sign, as the tide grows
Higher, and higher, and higher

And when the nights are long
All those stars recall your goodbye, your goodbye





White Lies - Big TV

Törmäsin biisiin Spotifyn viikoittaisissa suosituksissani, mutta on ihme etten ole tähänkään yhtyeeseen havahtunut aiemmin. White Liesia on verrattu mm. Editorsiin, Interpoliin ja The Killersiin, joista pidän kovasti. Melankolista post-punkin genreen sijoitettua rockia soittava bändi herätti kuitenkin huomioni heti ensikuulemalta. Laulaja Harry McVeighin syvä ääni luo heti mielleyhtymiä genren suuriin nimiin. Yhtyeen soitannossa tuntuu olevan jotakin omaperäistä, sillä mielenkiintoni tämäntyyliseen musiikkiin heräsi Big TV:n myötä pitkän tauon jälkeen.

Alone, I feel alone
When I'm living in a building
Like a tooth at heaven's throat

True, it's a beautiful view
But you know they're gonna set it on fire
When they feel like something new