Levyjä eri tunnetiloihin: Sydänsurut ja muut ihmissuhdemurheet

Nämä ovat varmasti kaikille tuttuja tunnetiloja jossain määrin, ja näihin sopivaa musiikkia on maailmassa loputtomasti. Oman subjektiivisen näkemykseni perusteella voisin suositella kyseisiin fiiliksiin artistia nimeltä Anna Ternheim.

Tämän ruotsalaisen laulaja-lauluntekijän tuotanto on kokonaisuudessaan varsin synkkää ja alakuloista, ja aiheena teksteissä melkein poikkeuksetta sydänsurut, epäonniset suhteet ja muut ongelmat. Kappaleet ovat monesti haikeita, vain muutamassa sävy on lohdullinen tai positiivissävytteinen.

Annan paras levy mielestäni on hänen kakkosalbuminsa Separation Road. Levy on alusta loppuun täynnä kauniita ja koskettavia sävellyksiä. Vain pari hieman heikompaa teosta on seassa, mutta parhaimmisto onkin täyttä timanttia. Esimerkiksi No Subtle Men minimalistilla herkkyydellään, Calling Love vauhdikkaammalla melodisuudellaan sekä Today is a Good Day lämpimällä toiveikkuudellaan ovat tutustumisen arvoisia.

Lyriikoista esimerkkinä No Subtle Men:

It's getting late
I think my time is running out
No-one special
Nothing lasting within inside

How should I stay calm
When panic lies just ahead
Everyone can see my youth
Hanging by a thread

No subtle men
Came to my town
No subtle men
Begging for my hand

I'm one of few who's left
When everyone has gone
The train is leaving
And it's too late to get on

So much for running
When no-one stays to wait
For another broken promise
To slip my mind by mistake

Who would take my word
On anything these days
I felt so many times
Saying I'm gonna change

No subtle men
Came to my town
No subtle men
No lifelong friend
Lives in my town
No subtle men
Begging for my hand

Bloggailua muualla

Olen nyt päätynyt bloggaamaan musiikkiaiheisesti myös työni puolesta, sillä olen oman työpaikkani edustajana (yhtenä kolmesta) mukana Musasto-blogissa. Kyseinen blogi on Vaski-kirjastojen musiikkiosastojen yhteisesti pitämä. Olen suunnitellut, että kun kirjoitan sinne artikkeleita, jotka eivät ole täysin kirjastosidonnaisia, postaan samat myös tähän blogiin, aiheeseen kun täydellisesti sopivat. Jos silläkin saisi hieman lisäeloa ja inspiraatiota tähän blogiin, saas nähdä.

Prince of Assyria - Missing Note

Tämä levy on varastanut sydämeni (ja pääni sisällön) nyt tässä parin päivän aikana, kun päätin lainailla tämän työpaikaltani. Olin kuunnellut aiemmin yksittäisiä biisejä Prince of Assyrialta, ja tämän levyn pyöräyttänyt kokonaan läpi Spotifyssakin kertaalleen. Kuitenkin lainattuani tämän fyysisen kappaleen levystä ja kuunneltuani sitä rauhassa ja ajatuksella on se nyt avautunut ja iskenyt ihan kunnolla.

Iranilaissyntyisen, lähes koko ikänsä Ruotsissa kuitenkin asuneen Ninos Dankhan esittämä musiikki on folkahtavaa, ja tuo mieleen tummasävyistä musiikkia esittäviä miesartisteja, Nick Cave ehkä etunenässä. Leonard Coheniin häntä on myös vertailtu paljon. Tulkinta on syvällistä ja musiikki kaunista tunnelmointia, jossa akustisen kitaran lisäksi myös jousisoittimet ovat ajoittain suuressakin osassa. Kappaleiden taso hieman heittelee, mutta ne kirkkaimmat hetket ovatkin sitten todella laadukasta ja koskettavaa musiikkia. Levyn johtotähtenä on mielestäni upea, kylmiä väreitä aikaansaava What Ever You Want, sanoitusten ajoittaisesta kliseisyydestä huolimatta.

Levyä voi suositella voi tunnelmanluojaksi pimeisiin talvi-iltoihin, sekä romanttiseen yhdessäoloon jonkun tärkeän kanssa (onpa minusta nykyään tullut kauhean pehmo, voi ei). Koskettavaa, elämänmakuista tulkintaa ja onnistuneita sävellyksiä.

Vuoden kuunnelluimmat

Päätin tehdä näin vuoden viimeisen päivän kunniaksi listan vuoden 2010 kuunnelluimmista kappaleista ja artisteista Last.fm-tilastojani hyväksi käyttäen. Kappaleet otin sillä perusteella, että yhdeltä artistilta vain yksi kappale. Tilastot eivät tietenkään kerro koko totuutta siitä, mitä on tullut kuunneltua, koska kytkin Spotifyn Last.fm:ään vasta muutama viikko sitten, joten tässä ovat pääasiassa vain Media Playerin kuuntelutiedot. Täten ovat kaikki Lady Gagat ym. paheet jääneet pois listoilta, krhm :P

Kappaleiden osalta lista näyttäisi siis tältä:

1. Laura Veirs - Galaxies
2. Eleanoora Rosenholm - Maailmanloppu
3. Heli Kajo - Annankadun kulmassa
4. David Bowie - Life on Mars
5. Emiliana Torrini - To Be Free
6. John ME - Love is My Drug
7. Cantata Sangui - We'll Have it on Us
8. Regina - Paras aika vuodesta
9. PMMP - Lautturi
10. Nick Cave and the Bad Seeds - Into My Arms

Artistien osalta lista olisi puolestaan tällainen:

1. Tori Amos
2. PMMP
3. Scandinavian Music Group
4. Nick Cave and the Bad Seeds
5. Nightwish
6. Regina
7. Kate Bush
8. Laura Veirs
9. Antony and the Johnsons
10. Astrid Swan

Siinä oli siis tämä vuosi myös blogini osalta, toivon olevani aktiivisempi tämän kanssa ensi vuonna!

Levyjä eri tunnetiloihin: Alakulo

Inspiroiduin pitkästä aikaa kirjoittamaan, kun tuli mieleen, että voisi alkaa kirjoittaa eri fiiliksiin sopivista levyistä, yksi sopiva levy aina yhtä tunnetilaa kohti. Koska tänä iltana pienimuotoinen angsti näyttää nostavan päätään, niin soitettavaksi etsiytyi Katatonian vuonna 2001 julkaistu viides levy Last Fair Deal Gone Down. Tällä melankolisella ja kauniita melodioita sisältävällä metallilevyllä on sellaisia kappaleita, jotka ovat itselläni aina iskeneet jonnekin todella syvälle. Parhaita kappaleita mielestäni ovat Chrome, Teargas, Tonight's Music, The Future of Speech ja Sweet Nurse.

Sanoituksista esimerkkinä erityisen hyvin masistelufiiliksiin sopiva Tonight's Music:

Who could call my name without regretting
Who could see beyond this my darkness
And for once save their own prayers
Who could mirror down just a little of their sun

How could this go so very wrong
That I must depend on darkness
Would anyone follow me further down
How could this go so very far
That I need someone to say
What is wrong
Not with the world but me

Who could call my name without regretting
Who could promise to never destroy me
Tonight my head is full of wishes
And everything I drink is full of her

How could this go so very wrong
That I must depend on darkness
Would anyone follow me further down
How could this go so very far
That I need someone to say
What is wrong
Not with the world but me

Indica - A Way Away

Tässä vaihteeksi arvio ihan tuoreesta levystä. Aiemmin suomenkielistä pop/rock-musiikkia tehnyt Indica solmi sopimuksen Nuclear Blastin kanssa ja teki englanninkielisen levyn. Yksikään kappaleista ei kuitenkaan ole uusi, vaan kaikki ovat aiemmilta levyiltä tuttuja, englanniksi käännettyjä ja uudelleen sovitettuja versioita. Tuomas Holopainen on jälleen ollut mukana tuottamis- ja sovitustyössä.

Sen huomaa ensimmäiseltä kappaleelta Islands of Light välittömästi. Alkuperäisversio Vuorien taa sisälsi jo hieman Nightwish-viboja, ja tässä versiossa taustalla kuuluvat orkestraatiot voisivat olla jo kyseisen yhtyeen Dark Passion Play -levyltä. Mahtipontisuutta on omaan makuuni hieman liikaa. Yleisesti ottaen tällä levyllä balladit ovat onnistuneet parhaiten. Children of Frost (Hiljainen maa) kuulostaa ihan luontevalta englanniksikin ja onnistuu saavuttamaan alkuperäiskappaleen kohtalokkuutta. Lilja's Lament (Rannalla) yllättää sillä, että Jonsu kuulostaa ajoittain aivan nuorelta Kate Bushilta. Toisaalta tämän ei pitäisi yllättää, Indicahan on coveroinut keikoillaan Wuthering Heightsia. In Passing (Valoissa) nousee jopa alkuperäisversiota paremmaksi, pianot kuulostavat kauniilta ja sanoitus on onnistunut erityisen hyvin.

Nopeammista kappaleista positiivisen yllätyksen tarjosi Scissor, Paper, Rock nousten myös alkuperäistä (Ikuinen virta) toimivammaksi. Kappale kuulostaa kypsemmältä, mikä on tietysti luonnollista kuuden vuoden jälkeen. As if (Elä) toimii myös hyvin, se on säilyttänyt kappaleen terävyyden ja iskevyyden hienosti. Straight and Arrow onnistui aluksi järkyttämään, sillä Pahinta tänään on ehdottomia suosikkikappaleitani yhtyeeltä, mutta tämä versio kuulosti aluksi hyvin kömpelöltä. Englanninkielinen sanoitus ei tuntunut sopivat kappaleen melodioihin ollenkaan. Nyt tämäkin on alkanut kuitenkin kuulostaa paremmalta. Toinen negatiivinen toteamus oli Nursery Crimes (Noita), sillä sen kertosäe oli muutettu lähes tunnistamattomaksi. Rakastan alkuperäistä yli kaiken, joten tätä en oikein sulattanut. A Way Awayta ei myöskään meinannut aluksi tunnistaa Nukkuu kedolla -kappaleeksi, mutta tämä ei ole ollenkaan huono versio luodessaan aivan omanlaistaan hienoa tunnelmaa.

Erityismaininta on annettava Eerie Eden -kappaleelle, joka lopettaa levyn hyvin onnistuneesti. Vettä vasten on upea tunnelmointikappale alun perinkin, ja tämän version loppuosa menee jo lähes sinfoniseksi. Viulu soi upean kuuloisesti kaunista melodiaa. Ehdottoman onnistunut sovitus.

Vaikutelma tästä levystä on kokonaisuutena ollut hyvin ristiriitainen. Aluksi koko idea tuntui huonolta, mutta luettuani lehtiartikkelin siitä, miten paljon bändi oli tähän projektiin panostanut, päätin antaa sille mahdollisuuden. Jotkut kappaleet ovat onnistuneet yllättävän hyvin uusina versioina, toiset taas huonommin. Joissakin uusi sovitus tekee oikeutta kappaleelle, joissakin on menty metsään eikä lopputulos kuulosta luontevalta. Jos numeroarvion antaisin levystä, niin se olisi varmaankin 7/10 asteikolla yhdestä kymmeneen. Jos on Indica-fani, tälle levylle kannattaa antaa mahdollisuus, negatiivisesta alkuvaikutelmasta huolimatta moni kappale toimii oikeasti hyvin.

LIVE: Eleanoora Rosenholm, Turun Klubi, 28.5.

Eilen saavuin jännittyneissä tunnelmissa Klubille pitkästä aikaa (tai ainakin itsestäni se tuntui pitkältä) katsomaan ensimmäistä kertaa Eleanoora Rosenholmia. Kiinnostuin bändistä silloin, kun siitä puhuttiin lähes joka musiikkimediassa heidän julkaistuaan toisen levynsä Älä kysy kuolleilta, he sanoivat. Myöhemmin sain sitten kaverini luona kuulla tätä levyä (ja kyseinen kaveri oli myös keikkaseurana eilen :) kiitos tästä) ja vaikka levyä tuolloin kuuntelikin vain toisella korvalla taustamusiikkina, se jäi jotenkin mieleen. Ollessani harjoittelussa musiikkikirjastossa viime syksynä/talvena tuli sitten molemmat bändin levyt lainattua. Tykästyin kyllä kovasti. Bändin genreksi on monesti mainittu "kokeellinen popmusiikki", tuo on varmaan sopivan yleinen määritelmä. Vaikutteita on mm. elektrosta ja jonkinlaisesta taiderockista.

Lämmittelijänä keikalla oli itselleni entuudestaan tuntematon, debyyttialbuminsa maaliskuussa julkaissut laulaja-lauluntekijä Suvi Isotalo. Musiikki oli aika perinteistä nainen + piano -musisointia, hyvin laulettuna ja soitettuna kuitenkin. Kappaleet eivät mielestäni eronneet toisistaan kovin paljon, yhdessä kappaleessa muistan kuulleeni vähän variaatioita, jotka jäivät mieleen. Muuten tämä esiintyjä jäi kyllä lähinnä taustamusiikiksi.

Sitten oli illan pääesiintyjän vuoro. Yleisöä oli kyllä paikalla jonkin verran, mutta ihmiset olivat aika väljästi lavan edessä, joten ihan eteen oli mahdollista päästä vielä keikan aikanakin. Yhtyeen alkaessa soittaa totesin, että he kuulostivat livenä aika paljon siltä kuin olin kuvitellutkin. Tämä ei ollut lainkaan huono asia, päinvastoin. Keikan materiaali oli selvästi painottunut niihin tanssittavimpiin kappaleisiin, synkimmät "murhabiisit" oli jätetty pois setistä. Yllätyksenä tuli joidenkin biisien lopussa tulleet instrumentaalirevittelyt, varsinkin kosketinsoittaja yltyi välillä jopa mielipuolisen ja kaoottisen kuuloisiin suorituksiin. Tämä kuitenkin vahvisti tunnelmaa mielestäni loistavasti.

Hämmentäviin hetkiin kuuluivat ne, kun laulaja Noora Tommila unohti sanat ainakin parissa biisissä. Keikan alkaessa tuli myös todettua laulajan olevan nähtävästi raskaana, mikä tuli täytenä yllätyksenä.

Yleisesti ottaen keikka oli kyllä äärimmäisen hyvä, varsinkin peräkkäin soitetut kappaleet Maailmanloppu sekä Suljetun osaston astronautti olivat hieno kokemus saaden aikaan jopa kylmiä väreitä. Olisin toivonut kuulevani vielä Musta Ruusu, Kiltti vai tuhma ja Kopiokissa -kappaleet, mutta ehkä seuraavalla keikalla sitten :)

Kappalejärjestystä en muista ihan varmasti oikein, Maija saa korjata jos/kun muistaa paremmin :D mutta nämä biisit setissä ainakin olivat.

Epäilen sinua
Japanilainen puutarha
Tammen varjossa
Bolly palkkionmetsästäjä
Tai-Panin paholainen
Ambulanssikuskitar
Pesulassa
Maailmanloppu
Suljetun osaston astronautti
-------------
Vladimir Grutsov
Kodinrakennusohjeet