Viikon biisit 5/2013

No niin, nyt se sitten tapahtui, tämän kirjoittaminen lipsahti vasta seuraavalle viikolle. Syytän vuorokausirytmin sekoittanutta laivaristeilyllä käyntiä, juuri alkanutta viikon mittaista lomaa, sekä sitä, että eilenkin piti lähteä vielä baariin. Kantapaikassa soikin sitten tämä kappale:


Villa Nah - Ways to Be

Hyväntuulistakaan syntikkapoppia ei maailmassa ole ikinä liikaa, vaikka itse ehkä useammin tulee kuunneltua sitä hieman synkempää. Kuitenkin tällaisia valloittavia ja melodisia biisejä kuuntelee aina mielellään. Tässä on sopivasti kasaria, mutta ei liian kornilla tavalla. Suomessa tehdään tämäntyylistä musiikkia aivan liian vähän, varsinkaan näin onnistuneesti.

So now that I’ve wasted
wasted all the fun that we could do
could never replace it
I only think of ways to be with you

Paradise Lost - Erased

Päätin, että nyt on aika antaa kunniaa Paradise Lostin yhdelle aliarvostetuimmista levyistä. Vuoden 2002 Symbol of Life -levyllään yhtye oli palaamassa vähitellen raskaampaan ilmaisuun. Mielestäni levyllä kevyempi poppipuoli ja elektronisuus lyövät pääasiassa hyvin kättä raskaampien kitaroiden kanssa. Erased on tarttuva hittikappale, joka luottaa kertosäkeessä duettometallin voimaan. Paradise Lostilla ei ikinä ole vakituista naislaulajaa ollut, mutta bändin kokeilut feminiinisempien laulujen käytössä on aina toteutettu toimivasti.

I don't know anyone (cherish my religion)
I don't know anyone (faith is only fiction)